Valokeilassa: Suomi/Koivisto

Maiju Suomen ja Elina Koiviston yhteistyö alkoi viisitoista vuotta sitten Kambodzasta, jossa samalla vuosikurssilla opiskelleet tulevat arkkitehdit pääsivät kurssityönä suunnittelemaan rakennuksia paikallisille kansalaisjärjestöille. Kurssin jälkeen Suomi ja Koivisto toteuttivat yhdessä Noora Aaltosen, Sisko Hovilan, Tuuli Kassin ja Inari Virkkalan kanssa nuorisokeskuksen maan pääkaupunkiin. Samassa yhteydessä Suomi ja Koivisto löysivät perustan myös pidempiaikaiselle yhteistyölle.

Yhteisten työ- ja toimintatapojen muotouduttua Suomi/Koivisto-arkkitehdit löysivät paikkansa tutkimuksen ja pienimittakaavaisten interventioiden välimaastosta. “Haluamme tehdä miellyttäviä elinympäristöjä samaan aikaan ihmisille ja muille lajeille”, Suomi ja Koivisto tiivistävät. Kaksikolle arkkitehtuuri tarkoittaa ennen kaikkea konkreettisia tekoja – yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyä, ympäristötekoja ja arvojen välittämistä. “Meidän aikamme suurin haaste on ympäristökriisi. Arkkitehtuuri on meille väline tehdä näkyväksi ja koettavaksi mahdollisia tulevaisuuksia, joissa ihminen näkee itsensä osana muuta luontoa erillisyyden ja yläpuolelle asettumisen sijaan.”

Suomen ja Koiviston työt liikkuvat arkkitehtuurin, paikkasidonnaisen taiteen ja aktivismin rajamailla. “Suunnittelussa lähdemme liikkeelle nykytilanteen ymmärryksestä. Puutarhuri Gilles Clementin sanoin, pyrimme tekemään mahdollisimman vähän luontoa vastaan ja mahdollisimman paljon sen kanssa”, arkkitehdit kertovat.

Näyttelyteosten ja julkisten installaatioiden toteutus tarjoaa Suomi/Koivisto-arkkitehdeille alustan käydä ympäristökeskustelua arkkitehtuurin kautta. “Arkkitehtuuri alana muuttuu liian hitaasti vastatakseen monitahoiseen ympäristökriisiin ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin”, Suomi ja Koivisto kertovat, “Pienten kokeellisten interventioiden kautta voimme ketterämmin etsiä kokonaisvaltaisesti kestävämpiä tapoja suunnitella ja rakentaa, ja samalla tuoda ne näkyväksi.”

Konkreettisten tekojen ja uusien keskustelujen avaamisen ohella kaksikon töihin liittyy kiinteästi kokemuksellisuus ja moniaistillisuus. Installaatiot ja tilat avautuvat vierailijoilleen uudella tavalla, kun suoraviivaisten julistusten sijaan ne kutsuvat kokemaan, tuntemaan ja elämään. Arkkitehdit kuvaavatkin teoksiaan avoimina kutsuina asettua hetkeen: ne luovat samanaikaisesti sekä tilan uusille kohtaamisille luonnon ja materiaalien kanssa että mahdollisuuden tarkastella näiden synnyttämiä reaktioita ja assosiaatioita itsessä.

Tilojen ja installaatioiden herättämät aistikokemukset ja tunteet synnyttävät myös osallisuutta. “Osallistavuus ja arkkitehtuurin pedagogisen potentiaalin hyödyntäminen on meille tärkeää”, toimisto kuvailee, “Osallistava prosessi ja unohdettujen tilojen väliaikaisen käytön mahdollistaminen monilajisen yhteisön iloksi ovat parhaimmillaan voimaannuttavia kokemuksia.” Kokeellisuuden ja osallisuuden kautta pienenkin mittakaavan kokeilut voivat kasvaa sekä yksilö- ja että yhteisötasolla suuremmiksi suunnannäyttäjiksi, uskovat Suomi ja Koivisto.

Suomi ja Koivisto pyrkivät laajentamaan ympäristökeskustelua teknistieteellisestä katsantokannasta kohti tunteisiin, arvoihin ja maailmankuvaan katsovaa keskustelua. Arkkitehtitoimiston teosten takana vaikuttaa kaksikon tutkijatausta ja sen kautta teoreettinen pohdinta, jota usein kuullaan myös paikan päällä itse tiloissa erilaisten asiantuntijakeskustelujen muodossa.

Toimiston tutkimukseen nojaavasta otteesta huolimatta arkkitehdit haluavat tilojen toimivan myös yksittäisenä kokemuksena ilman teoreettista raamia: “Haluamme tilojen itsessään avautuvan myös esteettisesti kiinnostavina moniaistisina kokemuksina.Tällaiset esimerkit herättävät uteliaisuutta ja luovat tilan keskustelulle sekä paikallisesti että laajemmin median kautta.”

Suomi ja Koivisto katsovat arkkitehtuuria käytännön tehtäviensä lisäksi arvojen ja maailmankuvien välittäjänä. “Arkkitehtuuri peilaa ja sementoi yhteiskunnallisia ja kulttuurisia arvoja osaksi jaettua todellisuuttamme. Näin arkkitehtoniset ratkaisut ovat aina myös arvovalintoja. Tämä jokaisen arkkitehdin olisi hyvä tiedostaa. Totutut ratkaisut tukevat nykytilaa, joka on johtanut maapallon syvään ympäristökriisiin.” Neutraaleja ratkaisuja ei ole, kaksikko huomauttaa, ja muistuttaa, että pienetkin uudenlaiset ratkaisut ohjaavat alaa ja yhteiskuntaa uusiin suuntiin.

Tulevaisuudelta Suomi/Koivisto-arkkitehdit toivovat kaikilta rohkeutta muuttaa niin arkkitehtuurin alaa kuin elämäntapojamme riittävän radikaalisti. Työnsä puolesta toimisto uskoo myös monialaisen yhteistyön korostuvan ennestään ilmastokriisin haasteisiin vastattaessa. Suomen ja Koiviston tavoitteena on jatkaa projektien parissa, jotka eivät pelkästään ole vähemmän haitallisia ympäristölle vaan parantavat sekä ihmisen että muiden lajien elinolosuhteita.

“Haluamme tehdä näkyväksi ihmistä laajemman maailman aikatasoja, elämää ylläpitäviä prosesseja ja materian ja energian kiertoa. Kasvit tuottavat hapen, jota hengitämme. Sienet vapauttavat ravinteet uusien eliösukupolvien käyttöön. Kaikki eliöt syntyvät, kasvavat, kukoistavat ja kuolevat yhdessä muiden kanssa. Emme ole erillisiä. Arkkitehtuuri on osa elämää ylläpitävää verkkoa.”

Suomi/Koivisto-arkkitehtien installaatioihin voi vuoden mittaan tutustua esimerkiksi Lontoossa, Logroñossa ja Venetsiassa. Lue lisää arkkitehtien näyttelyistä Euroopassa tästä linkistä.

Lue lisää Suomi/Koivisto-arkkitehdeistä toimiston omilla verkkosivuilla tästä linkistä.

Valokeilassa-sarjassa arkkitehteja tai arkkitehtitoimistoja pyydetään kertomaan kuvilla ja lyhyillä teksteillä toimintaansa ohjaavista arvoista ja suunnitteluperiaatteistaan. Suomi/Koivisto-arkkitehtien Valokeilassa-kuvasarjat julkaistaan Archinfon Instagram-tilillä.

Kaikki tähän asti julkaistut Valokeilat löydät Instagramista tunnisteella #FinArchSpotlight ja artikkelit tästä linkistä.