Uteliasta, rohkeaa, erikoistunutta - Arkkitehtuurin ja muotoilun kohtaamisia

Espan arkkitehtuurikesän viimeisessä Marikahvilan keskustelutilaisuudessa pohdittiin arkkitehtuurin ja muotoilun rajoja ja kohtauspintoja. Puhujavieraana olivat arkkitehti Eero Lundén ja muotoilija Ilkka Suppanen. Keskustelun perusteella tämän päivän arkkitehtuurin voisi tiivistää kuuteen sanaan: Uteliasta, rohkeaa, erikoistunutta, trendikästä, maailmanlaajuista ja paikallista. Se on myös kaikkea tätä yhdellä kertaa.Ilkka Suppanen käsitteli alustuksessaan muotoilun ja arkkitehtuurin läheistä suhdetta. Vaikka molempia rajoittavat monimutkaiset reunaehdot, eroina ovat oikeastaan vain mittakaava ja suunniteltujen sarjojen pituudet - jos nykyään enää nekään - sillä 3D-tulostaminen on tuonut mukanaan mahdollisuuden pieniin yksilöllisiin asiakaskohtaisiin tuotteisiin. On jo alettu puhua piensarja-designista.[caption id="attachment_5186" align="alignnone" width="618"] Muotoilija Ilkka Suppanen.[/caption]

Kumman asialla suunnittelijan pitää olla - teollisuuden vai kuluttajan?

Eero Lundén aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että arkkitehti on kulkenut pitkän tien generalistista ryhmätyön osapuoleksi. Vaikka arkkitehti ei ole enää olekaan renesanssimainen, kaikkien alojen yleistaituri uomo universale, Lundénin mukaan Leon Battista Albertin toteamus "a man can do all things if he will” on edelleen ajankohtainen. Lundén havainnollisti asiaa kertomalla kokemuksistaan mallintamisen ja rakentamisen parissa tapahtuvasta arkkitehtien, muotoilijoiden ja insinöörien tiiviistä yhteistyöstä, jossa usein uudella ratkaisumallilla on onnistuttu kyseenalaistamaan koko tehtävänasettelu. Lundénin mielestä uusia ajatuksia pitää myös rohkaista - varsinkin, jos niiden avulla voi tehdä suunnitelmista parempia.Keskustelun moderoijana toimi Arkkitehtuurimuseon johtaja Julia Kauste. Alkupuheenvuorojen ja alustajien ajatustenvaihdon jälkeen hän ohjasi puheenaiheita suunnittelun ja suunnittelijoiden yhteistyön merkityksestä asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseen. Keskustelun aikana heräteltiin kysymyksiä ja tuotiin esille kiinnostavia näkökulmia. Ilkka Suppanen esitti hyvän kysymyksen siitä, kumman asialla suunnittelijan pitää olla, teollisuuden vai kuluttajan. Pohdinnan alla oli myös, miten muotoilussa uudenlainen kontakti suoraan loppukäyttäjään on hajottanut kahtiajakoa teollisuuden ja kuluttajan välillä, ja tuonut mukanaan uusia tuoreita mahdollisuuksia.[caption id="attachment_5185" align="alignnone" width="618"] Arkkitehti Eero Lunden.[/caption]Yleisen keskustelun avasi kysymys arkkitehti-sanan käytöstä, ja erityisesti siitä, miten sanan käyttö on levinnyt varsin kauas alkuperäisestä, tuhansia vuosia vanhasta merkityksestään. Kummastusta herätti myös se, että arkkitehti-sanan käyttö on lisääntynyt mutta ei rakentamisen kontekstissa.Helsingin rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö Lauri Jääskeläinen muistutti rakentamiseen kohdistuvasta, koko ajan kovenevasta sääntelystä. Tämä johti keskusteluun sääntelyn vaikutuksesta luovuuteen: vapaus luo uutta ja sääntely kahleita.

Arkkitehti-sanan käyttö on lisääntynyt, mutta ei rakentamisen kontekstissa.

Arkkitehtikilpailuihin ja toimeksiantoihin liittyvästä ilmaisesta työstä käytiin kiinnostava keskustelu. Joskus voi syntyä tilanne, jossa tilaaja tällaisen ilmaisen työn tuloksena saakin käsiinsä aivan uuden ratkaisun ongelmaansa. Miten hän suhtautuu siihen? Uskaltaako hän ottaa riskin ja uhrata omia voimavarojaan idean rahoitukselliseen ja kaupalliseen testaamiseen?Vesa Juola Arkkitehti, toiminnanjohtaja/ Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL ry