Usko Nyström–Petrelius–Penttilä esittäytyy Arkkitehtuurimuseossa
Suomalainen teatteri, nyk. Kansallisteatteri, Helsinki, luonnoksia, Usko Nyström 17.12.1898. Orig. MFA.
Arkkitehtuurimuseon pienessä hallissa on huhti–toukokuussa ollut kiehtova näyttely kolmen art nouveau -arkkitehdin urasta ja merkityksestä suomalaisen arkkitehtuurin uranuurtajina. Näyttelyn koonnut museon tutkija, FT Eija Rauske kirjoittaa Usko Nyström–Petrelius–Penttilä – arkkitehtikolmikko -näyttelyn päähenkilöistä.
Tietoa, taitoa, tyyliä – Usko Nyström–Petrelius–Penttilä esittäytyy
Arkkitehtuurimuseon pienessä hallissa esittäytyy kolme arkkitehtia art nouveaun ajoilta. Usko Nyström (1861–1925), Albert Petrelius (1865–1946) ja Vilho Penttilä (1868–1918) tunnetaan monista Helsingin kantakaupungin jugendtaloista. Suomen Teollisuuslehden parissa 1894 voimansa yhdistäneellä kolmikolla oli vuosina 1895–1908 yhteinen Arkkitehtuuritoimisto Usko Nyström–Petrelius–Penttilä, ensimmäinen leimallisesti suomenkielinen arkkitehtien yhteenliittymä.
Suunnittelun ohella kolmikko vaikutti alallaan lukuisin tavoin. Nyström, trion vanhin ja kokenein, oli toimiston johtohahmo, jonka yli kolme vuosikymmentä kestänyt opettajanura Polyteknillisessä opistossa alkoi jo 1892. Vuodesta 1908 hän toimi vakinaisena lehtorina opiston muututtua Teknilliseksi korkeakouluksi. Petrelius ja Penttilä olivat vakaita fennomaaneja. Sekä rakennusmestariksi että arkkitehdiksi kouluttautunut Petrelius työskenteli vuodesta 1893 lähtien Palovakuutus-Osakeyhtiö Pohjolan palveluksessa. Penttilä toimi koko yhteisen toimiston ajan Suomen Teollisuuslehden päätoimittajana, ja kuului maamme keskeisimpiin kirjoittaviin arkkitehteihin.
Yhteisen yrityksen arkkitehdit perustivat keväällä 1895 saatuaan Helsingin nykyisestä Viiskulmasta suuren kerrostalon toimeksiannon lakit. kand. Ant. Wuoriselta. Vuosina 1895–98 rakennettu, yksin kortteliaan hallitseva teräväkulmainen talo toimi näyttävänä mainoksena uudelle toimistolle, joka saavutti nopeasti arvostetun aseman. Kerrostalojen ohella siellä suunniteltiin eri puolille maata mm. teollisuus- ja hallintorakennuksia, kirkkoja, kouluja, pankkeja, hotelleja ja huviloita sekä osallistuttiin siinä ohessa arkkitehtuurikilpailuihin. Tuotantoa esiteltiin Suomen Teollisuuslehden ja sen osastojen Rakentaja ja Kotitaide sivuilla. Toimiston palkkalistoille hakeutui vastavalmistuneita arkkitehteja ja rakennusmestareita; oppilaistaan Nyström saattoi rekrytoida alan parhaat voimat. Piirustuspöytien äärellä syntyi uusia yhteenliittymiä, kuten von Essen–Kallio–Ikäläinen.
Perinteinen hirsirakentaminen oli nuoren Penttilän intohimon kohde. Jo 1894 hän aloitti kampanjansa Suomen Teollisuuslehden palstoilla uuden suomalaisen puutyylin luomiseksi. Kolmikon 1900-luvun ensi vuosina valmistuneisiin puurakennuksiin kuuluvat Nyströmin taiteilija Eero Järnefeltille suunnittelema mansardikattoinen huvila Suviranta, hirrestä salvottu, mitä suomalaisimmaksi koettu Hollolan kunnantupa ja vauhdikasta puujugendia edustanut Savonlinnan Matkailijahotelli. Sen piirustukset allekirjoitti myöhemmin Imatran Valtionhotellin arkkitehtina tunnettu Nyström.
Tuotannon keskiössä olivat kasvavaan Helsinkiin suunnitellut 18 asuinkerrostaloa. Niistä useat sijoittuivat kulmatontille ja hallitsivat suvereenisti ympäristöään. Taloista varhaisimmat, kuten Wuorisen talo, olivat vielä historistisen ajattelun leimaamia. Sen julkisivuissa rappauspintaan yhdistettiin tiiltä, "aidoksi" miellettyä materiaalia. Uuden vuosisadan puolella syntyivät kolmikon ensimmäiset jugendkerrostalot, joista vaikuttavimpia on Nyströmin H. W. Schalinille Tehtaan- ja Kapteeninkadun kulmaan suunnittelema rakennus kulmakupoleineen ja soikeine saleineen. Talon rapatut, maalaamattomat julkisivut arkkitehti koristeli kivimosaiikilla, josta tuli hänen tavaramerkkejään. Vastaava koristelu toteutettiin Kotkaan 1905 suunnitellussa koulutalossa vihreistä lasinpalasista.
Asiakkaista tärkeimmäksi muodostui suomenmielinen Kansallis-Osake-Pankki, jolta toimisto sai ensimmäisen toimeksiannon Oulusta 1898. KOP:lle suunniteltuihin pankkirakennuksiin kuuluu aikansa vaikuttavimpia kivipankkeja, joista 1901 valmistunut Viipurin toimitalo oli Suomen ensimmäisiä vuolukivijulkisivuisia rakennuksia.
Yhteisen toimiston jälkeen KOP:n luottoarkkitehdiksi kehittynyt Penttilä suunnitteli pankille vuosina 1910–1913 viisi toimitaloa. Niistä kolme verhottiin pääomapiirien suosimalla, pysyvyyttä ja vakautta ilmentävällä graniitilla. Kolmikosta huomattavimman suunnittelevan arkkitehdin uran luonut Penttilä piirsi myös Helsinkiin lukuisia kerrostaloja. Hänen käsialansa näkyy etenkin Eiran kaupunginosassa.
Moni työ jäi paperille. Toteutumattomista haaveista keskeisin oli Viipurin raatihuone, Nyströmin ja Penttilän 1899 saavuttama kilpailuvoitto. Työ säilyi Nyströmin piirustuspöydällä 1920-luvun alkuun. Museon kokoelmiin kuuluvista luonnoksista näkyy, miten Nyström hahmotteli pikku hiljaa yhä suurempaa kokonaisuutta. Suunnitelma kehittyi kilpailuehdotuksen uusgotiikasta täysin uusille urille. Rakennus sai aiempaa klassistisemman ilmeen kunnes se muuntui suurelliseksi kolmen korttelin civic centreksi. Kokonaisuuden kruunaa Katariinankadun (nyk. Krepostnaja ulitsa) korkea, amerikkalaisilta pilvenpiirtäjiltä hahmoa lainannut rakennus, jossa on yhä jäljellä jugendin koristeellisuutta.
Viimeisten vuosiensa merkittävimmän toimeksiannon, Lammin keskiaikaisen kirkon uudelleen rakentamisen, Nyström sai sisällissodan keväänä 1918. Entinen yhtiökumppani Penttilä oli jo menehtynyt punaisten luoteihin, kun saksalaiset sodan loppuvaiheessa polttivat Lammin kirkon. Työn on täytynyt merkitä paljon nuoruudessaan Ranskan kirkkoja hartaasti mittailleelle Nyströmille. Rautabetonin ominaisuuksia ja etuja pohtinut arkkitehti saattoi vihdoin toteuttaa ajatuksiaan. Tulipalo antoi taiteellisen vapauden, jota perinteisessä restaurointityössä ei olisi ollut. Nyström otti käyttöön teräsbetonin ja suunnitteli kirkkosalista itämaista eksotiikkaa huokuvan holvien ja kupoleiden kattaman tilan.
Suurimman huomion näyttelyssä saakin Usko Nyström, useiden arkkitehtipolvien rakastama opettaja, joka muistetaan etenkin ilmiömäisestä piirustustaidostaan. Hänen muistiinpanoistaan, luonnoskirjoistaan ja valokuva-albumeistaan nuoret arkkitehdinalut hakivat innoitusta. Tyylihistoriaa valmistelleen Nyströmin elämä päättyi yllättäen tammikuussa 1925. Jälkipolvien onneksi hänen kirjoituksiaan on julkaistu 1910-luvun Tietosanakirjassa, ajan kymmenosaisessa suurhankkeessa. Vuonna 1922 ilmestyneeseen täydennysosaan Nyström laati selityksen lähes 300 hakusanaan.
Toimistossa Usko Nyström–Petrelius–Penttilä suunniteltujen rakennusten ohella näyttelyssä esitellään arkkitehtien tuotantoa nuoruudenvuosilta 1920-luvun alkuun. Museon kokoelmiin kuuluvien laveerattujen alkuperäispiirustusten ja valokuvien ohella esillä on yksityisiltä ja yhteisöiltä lainattua aineistoa. Monet piirustuksista ovat nyt ensi kertaa julkisesti näytteillä. Vanhoista valokuvista osa on Nyströmin ottamia. Valokuvaajaveljensä Into K. Inhan lailla hänkin kulki kamera olallaan nuoruusvuosista alkaen. Nordea Pankki Suomi Oyj:n piirustuslahjoitukset vuosilta 2008 ja 2013 ovat auttaneet merkittävästi näyttelyn kokoamisessa. Museon viime syksynä saamien satojen piirustusten joukosta löytyi Penttilän itsensäkin arvostamia Lahden ja Hämeenlinnan KOP:n talojen piirustuksia. Ne hän asetti näytteille tasan sata vuotta sitten Ritarihuoneella pidettyyn II Suomalaiseen Rakennustaidenäyttelyyn, jonka järjestäjien mielissä väikkyi jo ajatus Suomen arkkitehtuurimuseosta.
Näyttely Usko Nyström–Petrelius–Penttilä – arkkitehtikolmikko on avoinna 9.4.–11.5.2014 Arkkitehtuurimuseossa, Kasarmikatu 24, Helsinki.
