Tampereen yliopistossa suunnitellaan jälleenrakentamista yhdessä ukrainalaisten arkkitehtiopiskelijoiden kanssa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kaiken muun kärsimyksen ohella aiheuttanut valtavasti tuhoa rakennettuun ympäristöön ja infrastruktuuriin.

Vaikka yli vuoden kestänyt sota on vielä käynnissä, on jo nyt kysymys Ukrainan jälleenrakentamisesta koko Eurooppaa yhdistävä erittäin ajankohtainen tehtävä. Euroopan unioni onkin aloittanut useita jälleenrakennusohjelmia ja rahoitusinstrumentteja, jotka ulottuvat välittömästä hätäavusta ja yhteiskunnan kriittisen perusinfrastruktuurin ylläpitämisestä pidemmän aikavälin jälleenrakennukseen.

Ukrainan jälleenrakennuksessa arkkitehdeilla on keskeinen rooli. Tampereen yliopiston arkkitehtuurin laitoksella alkoi syksyllä 2022 Reconstruction design -kurssi Ukrainasta tulleille arkkitehtiopiskelijoille. Kurssin aikana opiskelijat laativat suunnitelmia tuhottujen rakennusten tilalle sekä syventyvät jälleenrakentamisen teoreettisiin kysymyksiin kurssin opettajien professori Juho Rajaniemen, tutkijatohtori Iryna Serhiiukin sekä vierailevien luennoitsijoiden johdolla.

Uudenlaista arkkitehtuuriin liittyvää tutkimustietoa ja opetusta tarvitaan, sillä jälleenrakennuksen on otettava huomioon myös uudenlaisia kysymyksiä, kuten ekologinen kestävyys ja vihreä siirtymä. Kurssi tarjoaa yhden näkökulman siihen, miten arkkitehtuurikoulutus ja -tutkimus voivat omalta osaltaan vastata jälleenrakennuksen valtaviin haasteisiin.

“Venäjän hyökättyä Ukrainaan pohdimme yhdessä Pohjoismaiden ja Baltian maiden arkkitehtikoulujen edustajien kanssa, kuten myös Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikön sisällä, miten voisimme auttaa ukrainalaisia arkkitehteja ja alan opiskelijoita. Maan jälleenrakennus tulee olemaan valtava ponnistus, johon pitää ryhtyä mahdollisimman pian. Koulutuksemme auttaa siinä omalta pieneltä osaltaan”, Juho Rajaniemi kertoo.

Samalla kurssi luo vuorovaikutusta suomalaisen ja ukrainalaisen arkkitehtuurin tutkimuksen ja opetuksen välille. Ukrainassa aikaisemmin työskennelleen Iryna Serhiiukin mukaan kurssi tarjoaa hyviä mahdollisuuksia kehittää arkkitehtuurin opettamista sekä löytää puolin ja toisin uusia opetusmenetelmiä ja tietoa erilaisista painotuksista ja perinteistä.

Jälleenrakennus eilen ja tänään

Ukrainan jälleenrakentamisessa yksi toistuvasti esiintyvä teema on sen suhde aikaisempiin jälleenrakennuskausiin. Esimerkiksi Euroopan komission puheenjohtaja ja Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloitteen ideoinut Ursula von der Leyen on julistanut, että Ukrainan jälleenrakennus tulisi tehdä ”Bauhausin hengessä”. Alun perin vuonna 1919 Saksaan perustettu taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhaus on tunnetuimpia esimerkkejä siitä, miten arkkitehtuuri ja muotoilu ovat pyrkineet vastaamaan sodan aiheuttamaan tuhoon ja sosiaalisiin kriiseihin.

Suomessa taas Ukrainan jälleenrakennus on tuonut mieleen toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakentamiskauden ja evakkoväestön asuttamisen muun muassa ruotsalaistaloja, rintamamiestalo-tyyppipiirustuksia ja puuelementtitalopaketteja hyödyntämällä. Serhiiuk ja Rajaniemi kertovat, että kurssilla on käsitelty muun muassa Puutalo Oy:n historiaa ja vierailuja on tehty muun muassa Tampereen asevelikylään. Näillä jälleenrakentamiskauden opeilla voi olla Rajaniemen mukaan edelleen paljon annettavaa:

”Jälleenrakentaminen sota-aikana ja sodan jälkeenkin tarkoittaa hyvin rajallisten resurssien tarkoin harkittua kohdentamista. Suomen jälleenrakentamisen oivalluksista voisi Ukrainassa soveltaa esimerkiksi rakentamisen standardisointia, rintamamiestaloalueiden suunnittelua ja toimivia tyyppitalomalleja, joita oli aikanaan mahdollista rakentaa paikkakunnalta saatavasta puusta ja jopa talkoovoimin.”

Jälleenrakennukseen liittyvä resurssien luova uusiokäyttö vaatii myös uudenlaista ajattelutapaa: jälleenrakennus ei tarkoita pelkkää kirjaimellista korjausta, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuksia pohtia uusia käyttötarkoituksia rakennuskannalle.

Opiskelijoita ihastutti ja inspiroi erityisesti vierailu Seinäjoella sijaitsevassa uudessa taide- ja kulttuurikeskuksessa, Kalevan Navetassa, joka on perustettu alun perin 1890-luvulla rakennettuun ja nyt uuden elämän saaneeseen navettaan. Navetan korjaus- ja muutostöistä vastasivat arkkitehdit Teemu Hirvilammi ja Anne Kaivo-oja, ja suunnittelutyönsä lisäksi Tampereen yliopistossa yliopisto-opettajana työskentelevä Hirvilammi esitteli uudistunutta rakennusta opiskelijoille.

“Yksityiskohtaisempi tutustuminen suomalaiseen arkkitehtuuriin, käsityöperinteeseen sekä rakennustekniikoihin teki opiskelijoihin suuren vaikutuksen,” kertoo Serhiiuk.

Vierailut erilaisissa jälleenrakennuksen kysymyksiä ilmentävissä arkkitehtuurikohteissa jatkuvat. Kevään opintojaksolla opiskelijat tulevat vierailemaan ainakin Rovaniemellä, joka rakennettiin Lapin sodan jälkeen täysin uudestaan, sekä Ruotsin Kiirunassa, jossa kokonaista kaupunkia ollaan siirtämässä uuteen paikkaan rautamalmikaivoksen laajentumisen tieltä.

Ukrainaa jälleenrakentamassa

Tutustumiset erilaisiin kohteisiin ja jälleenrakentamisen historiallisiin ulottuvuuksiin valmistelevat opiskelijoita konkreettisiin ehdotuksiin Ukrainan jälleenrakentamiseksi. Syksyn opiskelijatyöt esittivät ehdotuksia uudisrakennuksiksi Venäjän tuhoamien rakennusten tilalle. Töiden skaala kattoi esimerkiksi asuntosuunnittelua Kiovan tuhoutuneiden asuinkerrostalojen tilalle, yliopistorakennuksia ja museon Harkovassa sekä Tšernihivin urheiluareenan.

Tehtävänannon haastavuus ei rajoitu pelkästään materiaaliseen jälleenrakennukseen, vaan siihen liittyy myös sodan symbolisen tason huomioiminen ja tuominen osaksi tulevaisuuden rakennettua ympäristöä.

“Jälleenrakennus on tärkeää symbolisesti, historiallisesti ja kasvatuksellisesti, sillä niiden kautta muodostamme suhteen itseemme, säilytämme meille tärkeitä arvoja ja siirrämme niitä tuleville sukupolville”, pohtii Serhiiuk.

“Suunnitelmissa yhdistyi eettisten, esteettisten, toiminnallisten ja symbolisten arvojen pohdinta”, kiteyttää myös Rajaniemi.

Toisaalta jälleenrakennus on myös tulevaisuutta ja käyttöä varten. Serhiiuk oli positiivisesti yllättynyt siitä, miten opiskelijat ymmärsivät tarpeen palauttaa tiettyjä elementtejä ja merkityksiä tuhotuista rakennuksista mutta myös tuoda esiin omia näkökulmia ja katsoa rohkeasti kohti tulevaa. Tätä kautta löytyi myös yllättäviä yhteyksiä ja ratkaisuja.

Eräs opiskelijoista kehitti suunnitelman, jolla Neuvostoliiton aikaisia tuhoutuneita elementtikerrostaloja voidaan saneerata ja korjata massamitassa ja monistettavasti tavalla, joka ottaa paremmin huomioon asuinkerrostalon laadulliset kriteerit. Opiskelija innostui suomalaisesta modernista arkkitehtuurista esimerkkinä siitä, miten myös elementtirakenteisen kerrostalon asuin- ja yhteistilat sekä rakennusten sijoittuminen ympäristöönsä voidaan tehdä suuressakin määrässä korkeatasoisella tavalla.

Katse tulevaan

On selvää, että Ukrainan jälleenrakennus on hanke, jossa vastuu, resurssit ja keinot ovat vielä vuosikymmenten ajan koko Euroopan yhteisiä. Tästä huolimatta on myös tärkeää miettiä, mitä jokainen toimija voi tehdä jo nyt. Serhiiuk kitetyttää vuorovaikutuksen ja yhteistyön merkityksen Ukrainan ja Suomen arkkitehtuuritoimijoiden välillä:

“Suomi ja Ukraina ovat itse asiassa historiallisesti monin tavoin samankaltaisia. Sekä sodanjälkeinen jälleenrakennus että naapuruus Venäjän kanssa ovat asioita, joiden pohjalta yhteistyötä myös nykyisen jälleenrakennuksen osalta on hyvä pohtia. Toivoisin, että suomalaiset opiskelijat pääsisivät pian vierailemaan rauhan aikaisessa Ukrainassa ja että yhteistyö opiskelijoiden välillä syvenisi entisestään.”

Myös Rajaniemi pitää kurssia hyvänä esimerkkinä siitä, miten vuorovaikutus voi kantaa pitkälle tulevaisuuteen: “Olemme jo nyt saaneet erinomaisia yhteyksiä Ukrainaan, ja olen varma, että ne säilyvät pitkään. Suomen ja suomalaisten tulee parhaansa mukaan auttaa ukrainalaisia maansa jälleenrakentamisessa, ja olemme siinä työssä mielellämme mukana jatkossakin.”