Suunnitelmasta suojelukohteeksi – Suomen paviljonki ihastuttaa yhä biennaalivieraita Venetsiassa

Alvar ja Elissa Aalto suunnittelivat Suomen paviljongin vuonna 1955 Maire Gullischenin pyynnöstä. Puuelementtirakenteinen, väliaikaiseksi tarkoitettu ja vain parin viikon aikataululla suunniteltava paviljonki ei Elissa Aallon vuonna 1987 kirjoittaman tekstin mukaan ollut erityisen kiitollinen tehtävä, mutta Suomen edustaminen kansainvälisessä näyttelyssä ja sijainti Alvar Aallolle rakkaassa kaupungissa saivat arkkitehtipariskunnan tarttumaan toimeen.

Kevytrakenteinen paviljonki suunniteltiin purettavaksi, siirrettäväksi ja uudelleen eri puolilla Välimeren aluetta koottavaksi näyttelytilaksi. Elementtiosat valmistettiin Suomessa ja kuljetettiin sitten Italiaan ensimmäiselle sijoituspaikalleen. Legenda kertoo, että tiukan aikataulun puristuksissa Maire Gullichsen olisi itse lähtenyt viemään elementtejä halki Euroopan.

Tuotannossa sattuneiden erehdysten vuoksi paviljongin toteutuksessa jouduttiin tekemään muutoksia, mistä seurasi, että sen purkaminen oli mahdotonta. Niinpä paviljongista tuli pysyvä rakenne, joka on nykyään suojeltu ja yksi Giardinin paviljonkipuiston arkkitehtonisista vetonauloista.

Pienessä trapetsin muotoisessa näyttelypaviljongissa päivänvalo tulee epäsuorasti kattoikkunoista, jolloin seinille jää esteetöntä tilaa näyttelyaineistolle. Kyseessä oli Aaltojen ensimmäinen kokeilu vastaavanlaisista kattoikkunoista, joita he myöhemmin käyttivät useissa kohteissaan. Ulkopuolella suuret valkoiseksi maalatut kolmiot tukevat tummansinisiä puuseinäelementtejä ja luovat samalla kontrastia värimaailmaan.

"Muistan nuo päivät hyvin onnellisina: aamu-uinnin jälkeen Lidolla tulimme Biennalen puistoon katsomaan, mitä pulmia päivä oli tuonut pienen paviljonkimme rakentamiseen”, Elissa Aalto muisteli paviljongin pystyttämistä.

Nykyään paviljonki palvelee vuorovuosin taide- ja arkkitehtuuribiennaalien Suomen osastona. Aikojen saatossa paviljongissa on nähty Suomen näyttelyiden lisäksi myös Italian, Argentiinan, Portugalin ja Islannin esityksiä, sillä 1960-luvun alusta aina vuoteen 2007 asti tilaa vuokrattiin ulos. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksella paviljonki sittemmin palautettiin Suomen näyttelyiden kotisijaksi.

Paviljonkia on historiansa aikana korjattu ja restauroitu useaan otteeseen. Ensimmäinen laaja peruskorjaus tehtiin 1970-luvulla kunnianosoituksena vuonna 1976 kuolleelle Alvar Aallolle. Toisen kerran rakennusta korjattiin 1990-luvulla ja viimeisimpänä vuonna 2011, kun myrsky oli kaatanut suuren puun paviljongin päälle. Tuolloin myös monille tuttu, vaijereista roikotettu kirjainmuodostelma Finlandia teki paluun paviljongin sisäänkäyntiseinälle.

Uusin uudistus paviljongin sisätilaan on viime vuonna rakennettu henkilöstötila, niin kutsuttu komissaarin koppi, joka toteutettiin Aaltojen alkuperäisten suunnitelmien mukaan.

Suomen paviljongin ovet avautuvat seuraavan kerran yleisölle toukokuussa 2023, kun 18. Venetsian arkkitehtuuribiennaali alkaa. Tänä vuonna paviljonkiin nouseva näyttely kutsuu kävijät tutustumaan tulevaisuuteen, josta käsin tarkastellaan nykyistä saniteettijärjestelmäämme ja pohditaan suomalaisesta kulttuuriperinnöstä inspiroituen vettä säästäviä ja ravinteita kierrättäviä ratkaisuja. Lue lisää Huussi – Imagining the future history of sanitation -näyttelystä täältä.