Suomalainen rivitalo: Työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi – kylkiäisenä rivitalokuume

Taidehistorian professori emerita Riitta Nikula tunnetaan pitkästä urastaan suomalaisen arkkitehtuurin tutkijana ja arkisten elinympäristöjemme historian tarkkana analysoijana. Nikulan kokoama näyttely suomalaisen rivitalon historiasta on esillä Arkkitehtuurimuseon pienessä salissa Helsingissä on 15.4.–17.5.2015. Näyttely liittyy hänen uuteen kirjaansa Suomalainen rivitalo: Työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014). Arkkitehti Anne Tervo (s. 1976), joka työskentelee asuntosuunnittelun lehtorina Aalto-yliopistossa, arvioi teoksen oheisessa kirjoituksessaan.

Kylkiäisenä rivitalokuume

Suomalaisen rivitalon 1900-luvun alusta alkanut, 1950-luvulla huippunsa saavuttanut kasvukertomus Suomalainen rivitalo: Työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi on taidehistorioitsija Riitta Nikulan uusin taidonnäyte. Kirjan lähtökohdat – vuosikymmenien tutkimustyö kaupunkien ja asumisen parissa sekä kirjoittajan henkilökohtaiset kokemukset rivitaloasumisesta – muodostavat pettämättömän parin.Luvut "Kansainväliset modernismit" ja "Suomen 1930-luku – muutosten aika" osoittavat, miten asumisratkaisujen ymmärrettäväksi tekeminen edellyttää usein yhteiskunnan taloudellisen ja poliittisen tilanteen avaamista. Samalla kirja kasvaa suomalaisen asumiskulttuurin, kaupunkikehityksen ja taloushistorian kuvaukseksi, jonka valonlähteenä toimii moneksi taipuva rivitalo. Lähdeaineiston käyttö on on monipuolista ja mutkatonta, mukana on klassikkoteoksia, aikalaiskirjoituksia sekä asukkaiden ja arkkitehtien haastatteluja. Teksti on helppolukuista vaikkakin paikoitellen kaikessa informatiivisuudessaan aavistuksen hengästyttävää. Asukas Nikulan ääni varmistaa kirjan lämminhenkisen perusvireen.Joensuun Kanervala, Outokummun Kiisukatu, Kaipolan Tirriniemi, Tammikatu Lahdessa, Pengertie Loviisassa – tässäpä muutamia tulevan kesän kotimaanmatkoilla kävellen koettavia, viehättävän pienipiirteisiä kohteita. Tunnelmoinnin voi aloittaa lukujen "Sota ja jälleenrakentaminen" ja "Rivitalo löytää paikkansa vaurastuvassa Suomessa" valokuvista. Kanervalan lapset sympaattisine majaleikkeineen on hyvä esimerkki ihmisten ilmaisuvoimasta asuttujen ympäristöjen kuvauksessa.Maantieteellisesti selväpiirteinen ja sellaisenaan arkkitehtuuriekskursio-oppaaksi soveltuva Helsinki laajenee esikaupunkeihin kertoo 1950-luvun ikonisista rivitaloista. Ahti ja Esko Korhosen Lauttasaaren As. Oy Ekonomitalojen (1952) esittely alleviivaa takapihojen yksityisten puutarhojen merkitystä sekä asumiskokemuksen että asuinalueiden yleisen ilmeen ja hierarkian muodostumisen kannalta.Nikula tarkastelee rivitaloja pääsääntöisesti ulkoa käsin. Paikka kaupunkirakenteessa kiinnittää rivitalomme englantilaisen, saksalaisten ja pohjoismaisten esikuvien kautta puutarhakaupunkiaatteeseen. Professori Otto-Iivari Meurmanin Asemakaavaopin (1947) myötä rivitalot asemoitiin mukailemaan maastonmuotoja. Maastonmuotojen kokonaisvaltaista hyödyntämistä voi opiskella esimerkiksi Hilding Ekelundin laatimasta Maunulan Sahamäen asemakaavasta (1956) sekä säilyneistä rakennuspiirustuksista, joissa uutta oli puolen kerroksen välein nouseva, arkkitehtoniseksi elementiksi kohonnut sisäporras. Erillisten huoneiden yksityisyys vaihtui samalla virtaavan tilan modernistiseen ihanteeseen. 1960-luvulle tultaessa teollistuminen, betonielementtirakentamisen kehittyminen ja asukasmäärän nopea kasvu johtivat kasvukeskuksissa kerrostalojen suosioon. Taakse jäivät vaatimattomiksi ja vanhanaikaisiksi koetut rivitaloalueet.Rivitalon tarkastelu rinnan 2000-luvun townhouse-talotyypin kanssa tekee kirjasta kovin ajankohtaisen. Useat, lähes sata vuotta sitten käydyt keskustelut voisivat olla otteita tämän päivän townhouse-keskustelusta. Tukholman Vällingbyn asuinalueella sijaitsevan Atlantis-korttelin (1953–54) suunnitteluperiaatteet kelpaisivat uusien, tiivistä ja matalaa kaupunkiasumista edustavien asuinalueiden tavoitteiksi.Onnistuneimpien 1950-lukujen rivitalotulkintojen kohdalla kirja herättää pohtimaan muun muassa yksilöllisten sisätilaratkaisujen ja julkisivujen personointimahdollisuuksien merkitystä asukastyytyväisyyden ja edelleen talotyyppien haluttavuuden kannalta. Asuinympäristöjen suunnittelijoille ja tutkijoille kirja tarjoaakin innostavia lukuhetkiä menneen ja nykyhetken puntarissa. Edelleen kirjaa voi ilolla suositella kaikille 1900-luvun ensimmäisen puoliskon asuinympäristöjen syntyhistoriasta, asuntorakentamisesta ja rivitaloista kiinnostuneille. Kylkiäisenä voi tulla rivitalokuume.Teksti: Anne Tervo.Riitta Nikula. Suomalainen rivitalo: Työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. Lisätietoa: kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=3022.Suomalainen rivitalo – työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi. Näyttely Arkkitehtuurimuseon pienessä näyttelysalissa 15.4.–17.5.2015. Lisätietoa: mfa.fi/nayttelyesittely?nid=131675102.