Puuosaaminen on suomalaisilla geeneissä – Katsaus tämän päivän suomalaiseen puuarkkitehtuuriin
Arkkitehtitoimisto ALA, Oodi. kuva: Tuomas Uusheimo
Ennen vanhaan suomalaiset osasivat rakentaa talonsa itse. Nykyaikainen, digitaalisuutta ja uusia teollisia menetelmiä hyödyntävä puuarkkitehtuuri vaatii kuitenkin myös aivan uudenlaista osaamista. Arkkitehti ja arkkitehtuurijournalisti Tarja Nurmi kirjoittaa suomalaisen puuarkkitehtuurin nykytrendeistä.
Suomen kansalliskirjailijan Aleksis Kiven rakastetun teoksen Seitsemän veljestä (1870) veljeksiä pidetään usein hieman hölmöinä, koska he ovat uppiniskaisia ja lukutaidottomia. Todellisuudessa kirjan veljekset ovat uskomattoman monitaitoisia: he osaavat viljellä maata, metsästää ja kalastaa – ja rakentaa talonsakin itse.
Perinteiseen suomalaiseen kulttuuriin onkin kuulunut kyky käyttää puurakentamisessa tarvittavia työvälineitä. Omin voimin rakennetut talot on myöhemmin voitu purkaa hirsikerta toisensa jälkeen, siirtää toisaalle ja pystyttää uudestaan. Ei tarvinnut puhua kierrätyksestä ja uudelleenkäytöstä, koska niukoissa oloissa nämä asiat olivat itsestäänselvyyksiä. Yhtä itsestään selvästi sammalella tilkityt ja eristetyt hirsitalot olivat hyvinkin luonnonmukaisia, ilman että niiden ekologista kestävyyttä olisi erikseen tarvinnut pohtia.
Teollistuneessa ja nykyaikaistuneessa maailmassa, Suomessakin, meidän tulee oppia joitakin perusasioita uudelleen. Me haluamme rakentaa taas puusta – ja tehdä sen mahdollisimman hyvin. Teollinen rakentaminen sopii puurakentamiseen, mutta myöskään vanhan ajan menetelmiä ei pidä unohtaa: perinteiset puusta rakentamisen käsityötaidot ovat myös voimavara. Aalto-yliopiston (ennen Teknillinen korkeakoulu) arkkitehtuurin laitoksella onkin 1990-luvulta lähtien opiskeltu puun ominaisuuksia ja puusta rakentamisen taitoa erityisessä Puustudiossa.
Yksi tunnetuimpia Puustudion pohjalta syntyneitä rakennuksia on verkkomainen Korkeasaaren näkötorni (2002), jonka suunnitteli silloinen opiskelija, Avanto Arkkitehtien perustajaosakas arkkitehti Ville Hara. Näkötorni toi nuorelle arkkitehdille myös merkittävän eurooppalaisen AR+D Award for Emerging Architecture -palkinnon. Yksi uusimmista Puustudion opiskelijatöiden pohjalta syntyneistä rakennuksista on tapahtumakeskus Pikku-Finlandia* (Jaakko Torvinen, Havu Järvinen, Elli Wendelin, 2022) Helsingin Töölönlahdella, Alvar Aallon ikonisen Finlandia-talon edustalla.
Uuden puuarkkitehtuurin näyttävä nousu
Tällä vuosituhannella nykyaikainen puurakentaminen ja -arkkitehtuuri on alkanut kunnolla ottaa tuulta. Siihen on tarvittu paitsi suunnittelijoilta myös tilaajilta ja rakentajilta uudenlaista osaamaista ja asennetta.
2010-luvun alussa Helsingin ydinkeskustaan valmistui rakennus, joka yksinkertaisella kappalemaisuudellaan ja puujulkisivullaan poikkeaa täysin ympäristöstään. Helsingin seurakuntayhtymän omistama Kampin kappeli (K2S Arkkitehdit, 2012) on tarkoitettu uskontokunnista riippumattomaan hiljentymiseen.
Asuntoarkkitehtuurin saralla suurta huomiota – ja myös Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon – sai aikanaan Jyväskylässä sijaitseva puukerrostalo Puukuokka I (OOPEAA – Office for Peripheral Architecture, 2015). Kolmessa vaiheessa toteutettu puurakenteisten kerrostalojen kokonaisuus täydentyi valmiiksi vuonna 2018.
Puu on näyttävästi esillä myös yhdessä tunnetuimmassa nykyarkkitehtuurikohteessamme, Helsingin keskustakirjasto Oodissa (Arkkitehtitoimisto ALA, 2018; kansikuva). Samanhenkinen vaikuttava, puupintaiseksi katokseksi ulottuva alakatto on myös ALA:n suunnittelemassa Helsinki-Vantaan lentoaseman sisääntulorakennuksessa (2021), joka voitti marraskuussa 2022 Puupalkinnon.
Yksi Suomen jännittävimmistä ja sympaattisimmista työympäristöistä sijoittuu puurakenteisen Wood City* -korttelin toimistotaloon. Se on osoitus siitä, miten kansainvälisesti menestynyt tietokonepelifirma kelpuuttaa puurakennuksen myös omaksi tavaramerkikseen. Helsingin uudessa Jätkäsaaren kaupunginosassa sijaitsevan, toimisto- ja asuinrakentamista yhdistävän Wood Cityn (Anttinen Oiva Arkkitehdit, 2019–2024) viimeinen osa on rakenteilla.
Perinteinen hirsirakenne toimii myös nykyarkkitehtuurissa
Uuden sukupolven puurakentaminen on tuottanut kauniita ja miellyttäviä päiväkoti- ja oppimisympäristöjä. Useissa näistä hyödynnetään CLT-massiivipuuta, mutta osaamme tukeutua myös perinteisempiin hirsirakenteisiin. Vielä 2000-luvun alussa tuntui hirrestä rakentaminen olevan moninaisten määräysten ja paikallisten viranomaisten tulkintojen vuoksi hyvinkin hankalaa, mutta vuonna 2016 Pohjois-Suomeen valmistui maailman suurin hirsirakenteinen koulu (Pudasjärven hirsikampus, Lukkaroinen Arkkitehdit). Tuusulaan rakenteilla oleva hirsirakenteinen lukio- ja monitoimirakennus Monio* (AOR Arkkitehdit, 2023) tulee olemaan vieläkin suurempi.
Helsinkiin on valmistumassa kaksikerroksinen neljän asunnon massiivipuutalo, joka toteutetaan vastaamaan ominaisuuksiltaan mahdollisimman paljon perinteisiä puurakennuksia. Käyttämällä liimatonta massiivipuurakennetta, höyrynsulkuna savirappausta ja eristeenä puukuitua sekä tukeutumalla painovoimaiseen ilmanvaihtoon saadaan aikaan terve ja helposti korjattava rakennus, jonka elinkaariodotus on jopa 400 vuotta. Talon on suunnitellut arkkitehtitoimisto Livady, joka on erikoistunut terveelliseen, ympäristöä säästävään ja kestävään rakentamiseen.
Huolellisen suunnittelun lisäksi hirsirakennuksissa on syytä panostaa puutavaran laatuun. Arkkitehti Manu Humpin laatiman, vapaasti käytössä olevan yöpymistupien piirrossarjan mukaan toteutettu pieni turvekattoinen kammi on veistetty tiukasta ja järeästä puusta. Vanhan sukuhuvilan pieni sivurakennus seisoo luonnonkiviperustuksilla, eikä sen rakentamisessa ole käytetty lainkaan muoveja tai muita synteettisiä materiaaleja. Vanhoista rakennustavoista voi ottaa oppia myös nykypäivään – lähtien siitä, että huolehdimme metsissämme kasvavan riittävästi hitaasti kasvavaa, tiukkasyistä rakennuspuuta.
Urheilua ja hyvinvointia puurakenteiden suojassa
Retkeilyrakenteissa puu on luonnollinen materiaalivalinta. Luonnonympäristön rakennelmien, kuten siltojen, pitkospolkujen tai maiseman tarkasteluun tarkoitettujen korokkeiden ja tornien, tulee olla ekologisesti ja esteettisesti kestäviä ja luontoelämystä tukevia. Siksi niitä on luontevaa rakentaa puusta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Studio Puiston arkkitehtien ja Nomajin maisema-arkkitehtien suunnittelema Nattours-luontoreitti* näkötasanteineen Helsingin Vanhankaupunginlahdella (2017, 2022).
Erämaahan rakentaminen asettaa suunnittelulle myös tavallisuudesta poikkeavia haasteita. Kun arkkitehti ja kokenut retkeilijä Manu Humppi suunnitteli Lapissa sijaitsevaan kansallispuistoon uudet Rautulammin autio- ja varaustuvat (2021), säänkestävyyden ja luonnonolosuhteiden huomioon ottamisen lisäksi piti ratkaista, miten rakentaminen koskemattomaan erämaahan toteutetaan. Ratkaisuna oli moottorikelkoin ja telakuorma-autolla kuljetettavissa olevat esivalmistetut CLT-elementit.
Myös urheilurakennuksissa on Suomessa käytetty puuta. Uudempaa urheilurakentamista on esimerkiksi teräs- ja puurakenteinen ja vaneriverhoiltu Rovaniemen jalkapallostadionin katos Railo (Arkkitehtityöhuone APRT, 2015), joka palkittiin vuonna 2016 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnolla, kun taas Helsingin funktionalistinen Olympiastadion ylpeilee uudella, puulla verhoillulla katsomokatoksellaan (K2S Arkkitehdit & NRT Arkkitehdit, 2020) – joka puolestaan pokkasi vuoden 2020 Finlandia-palkinnon.
Eteläpohjanmaalainen Ähtärin kaupunki on päättänyt toteuttaa puurakenteisen uimahallin*, joka palvelisi sekä kunnan asukkaita että viereistä hotellia (Studio Puisto, 2023). Uudempiin urheilurakennuksiin on siis alettu taas tehdä puurakenteisia hallitiloja, mutta puuarkkitehtuuri kaipaisi nykyistä enemmän myös mestarillisten konstruktöörien taidonnäytteitä. Yksi mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen puurakenne löytyy Kotkasta, jossa ALA-arkkitehtien suunnitteleman Satama Areena* -tapahtumakeskuksen aulan katto on toteutettu puisena riippurakenteena (2023).
2010-luvulta lähtien Suomessa on nostanut päätään trendi rakentaa houkuttelevia yleisiä saunoja. Suuntauksen airueena toimi Avanto Arkkitehtien Helsingin Hernesaareen suunnittelema, puurimoituksella päällystetty saunaravintola Löyly (2016). Helsingin edustan saaresta löytyy perinteisempää hirsirakentamista edustava Lonnan sauna (2017), jonka on suunnitellut OOPEAA. Myös Ähtäriin on juuri valmistunut uusi puurakenteinen rantasauna-ravintolarakennus Kiulu* (Studio Puisto, 2022), ja saman toimiston suunnittelema sauna ja ravintola on rakenteilla myös Kuopioon.
Kansainvälisiä virtauksia
Suomeen saadaan puuarkkitehtuurin tuulahduksia myös maailmalta – ja päinvastoin. Helsingin keskustakirjastonkin suunnitellut ALA-arkkitehdit teki vuonna 2005 läpimurtonsa suoraan kansainväliselle kentälle, kun he voittivat Norjan Kristiansandin teatteri- ja konserttisalista käydyn arkkitehtuurikilpailun. Valtavalla aaltoilevalla puujulkisivullaan Kilden (2011) viitoitti tien toimiston tunnistettavalle arkkitehtuuri-ilmaisulle.
Serlachius-taidemuseon puurakenteisen Gösta-paviljongin* (2011) kilpailuvoitto meni aikoinaan barcelonalaistoimistolle ja samat tekijät suunnittelivat museon maille myös vuonna 2022 valmistuneen Taidesaunan* (Mendoza-Partida Architectural Studio & BAX Studio), mutta suomalaisen yhteistyöarkkitehdin Pekka Pakkasen kanssa toteutetut rakennukset edustavat vahvasti myös suomalaista arkkitehtiosaamista ja puurakentamista.
Suomalaisarkkitehti Olavi Koponen on jo pitkään pitänyt toimistoaan Grenoblessa, ja hän suunnittelee persoonallisia puurakennuksia Ranskaan ja Suomeen. Esimerkiksi yksityiselle tilaajalle toteutettu Villa Riviera Saimaan rannalla etsii vertaistaan. Rakennus on sopeutettu luontoon suurella kunnioituksella, jopa niin että taloa ympäröivä jäkälämaasto on säilytetty.
Keski-Euroopasta Suomeen omaksuttu trendi jättää puulla verhoillut julkisivut käsittelemättä – tai käsitellä ne lähes mustiksi – ei kuitenkaan aina istu suomalaiseen ympäristöön. Joissakin julkisissa rakennuksissa luonnonvärisen puun rinnalla käytetään myös trendikkään kirkkaita, jopa kirpeitä värejä. Suomalaiseen puurakentamiseen on perinteisesti liittynyt julkisivujen käsittely punamullalla tai lempeän sävyisillä maaleilla.
Esimerkkinä klassisista värisävyistä on arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema, vuonna 1924 Helsingin saaristoon valmistunut Villa Oivala, joka on ulkopuolelta maalattu lämpimällä kellertävänharmaalla värisävyllä. Talon erikoisuus piilee atrium-sisäpihassa, jonka väritys on välimerellisen heleä sininen. Nykyisin Suomen Arkkitehtiliiton omistuksessa olevaa taloa on tutkinut ja pieteetillä kunnostanut jo vuosikymmenen ajan arkkitehtitoimisto Livady, jonka perinteisten menetelmien taiturit ovat myös veistäneet rakennukseen vanhan mallisia korvaavia rakennusosia.
Mikä on uuden puuarkkitehtuurin kieli?
Tarvitsemme lisää uuden sukupolven puuseppiä sekä huonekalupuuseppien tasoisia taitajia toteuttamaan yksityiskohdat huolella. Puuelementeistä ja CLT-levystä rakentaminen ei saisi ajaa estetiikkaa liian yksiviivaiseksi. Uusille puurakentamisen tavoille pitäisi kehitellä uuttaa, hienovaraisempaa detaljiikkaa, joka ei tyydy ainoastaan minimalismiin.
Samalla tavoin kuin kirjailija Aleksis Kiven mielikuvituksessaan luoma monitaitoinen ja eläväistä kieltä puhuva seitsenpäinen veljessarja oppi kertomuksen lopussa myös lukemaan, voi Suomessa kehittyä aivan uusi ja eläväinen nykyaikaisen puurakentamisen kieli. Se vaatii niin yksittäisiä oivalluksia ja kekseliäisyyttä kuin uuden estetiikan tajua. Se vaatii sekä puun työstämisen taitoja että digitalisaation ja uusien teollisten menetelmien oivaltavaa hyödyntämistä. Se vaatii myös suunnittelijoiden, rakentajien ja teollisuuden yhteistyötä ja, ennen kaikkea, valveutuneita, laatutietoisia tilaajia.
* Kohde on esitelty Future Finland Built of Wood -sarjassa.
