Purkuaalto uhkaa myös sakraalirakennuksia – miten rakennusperintömme selviytyy?
Pallivahan kirkko ja seurakuntakeskus. kuva: Mikko Laaksonen
Suomessa on käynnissä poikkeuksellinen rakennusten purkuaalto. Kirkot ympäri Suomen ovat osana tätä ilmiötä, ja monen sakraalirakennuksen tulevaisuus on vaakalaudalla. Archinfon viestinnän harjoittelija Henrik Hynninen tarkastelee viittä erilaista sakraalitilaa ja niiden tulevaisuuden näkymiä.
Yksi ajankohtaisimpia valtakunnallisia rakentamiseen liittyviä kiperiä kysymyksiä on olemassa olevan rakennuskannan purkaminen. Purkuaalto on levinnyt ympäri Suomen, ja se koskee myös rakennustaiteellisesti arvokkaita kohteita. Purkuvimman uhreiksi ovat joutuneet myös useat sakraalitilat. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on noin 800 kirkkorakennusta, joista useat tulevat kohtaamaan tai ovat jo kohdanneet purkutuomion.
Kirkkorakennuksia on suojeltu merkittävä määrä, jopa noin kaksi kolmasosaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkoista. Jokainen kirkko, joka on valmistunut ennen maamme itsenäistymistä, on automaattisesti suojeltu kirkkolailla. Tämän lisäksi erillispäätöksellä on suojeltu 45 kirkkoa, jotka ovat valmistuneet itsenäistymisen jälkeen.
Kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelä kertoo, että suojellun kirkkorakennuksen olennaiselle muuttamiselle tai purkamiselle täytyy aina hakea lupa kirkkohallitukselta. Lupaa täytyy myös hakea, jos seurakunta luopuu kirkon käytöstä.
“1950-luvulta 1980-luvulle rakennettiin runsaasti erilaisia sakraalirakennuksia, joita usein kutsutaan seurakuntaloiksi tai -kodeiksi. Nämä rakennukset saattavat sisältää kirkkosaliksi kutsutun tilan tai jopa kellotornin, mutta niitä ei kuitenkaan ole vahvistettu kirkkolain mukaisiksi kirkkorakennuksiksi”, Mäkelä kertoo.
“Seurakuntakeskusten tulevaisuudesta vastaavat siis lähes yksinomaan tilat omistava seurakunta, eikä purkamispäätöstä tarvitse pyytää kirkkohallitukselta vaan suoraan rakennusvalvonnalta.”
Raha ratkaisee kirkkojenkin tulevaisuuden
Purkupäätökseen liittyy aina taloudellisia näkökulmia, ja purku-uhan alla olevien sakraalirakennusten tontit nähdään usein potentiaalisina uudisrakentamisen kohteina. Jos mittavaa kunnostusta vaativa sakraalirakennus sijaitsee keskeisellä paikalla, tontin rahallinen arvo saatetaan nähdä sen tärkeimpänä ominaisuutena. Rakennusala on Suomessa keskittynyt rakennusten säilyttämisen ja uudelleenkehittämisen sijaan uudistuotantoon, millä on ilmastonmuutoksen hillitsemisen tavoitteiden kannalta päinvastainen vaikutus.
Seurakunnat ympäri Suomen joutuvat uudelleenjärjestelemään toimintaansa ja pohtimaan omaisuudesta luopumista, sillä kirkon jäsenmäärät vähenevät tasaisesti yhden–kahden prosentin tasolla vuosittain. Tavoitteena on ollut turvata oma toiminta ja henkilöstön työt, joten säästötoimet keskittyvät kiinteistöistä luopumiseen. Monet kirkkorakennuksista ovat myös niin alhaisella käyttöasteella, etteivät seurakunnat pidä perusteltuna ylläpitää rakennuksia tulevaisuudessa.
Tuoreena esimerkkinä jo menetetystä tapauksesta on kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävä Pallivahan kirkko ja seurakuntakeskus. Vuonna 1968 valmistunut ja aikansa tunnetuimpiin arkkitehteihin kuuluneen professori Pekka Pitkäsen (1927–2018) suunnittelema brutalistinen kokonaisuus on vaikuttava esimerkki modernistisesta kirkkoarkkitehtuurista.
Rakennus on ollut vuodesta 2016 lähtien käyttökiellossa sisäilmaongelmien ja kosteusvaurioiden takia. Rakentamisvaiheessa syntyneiden vikojen lisäksi huonoon kuntoon päästetyn rakennuksen korjauslista oli niin mittava, että seurakunnassa päädyttiin luopumaan korjaamisesta.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä haki seudullisesti merkittäväksi arvioidulle Pallivahan kirkolle vuonna 2017 purkulupaa. Vielä tuolloin lupaa ei myönnetty, sillä purkaminen olisi vaatinut asemakaavamuutoksen. Asemakaavamuutos meni Turun kaupunginvaltuustossa läpi vuonna 2021. Varsinais-Suomen ELY-keskus, kirkon naapuritontin asunto-osakeyhtiö ja turkulainen tietokirjailija Mikko Laaksonen valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Helmikuussa 2023 Turun hallinto-oikeus hylkäsi valitukset asemakaavan muutoksesta, mikä teki purkamisen mahdolliseksi. Pitkään kestänyt prosessi on pian tulossa päätökseen, sillä kirkon purkamisen on tarkoitus alkaa lähiaikoina. Rakennuksen muistojuhlaa vietettiin jo lokakuussa 2023. Paikalliselle yhteisölle ja modernistisen arkkitehtuurin ystäville tärkeä rakennus lakkaa pian lopullisesti olemasta eikä sitä enää saada takaisin.
“Käytännöksi on muodostumassa, että modernistisen rakennuksen saa purkaa, kun vedotaan rakennuksen kuntoon. Näin on, vaikka modernilla rakennuksella olisi suurempi arkkitehtoninen arvo kuin sitä vanhemmalla rakennuksella, joka vallitsevan käytännön mukaan on suojeltava”, toteaa Mikko Laaksonen, joka on kirjoittanut kirjan Pekka Pitkäsen arkkitehtuurista.
Riittääkö korjaustarve purkupäätöksen perusteluksi?
Toinen arkkitehtonisesti merkittävä sakraalirakennus, jonka tulevaisuus näyttää synkältä, löytyy Kirkkonummelta. Vuonna 1984 valmistunut Kirkkonummen seurakuntalo on yksi arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskän (1936–2023) keskeisistä töistä.
Rakennuksessa on todettu sisäilmaongelmia, jotka voitaisiin ratkaista kunnostamalla, mutta jo vuonna 2018 korjaamisen vaihtoehdoksi nostettiin purkaminen. Tuolloin rakennus kuitenkin päätettiin korjata, mutta kaksi vuotta myöhemmin Kirkkonummen kirkkovaltuusto käänsi kelkkansa ja teki purkamispäätöksen.
Päätöksen jälkeen loppuvuodesta 2020 kansainvälisen modernin arkkitehtuurin suojeluun ja dokumentointiin erikoistuneen järjestön Docomomon Suomen osasto esitti Uudenmaan ELY-keskukselle, että rakennus tulisi suojella rakennusperintölain nojalla. ELY-keskus hylkäsi suojeluesityksen, mistä Docomomo ja Museovirasto valittivat Helsingin hallinto-oikeuteen. Valitus hylättiin vuonna 2023.
Docomomo Suomen puheenjohtaja Jonas Malmberg kertoo, että järjestö on valittanut purkupäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
“Rakennuksen purkamisen perustelut ovat kestämättömiä. Pahimmillaan ne voivat johtaa vaaralliseen ennakkotapaukseen”, Malmberg toteaa.
Kirkkonummen seurakuntakeskuksen purkamista on perusteltu muun muassa sillä, että muita Leiviskän kohteita säilyy eri puolilla Suomea ja rakennuksen huono kunto menee rakennustaiteellisten arvojen yläpuolelle. Olisiko siis mahdollista, että muitakin rakennuksia voitaisiin tulevaisuudessa purkaa näillä perusteilla?
Kirkkonummen seurakuntatalon suhteen peliä ei onneksi ole vielä kokonaan pelattu.
Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kirkkoja myös säilyy
Kaikkien modernien kirkkorakennusten tilanne ei ole kuitenkaan yhtä synkkä, ja monia rakennustaiteellisesti arvokkaita sakraalirakennuksia peruskorjataan tälläkin hetkellä. Esimerkkinä valoisasta tulevaisuudesta on Myyrmäen kirkko, joka niin ikään on akateemikko Juha Leiviskän suunnittelema. Länsi-Vantaalle vuonna 1984 valmistuneessa, Leiviskän mestariteokseksi kutsutussa kirkossa yhdistyy luonnonvalo, pyhyys ja geometrisuus.
Kirkko on ollut sisäilmaongelmien vuoksi suljettuna vuodesta 2019 lähtien. Rakennuksen tulevaisuutta pohdittiin pitkään ja julkisessa keskustelussa myös purkamista pidettiin mahdollisena vaihtoehtona. Purkamista eivät kuitenkaan kannattaneet niin seurakunta kuin paikallisyhteisökään. Kirkon poikkeuksellisuus tiedostettiin, ja seurakunnalla oli voimakas tahto korjata rakennus.
Myyrmäen kirkko päätettiin remontoida, ja peruskorjaus alkoi keväällä 2023. Korjaustyömaan harjannostajaisia vietettiin tammikuun puolivälissä, ja remontin odotetaan valmistuvan syksyllä 2024. Noin 15 miljoonaa euroa maksavassa peruskorjauksessa alkuperäinen ilme säilytetään mahdollisimman pitkälti aina julkisivusta kirkkosaliin.
Vantaankosken seurakunnan kirkkoherra Hans Tuominen kertoo, että seurakunnassa suunnitellaan parhaillaan, miten Myyrmäen kirkko voisi avautuessaan palvella mahdollisimman monipuolisesti alueen eri-ikäisiä ihmisiä.
“Vantaankosken seurakunnan alueella asuvat ihmiset ovat odottaneet kirkon korjausta jo vuosia, ja kyselyjä kirkon remontista tulee viikoittain. Se kertoo siitä, miten tärkeä kirkko on ihmisille”, Tuominen sanoo.
“Olen todella tyytyväinen siihen, miten korjaus on edennyt. Saamme toimivan, terveen ja turvallisen kirkon ja odotamme innolla paluuta kirkon tiloihin tämän vuoden syyskuussa.”
Säilyttäminen vaatii yhteistyötä
Positiiviset esimerkit eivät pääty tähän, sillä myös arkkitehti Alvar Aallon (1898–1976) suunnittelemaa Vuoksenniskan kirkkoa korjataan parhaillaan Imatralla. Tämä toiselta nimeltään Kolmen Ristin kirkko on yksi Aallon merkittävimmistä myöhemmän vaiheen töistä, ja se on otettu osaksi kolmentoista Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen kokonaisuutta, jota ehdotetaan Unescon maailmanperintölistalle.
Vuonna 1958 valmistuneen kirkon huono kunto on ollut pitkään esillä, ja rakennus on ollut suljettuna marraskuusta 2020 lähtien. Alkuvuodesta 2024 rakennusta on vihdoin alettu kunnostaa. Korjauskustannukset on arvioitu yhteensä noin neljän miljoonan euron suuruisiksi.
Kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelän mukaan Vuoksenniskan kirkko on kohteena erittäin haastava, sillä korjausta vaativat niin perustukset, rakenteet kuin katto. Rakennus on myös kirkkolaissa erillispäätöksellä suojeltu kirkko, mikä edellyttää alkuperäisen arkkitehtuurin säilyttämistä.
Taantuvan tehdaskaupungin pienelle seurakunnalle rakennuksen korjaus on suuri investointi ja taloudellinen riski, koska seurakunta on joutunut hakemaan korjaamiseen lainaa. Korjausta varten on myös järjestetty keräyksiä ja lahjoitusvaroja on saatu merkittäviä määriä myös ulkomailta.
Alvar Aalto -säätiön yliarkkitehtina toimivan Jonas Malmbergin näkokulmasta Vuoksenniskan kirkon käynnissä oleva remontti on toistaiseksi ollut hyvin positiivinen kokemus.
“Yhteistyö Imatran seurakunnan kanssa on ollut helppoa ja asiallista, sillä rakennus on myös seurakunnalle tärkeä. Vuoksenniskan kirkon peruskorjausta varten tehtiin huolellisia koekorjauksia, joiden ansiosta työt voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja laadukkaasti”, kertoo Malmberg.
Niin paikallisilla tekijöillä kuin Alvar Aalto -säätiöllä on ollut vahva tahto tehdä mahdollisimman hyvää jälkeä, jotta rakennus säilyisi tuleville sukupolville. Arkkitehti Tapani Mustosen johdolla toteutettavassa korjaussuunnittelussa on mukana lähes sama porukka kuin aikoinaan Viipurin kirjaston peruskorjauksessa.
Korjauksessa on hyödynnetty myös kierrätysmateriaalia, sillä kirkon kanssa samoihin aikoihin valmistuneen Töölön sairaalan tapaturma-aseman purkamisesta saatiin lahjoituksena kuparia rakennuksen vesikaton korjaamiseen. Patinaltaan ja ominaisuuksiltaan kierrätetty kupari tulee vastaamaan kirkon alkuperäistä kattoa huomattavasti paremmin kuin uusi kupari.
Tuoreita ajatuksia tarvitaan kirkkojen säilymiseksi käytössä
Seurakuntien rajallisista resursseista ja purkuvimmasta huolimatta positiivisiakin esimerkkejä siis löytyy. Harvalla sotien jälkeen rakennetulla sakraalirakennuksella on kuitenkaan samanlaista kulttuuriperinnöllistä arvoa kuten esimerkiksi Myyrmäen tai Vuoksenniskan kirkoilla. Tulisiko talousvaikeuksissa vaikeroivien seurakuntien harkita purkamisen sijaan kiinteistöjen myymistä tai rakennusten kehittämistä uusiin käyttötarkoituksiin?
“Uhatuimpina ovat tällä hetkellä seurakuntakeskustyyppiset kirkot. Niitä voitaisiin hyvin muuttaa esimerkiksi koulu- tai päiväkotikäyttöön, liikuntatiloiksi tai muuhun vastaavaan käyttöön”, pohtii tietokirjailija Mikko Laaksonen.
Esimerkki onnistuneesta uudelleenkehittämisestä on Helsingin Lauttasaaren kirkko, jossa yhdistyy seurakunnan tavoitteet paitsi täyttää kirkon perustehtävät tarjota alueen asukkaille myös entistä enemmän muita toimintoja. Peruskorjauksessa ja muutoksessa Marja ja Keijo Petäjän suunnittelemaan ja vuonna 1953 valmistuneeseen rakennukseen on lisätty tiloja aina kahvilasta ja lounasravintolasta puutyöverstaaseen, saunaan ja liikuntasaliin. Rakennuksen tiloissa toimii myös Lauttasaaren musiikkiopisto, ruotsinkielinen seurakunta Johannes församling sekä kaksi partiolippukuntaa.
Verstas Arkkitehtien suunnittelema peruskorjaus toi Lauttasaaren kirkolle viime vuonna Arkkitehtuurin Finlandia -palkintoehdokkuuden, eli rakennuksen arkkitehtonisen ja kulttuurihistoriallisen arvon voidaan katsoa säilyneen hienosti. Purku-uutisten sijaan tällaisista asioista olisi mukava lukea uutisia enemmänkin.
Archinfon vuonna 2019 toteuttamassa Juha Leiviskän haastatteludokumentissa arkkitehti kertoo muun muassa Myyrmäen kirkon suunnittelusta (kohdasta 6:30 eteenpäin).
Lue lisää artikkelin käsittelemistä kirkoista Finnish Architecture Navigatorissa:
Pallivahan kirkko
Kirkkonummen seurakuntatalo
Myyrmäen kirkko
Kolmen Ristin kirkko
Lauttasaaren kirkko
