Pitkään valmisteltu Aalto-maailmanperintöesitys etenee Unescon käsittelyyn
Seinäjoen kirjasto. kuva: Maija Holma / Alvar Aalto -säätiö
Opetus- ja kulttuuriministeriö on puoltanut Museoviraston valmisteleman Aalto-arkkitehtuurikokonaisuuden esittämistä maailmanperintökohteeksi. Kolmetoista Aaltojen suunnittelemaa rakennusta ja aluetta sisältävä Aalto Works -esitys toimitetaan Unescolle helmikuun alkuun mennessä. Päätöstä rakennussarjan lisäämisestä maailmanperintöluetteloon odotetaan vuonna 2026.
Museoviraston vuodesta 2022 valmistelema esitys sisältää kolmetoista Aaltojen suunnittelemaa rakennusta ja aluetta, jotka ovat vaikuttaneet kansallisen hyvinvointivaltion rakentamiseen. Kohteet ovat tukeneet yhteisöjen hyvinvointia tavalla, jolla on yleismaailmallista merkitystä ja vaikutusta modernin arkkitehtuurin kehitykseen kansainvälisesti.
Aalto Works -kokonaisuuden kohteet ovat Sunilan asuinalue Kotkassa, Paimion parantola, Seinäjoen Aalto-keskus, Imatran Kolmen ristin kirkko, Villa Mairea Porissa, Jyväskylässä sijaitsevat Muuratsalon koetalo, Säynätsalon kunnantalo ja Seminaarinmäen yliopistokampus sekä Kelan päätoimitalo, Kulttuuritalo, Aalto-ateljee, Aallon kotitalo ja Finlandia-talo Helsingissä.
Kohde-esityksen allekirjoitti tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala. Ministerin mukaan Aaltojen arkkitehtuuri kiinnostaa jo nyt maailmanlaajuisesti ja rakennukset ovat suosittuja kulttuurimatkailukohteita. “Maailmanperintöluetteloon esitettävät 13 kohdetta tuovat hienolla tavalla esiin Aallon monipuolisen arkkitehtuurin roolin suomalaisen yhteiskunnan rakentumisessa”, Multala sanoo.
Museoviraston pääjohtajan Tiina Merisalon mukaan jo maailmanperintökohde-esityksen valmistelutyö on vaikuttanut modernin arkkitehtuurin vaalimiseen kansallisesti. “Jatkuessaan se syventää ymmärrystä Aaltojen modernin arkkitehtuurin merkityksestä myös kansainvälisesti”, Merisalo sanoo.
Aalto Works -esityksen valmistelu on ollut Museovirastossa vuosien prosessi, joka alkoi kansallisen maailmanperintökohteiden aieluettelon päivityksestä vuosina 2018–2019. Aie-esitystä muotoiltiin seuraavina vuosina, ja varsinainen esityksen valmisteluprosessi toteutettiin vuosina 2022–2024.
Esityksen valmistelussa oli mukana kansainvälisiä ja kotimaisia maailmanperintöasiantuntijoitya sekä laaja joukko toimijoita niin valtakunnallisesti kuin seitsemästä maakunnasta ja kaupungista. Rakennusten omistajat ja kaupungit ovat tukeneet hankkeen edistämistä. Alvar Aalto -säätiön sekä ICOMOS:in asiantuntemus on ollut valmistelun kannalta oleellista.
Symbolirakennuksista koteihin
Valtaosa sarjaesityksen kohteista on symbolirakennuksia Suomen kehittymisessä pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi ja kansainvälisen yhteisön jäseneksi. Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo on ikään kuin hyvinvointiyhteiskunnan pääkonttori. Seinäjoen Aalto-keskus ja Säynätsalon kunnantalo ovat kuntalaisten tarpeita palvelevia arkisen demokratian keskuksia, ja Finlandia-talo oli valmistumisaikanaan maailmanpolitiikan näyttämö.
Kulttuuritalo rakennettiin työväen kaupunginosan maamerkiksi ja kokoontumispaikaksi kaikille henkisen ja ruumiillisen kulttuurin harrastajille. Paimion parantola toimi mallina lääketieteen ja psykologian kehityksestä ja arkkitehtuurin hyödyntämisestä potilaan elämän ja hoidon tukemisessa. Kotkan metsälähiö, Sunilan asuinalue, osoitti uuden suunnan tehdastyöläisten asuinalueiden suunnittelulle.
Euroopan kulttuuriperintötunnuksen vuonna 2022 saanut Seminaarinmäen yliopistokampus Jyväskylässä on kuva niin yksilön kuin yhteiskunnan henkisen kehityksen mahdollisuuksista. Imatran Kolmen ristin kirkossa arki ja pyhä yhdistyvät, mikä toteuttaa ajatusta seurakuntatyön moninaisuudesta ja saavutettavuudesta.
Arkkitehtien työn ja luomisen paikkoina esityksessä ovat mukana Alvar ja Aino Aallon itselleen Helsingin Munkkiniemeen rakennuttama kotitoimisto, joka ilmentää modernin perheen asumisen ja luovan työn yhdistämistä, sekä kävelymatkan päässä kotoa sijaitseva Aalto-ateljee, jonka arkkitehtuuri edistää työyhteisön ilmapiiriä ja tasa-arvoa.
Alvar ja Elissa Aallon kesäasunnokseen suunnittelema, luonnon keskelle rakennettu Muuratsalon koetalo lainaa maiseman osaksi arkkitehtuuria, jonka osana on Aaltojen tiili-, laatta- ja muurauskokeiluja. Villa Maireassa, jonka Aallot suunnittelivat ystäviensä Maire ja Harry Gullichsenin kodiksi, sisustus ja arkkitehtuuri ovat toisistaan erottamattomia.
Aalto-sarjasta kahdeksas suomalaiskohde maailmanperintöluettelossa
Suomi ratifioi Unescon maailmanperintösopimuksen vuonna 1987, minkä jälkeen maailmanperintöluetteloon on hyväksytty seitsemän suomalaiskohdetta. Aaltojen arkkitehtuuri on jo varhain tunnistettu mahdollisena maailmanperintönä, ja esityksen valmistelun juuret ulottuvat lähes 40 vuoden taakse, sillä Sunilan tehdasta ja asuntoaluetta esitettiin aieluetteloon Pohjoismaiden rakennussuojeluviranomaisten kokouksessa Bergenissä jo vuonna 1986.
Pari vuotta myöhemmin Villa Mairea nostettiin mietinnöissä Sunilan rinnalle, mutta kumpikaan ei lopulta päätynyt Suomen aieluetteloon. Sen sijaan 2004 päivitettyyn aieluetteloon otettiin mukaan Paimion parantola, jota esitettiinkin maailmanperintöluetteloon, mutta saatujen ennakkoarviointien vuoksi esitys vedettiin pois ja ajatus Aalto-sarjakohteen esittämisestä maailmanperinnöksi alkoi muotoutua.
Jos esitys hyväksytään, Aaltojen arkkitehtuurikokonaisuudesta tulee Suomen kahdeksas maailmanperintökohde. Muut seitsemän ovat hyväksymisjärjestyksessä Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas Kouvolan lähellä, Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue Raumalla, osittain Suomessa sijaitseva Struven astemittausketju sekä Merenkurkun saaristo.
Aalto Works -esitys toimitetaan UNESCO:n maailmanperintökomitealle Pariisiin 1. helmikuuta 2025 mennessä. Esityksen lopullisen arvioinnin tekee kansainvälinen ICOMOS, ja asiaa odotetaan Unescon maailmanperintökomitean päätettäväksi aikaisintaan kesällä 2026.
