Arkkitehtuurin piirissä Frosterus-tutkijana tunnettu taidehistorioitsija, kuvataiteilija, FT Kimmo Sarje (s. 1951) ottaa rakennetun ympäristön tarkkailijana yhä vahvemmin haltuunsa kuvataiteilija- ja tutkijaminänsä kyvyn tehdä tarkkoja havaintoja. Sarjen uusin kirja Asunto Valtakadulla (Artemisia editzioni 2014) on pieni, mutta vaarallisen painava tutkielma Petroskoista, jossa Sarje vietti kuukauden pohjoismaisena stipendiaattina kesällä 2003.Kirjan idea on selkeä, ja se muodostaa eräänlaisen epilogin Sarjen Petroskoi-suhteelle. Sarje on pitänyt oleskelunsa aikana päiväkirjaa, kuljeskellut – tai oikeammin flaneerannut – pitkin Petroskoita, ottanut valokuvia, tutustunut paikallisiin ja lueskellut suomalaisten tiedotusupseerien sotapäiväkirjoja ja muuta kirjallisuutta sekä Karjalasta että Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sodasta. Ensimmäinen kerran Sarje esittelee havaintojaan Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä joulukuussa 2011, nyt ilmestynyt taiteilijakirja ulottuu näyttelyä laajemmalle ja syvemmälle.Nopealla lukemisella eleettömän hiljaisesti lukijaansa puhutteleva kirja koostuu pienehköistä turistivalokuvamaisista otoksista sekä suomeksi, venäjäksi ja englanniksi sirotelluista tekstikatkelmista. Kuvissa on asunnon esineistöä, rakennuksen porrashuoneen tila- ja valotutkielmia sekä näkymiä Petroskoin kaupunkikuvaan. Tarkemmin tutkiessa kirja porautuu häikäilemättömän suoraan Neuvosto-Karjalan metafysiikkaan ja oman aikamme maailmanpoliittisiin ja kulttuurisiin jännitteisiin.
En ihan tarkkaan tiedä, mikä minua vetää tänne ja tonne Ryssälän perukoihin ja ylipäätään Karjalaan. Suomalainen itseymmärrys. Kyllä. Tässä on myös torjutun vetovoimaa. Suursuomalaisuus, suomalaisten sotilaiden uroteot ja kärsimykset, ja lisäksi entisen Neuvostoliiton laita-alueiden kurimus. Kyllä.
— katkelma Kimmo Sarjen päiväkirjamerkinnästä 20.9.2003
Kino Pobeda, Petroskoi © Kimmo Sarje. Tekijän ystävällisellä luvalla.[/caption]
Kino Pobeda, Petroskoi © Kimmo Sarje. Tekijän ystävällisellä luvalla.[/caption]
