Onko väri kadonnut arkkitehtuurin keinovalikoimasta?
Arkkitehti 4/2024
Arkkitehti-lehden uusimmassa väri-teemanumerossa oiotaan väriin liittyviä harhaluuloja, muotoillaan suunnittelijoille nyrkkisääntöjä värin valintaan sekä pohditaan, kuka ja mikä ohjaa rakennetun ympäristön väritystä.
Viime vuosina suomalaista uutta rakentamista on hallinnut monokromaattinen, materiaalien omiin väreihin luottava väripaletti. Kun Arkkitehti-lehti julkaisi edellisen värinumeronsa vuonna 2010, suurinta muotia olivat hehkuvat tehostevärit ja kirjavat pikselijulkisivut.
”Vastareaktio oli varmasti tarpeen, mutta kun uusilla asuinalueilla vastaan tulee lähinnä synkänruskeita, sameanharmaita ja hailakankeltaisia tiilijulkisivuja, vaihtoehdottomuus alkaa tympiä”, pohtii Kristo Vesikansa pääkirjoituksessa väritrendien syklejä.
”Edes uudelleen herännyt kiinnostus 1980-luvun postmodernismia kohtaan ei ole meillä johtanut värikkyyteen tai leikkimielisyyteen vaan pikemminkin muodonannon kurinalaisuuteen ja monokromiaan.”
Miksi siis tehdä väriin keskittyvä numero nyt, kun väri näyttää lähestulkoon kadonneen arkkitehtuurin keinovalikoimasta?
Teemaumerossa väritutkija Saara Pyykkö avaa väriin liittyviä, usein väärin käytettyjä käsitteitä ja väritutkimuksen viimeisimpiä tuloksia. Hiljattain valmistuneet arkkitehdit Enni Heiskanen, Matti Pärssinen ja Emmi Santamäki taas tuovat esiin sen, ettei väri ole suomalaisissa yliopistoissa tällä hetkellä kiinteästi osana arkkitehtuurin opetusta.
Värin parissa kuitenkin työskennellään eri mittakaavoissa asemakaavoista maalin pigmentteihin. Restauroinnin ja rakennustutkimuksen asiantuntija, arkkitehti Kati Winterhalter kirjoittaa värin eri kerroksista ja niiden lukemisesta. Arkkitehti Suvi Tyynilä, valaistussuunnittelija Roope Siiroinen, professori Pentti Kareoja ja väri- ja materiaalisuunnittelija Anni Rantasalo kertovat haastatteluissa, miten väri näkyy heidän työssään.
Numerossa esiteltävät projektit tuovat esiin nykyarkkitehtuurin erilaisia tapoja käyttää väriä. Jyväskyläläisissä opiskelija-asunnoissa vaalean tiilikuoren sisältä löytyy intensiivisen punainen keskusaula, ja helsinkiläisen Kirjailijakorttelin identiteetti rakentuu kolmen erivärisen asuinrakennuksen vuoropuhelusta.
Finlandia-ehdokkaanakin oleva Lamminrahkan koulukeskus Kangasalla puolestaan edustaa vankkaa materiaalien ominaisväreihin nojaavaa perinnettä. Korkeimman hallinto-oikeuden peruskorjauksessa arkkitehdit ovat seuranneet tunnollisesti edellisen, 1980-luvulla tehdyn peruskorjauksen pastellista väritystä ja osittain tehneet oman tulkintansa 1950-luvun värimaailmasta.
Lue lisää osoitteessa ark.fi.
