Näyttelyjulkaisun ulkoasu heijastelee Suomen paviljongin tarinaa
Miina Jutila
Venetsiassa 8. toukokuuta avautuvan näyttelyn yhteydessä julkaistava kirja syventää arkkitehtuurin säilymiseen ja ylläpitoon liittyviä teemoja. Julkaisun graafinen suunnittelija Samuli Saarinen löysi inspiraation Suomen paviljongin historiallisista kerrostumista.
Yhdeksännessätoista Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa toukokuussa avautuva näyttely The Pavilion – Architecture of Stewardship nostaa esiin sitä monien ammattilaisten työtä, joka on olennaista arkkitehtuurin säilymisen ja ylläpidon kannalta mutta jää usein rakennuksen alkuperäisen suunnittelijan työn varjoon. Arkkitehtien Ella Kairan ja Matti Jänkälän kuratoiman näyttelyn tutkimuskohteena on sen esityspaikka, Alvar Aallon toimiston vuonna 1956 suunnittelema Suomen paviljonki Venetsian Giardini-puistossa.
Tärkeänä osana paviljongin tarinan audiovisuaalisena teoksena esittävää näyttelyä on sen yhteydessä julkaistava kirja. Kairan ja Jänkälän toimittama Architecture of Stewardship taustoittaa näyttelyn teemoja ja tarjoaa runsaasti lisätietoa paitsi Suomen paviljongista myös sen laajemmasta kontekstista, Venetsiasta.
Sekä minimalistisen näyttelyn graafisen ilmeen että kirjan ulkoasun toteuttajaksi valikoitui graafinen suunnittelija Samuli Saarinen, joka tunnetaan erityisesti typografisia elementtejä oivaltavasti ja paneutuvasti hyödyntävänä kirjojen suunnittelijana.
Typografiset ratkaisut kumpuavat historiasta
Architecture of Stewardship paitsi kertoo maineikkaan suomalaisarkkitehdin suunnitteleman pienen mutta ikonisen puurakennuksen tarinaa, se myös katsoo arkkitehtuuria tavallisuudesta poikkeavasta jatkuvan ylläpidon ja vastuun kantamisen näkökulmasta. Suomen paviljonkiin sisältyy monta eri tarinaa ja historiallista kerrostumaa.
“Kirjan ilme on lähes banaalin kirjaimellinen tulkinta näistä historiallisista kerrostumista”, Samuli Saarinen kuvailee.
“Olen käyttänyt tekstipalstojen asettelussa kahta eri gridiä, ruudukkojärjestelmää. Toinen niistä pohjautuu klassiseen renessanssiajan keskeissymmetriaan, jossa palstojen koot ja sijainnit on määritelty geometrisesti, ja sen päällä on dynaamisempi ja modulaarisempi modernistinen taso.”
Tällainen systemaattinen lähestymistapa ei ole Saariselle tyypillinen, mutta tämän kirjan kohdalla se oli tärkeää.
“Näyttelyn kuraattorit olivat tutkineet vanhoja venetsialaisia julkaisuja, ja heidän toiveissaan oli tuoda niiden tunnelmaa kirjaan. Vaikka työskentelytapani on yleensä intuitiivisempi, halusin ottaa historialliset referenssit tosissani.”
Erilaiset lomittaiset tasot näkyvät myös typografiassa, jossa erilaisia rekistereitä on käytetty hierarkian luomiseen. Perusleipäteksti on aseteltu klassisella antikvalla eli päätteellisellä kirjasintyylillä, kun taas modernistinen fontti luo Saarisen mukaan etäännytetyn metatason.
“Kirjaa ja näyttelyä varten kuraattorit ovat käyneet läpi lukemattoman määrän erilaisia dokumentteja ja aineistoja. Kolmas typografinen rekisteri on ikään kuin telefax-maailmasta, se jäljentää dokumenttia”, Saarinen jatkaa.
“Erilaisilla päällekkäisillä tasoilla tavoittelin rähjäisen asiakirjaläjän tunnelmaa, sillä kaikessa systemaattisuudessaan kirjan on tarkoitus olla visuaalisesti kiinnostava kokonaisuus.”
Ikoninen sininen – vai onko?
Aalto-yliopiston visuaalisen viestinnän muotoilun kandiopintojen jälkeen Saarinen suoritti maisterin tutkinnon Amsterdamissa Gerrit Rietveld Academien Sandberg-instituutissa.
“Hollannissa lähestymistapa on käsityövaltaisempi, ja siinä korostuu painotuotteiden materiaalisuus. Tällä on ollut suuri vaikutus omaan työskentelytapaani. Esimerkiksi tässä kirjassa, jossa käytettävissä oli rajalliset resurssit, pystyttiin hyödyntämään yksinkertaisia keinoja materiaalisuuden luomiseksi”, Saarinen kertoo.
Kirjassa on pääosin käytetty vain kolmea väriä, mustaa, sinistä ja hopeaa. Värien painojärjestyksellä oli suunnittelijalle väliä.
“Metallivärit reagoivat eri tavalla valon kanssa, ne tuntuvat fyysisemmiltä kuin muut värit. Tässä hopeaväri oli pieni poetic device, runollinen keino. Oli tärkeää, että hopea painetaan muiden värien päälle, jolloin se osittain peittää alla olevia värejä. Lopputulosta tosin ei pystynyt ennalta täysin arvaamaan, mutta mielestäni prosessi on tärkeämpi kuin pelkkä lopputuotoksen visuaalisuus.”
Toinen pieni mutta merkittävä ominaisuus niin kirjassa kuin kaikessa näyttelyyn liittyvässä aineistossa on sinisen värin vaihtelu. Kirjan kannen sininen on hieman eri kuin sisäsivujen, ja erilaisia sinisen sävyjä esiintyy niin näyttelygrafiikassa, esitteessä, lehdistökassissa kuin sosiaalisen median julkaisuissa.
”Värin vaihtelu toistaa Suomen paviljongin tarinaa, sillä myös paviljongin sävy on aikojen saatossa vaihdellut.”
Sinisestä väristään tunnetun paviljongin alkuperäisiä maalipintoja ei ollut ensimmäisen restauroinnin jälkeen säästynyt, ja värisävy on vaihdellut. Kirjassa paviljongin korjaus- ja ylläpitotöistä pitkään huolehtinut artesaani Corrado Pedrocco muistelee, miten hän oppi vuoden 1993 restauroinnista vastanneelta arkkitehti, professori emeritus Panu Kailalta sekoittamaan maalin sävyn preussin- tai ”Berliinin taivaan” sinisestä, savunmustasta ja lyijyvalkoisesta.
“Myös paviljongin altistuminen luonnonvoimille muokkaa sen väriä, joka ajan kuluessa haalistuu, ennen kuin se taas maalataan uudestaan. Kirjan sininen ei ole Suomen lipun sininen vaan paviljongin sininen, vaihteluineen päivineen.”
Näyttelyjulkaisu on myös itsenäinen teos
Englanninkielinen, 156-sivuinen Architecture of Stewardship sisältää Alvar Aallon rakennusperinnön parissa pitkään työskennelleen arkkitehti Jonas Malmbergin esipuheen lisäksi neljätoista esseetä ja artikkelia, joiden kirjoittajiksi on kutsuttu suomalaisia ja italialaisia eri alojen asiantuntijoita. Kirjaan on lisäksi haastateltu henkilöitä, jotka ovat työskennelleet Suomen paviljongin parissa.
Johdantokappaleessa kirjan toimittajat Ella Kaira ja Matti Jänkälä avaavat stewardship-käsitettä ja kertovat Suomen paviljongin eri vaiheista. Kirja jakautuu kolmeen osioon, joiden teemoja toimittajat esittelevät omissa esseissään.
Land-osion kolme esseetä kertovat luonnon ja ihmisen yhteiselosta Venetsiassa, muutoksista Venetsian laguunin herkässä ekosysteemissä sekä Venetsian tulevaisuuden näkymistä. Material-osio kertoo Suomen paviljongin restauroinneista ja kuvaa käytännönläheisesti paviljongin ylläpitotöitä. Kolmas eli People-osio paneutuu syvemmälle vastuulliseen huolenpitoon niin oikeudellisesta kuin ruohonjuuritason vaikuttamisen näkökulmasta. Osiossa stewardshipin käsitettä tutkitaan myös laajemmassa rakennetun ympäristön kontekstissa.
Archinfon yhdessä kansainvälisen Arvinius + Orfeus -kustantamon kanssa julkaiseman kirjan voi hankkia Venetsiassa Suomen paviljongista ja biennaalin kirjakaupoista, Suomessa Pp.-kirjakaupasta sekä kustantajan verkkokaupasta. Kirja julkaistaan 8. toukokuuta Venetsiassa. Venetsian arkkitehtuuribiennaali on avoinna yleisölle 10. toukokuuta – 23. marraskuuta 2025.
