Muoti ja muotoilu hakevat digitaalisuudesta säästöjä sekä uusia ulottuvuuksia – ”Kun ymmärtää teknologian potentiaalin, kaikki on mahdollista”

Maailman ensimmäinen digitaalinen muotitalo on The Fabricant. Vuonna 2018 perustetun yrityksen takaa löytyy suomalainen Kerry Murphy, joka on kertonut rakentavansa kokonaan uutta ekosysteemiä: digitaalista muotialaa.

Muotitalo lupaa auttaa halukkaita pääsemään muotisuunnittelijoiksi: digitaalisessa maailmassa Dakarissa asuvalla ja tietokoneen omistavalla nuorella on The Fabricantin mukaan samat mahdollisuudet kuin Pariisissa asuvalla ikätoverillaan. Suunnittelijat maailman eri puolilla voivat tehdä töitä yhdessä The Fabricantin alustalla ja jakaa voitot.

Avatar-muodin lisäksi The Fabricant tekee brändeille digitaalisia mallikappaleita eli 3D-kuvia uusista mallistoista. Brändit voivat hyödyntää niitä myydessään vaatteita jälleenmyyjille tai kuluttajille – ja vähentää niiden avulla materiaali- ja toimituskustannuksiaan, joita syntyisi fyysisten mallikappaleiden valmistamisesta ja lähettämisestä potentiaalisille asiakkaille.

Digitaalisuutta läpi arvoketjun

Muotoilupuolella digitaalisuuden mahdollisuudet ovat yhtä rajattomat. Otetaan esimerkiksi kännykkä. Se on meille kaikille tuttu fyysinen käyttöliittymä. Muotoiltu tuote, jonka kopioita on teetetty markkinoille miljoonittain – mutta jolla emme tee mitään ilman sitä täydentävää digitaalista käyttöliittymää.

”Monessa tuotteessa digitaalisuus on jatke fyysiselle käyttöliittymälle”, sanoo suunnittelija Kivi Sotamaa. Sotamaa on Aalto-yliopiston digitaalisen suunnittelun laboratorio ADD:n perustaja ja tehnyt näyttävän kansainvälisen uran arkkitehtuurin saralla. Hänen töitään on esitelty muun muassa MoMAssa, Venetsian biennaalissa ja Chicago Art Institutessa sekä lukuisissa alan julkaisuissa.

”Arkkitehtuurissa digitaalisuus liittyy nykyään koko arvoketjuun eli tuotantoprosessiin. Suunnittelua voi tehdä luovasti tietokoneohjelmia hyväksi käyttäen, minkä jälkeen digitaalisesti suunniteltu tuote voidaan valmistaa automatisoitujen robottien avulla. Pieniä esineitä, kuten kännyköitä, voi myös 3D-tulostaa, mistä on apua prototyyppien tekemisessä.”

Palkittu digitaalisen suunnittelun edelläkävijä ei mielellään erottaisi muotoilua ja arkkitehtuuria toisistaan, vaikka teollisissa tuotteissa, huonekaluissa ja rakennuksissa eroja onkin. Muotoilun sijaan Sotamaa puhuukin suunnittelusta.

Paluu sarjatuotannosta uniikkeihin objekteihin

Teollistumisen aikakaudella Kaj Franck suunnitteli mahdollisimman yksinkertaisia juomalaseja, joita oli mahdollista tuottaa kerralla suuria sarjoja. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin digitalisaatio antaa meille taloudellisesti kustannustehokkaan keinon palata ajassa taaksepäin käsityöaikakaudelle, jonka tuotteille tyypillistä olivat uniikki ornamentiikka ja pienet tuotantosarjat. Tekijöinä robotit ovat tarkempia ja nopeampia kuin ihmiset, eivätkä ne laske työtunteja.

”Olemme parhaillaan keskellä paradigman muutosta”, Sotamaa luonnehtii. Toinen jalkamme on edelleen tukevasti teollisen aikakauden puolella, mutta toinen on jo harppaamassa kohti digitaalisuutta.

”Kun ymmärtää teknologian potentiaalin, kaikki on mahdollista. Digitalisaatiossa hyvien ideoiden merkitys korostuu, sillä nykyaikainen valmistusteknologia voi palvella mitä tahansa suunnitteluratkaisua.”

Digitaalisuuden avulla voi syntyä esimerkiksi Meteoriitti-talon kaltaisia arkkitehtonisia uutuuksia. Sotamaan yhdessä sisarensa Tuuli Sotamaan kanssa suunnittelema Meteoriitti on täysin digitaalisesti suunniteltu talo, jonka kaikki elementit on leikattu robotilla.

”Talo voitiin toteuttaa taloudellisesti ja teknisesti suht edullisesti ­tavoilla, jotka vielä hetki sitten eivät olisi olleet lainkaan mahdollisia. Meteoriitin tarkoitus oli myös näyttää, kuinka monimuotoinen rakennettu ympäristö voisi olla, jos arkkitehdeillä olisi enemmän vapauksia”, Sotamaa kertoo.

Analogisen ja digitaalisen kohtaaminen

Digitaalisten palveluiden ja käyttöliittymien muotoilijoilta vaaditaan mahdollisimman helppokäyttöisiä sovelluksia, joissa voi navigoida mahdollisimman vähillä klikkauksilla.

”Virtuaalisten ympäristöjen suunnittelu on oma areenansa, jossa fyysisten ympäristöjen suunnittelun osaamista voi soveltaa. Olemme luomassa analogiselle maailmalle ikään kuin digitaalista kaksosta”, kuvailee Sotamaa.

Analoginen ja digitaalinen maailma kohtaavat toisensa uudenlaisissa sovelluksissa. Sellainen on esimerkiksi amerikkalainen Woebot, lääketieteen ammattilaisten kehittämä botti, joka keskustelee mielenterveyspotilaiden kanssa avun tarpeen hetkellä. Hieman vastaavanlainen luomus on Suomen mielenterveys ry:n virtuaalivaikuttaja Myrsky, jonka avulla on tehty näkyväksi suomalaisten nuorten tunnetiloja ja mielenmaisemaa.

Vuorovaikutusta tarvitaan myös digitaalisissa ympäristöissä. Perinteisesti suunnittelun onnistumista onkin mitattu sillä, kuinka hyvin ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus tilassa toimii.

Digitaalisuus on kaikkialla – mutta ei itsestäänselvyys

Digitaalisen suunnittelun mahdollisuudet tuovat mukanaan myös kysymyksiä. Miten esimerkiksi määritellään immateriaalioikeudet silloin, kun suunniteltu on vaikkapa valaisinmalli, jonka design perustuu siihen, että kaikki kappaleet ovat kustomoituja, vain hieman toisistaan eroavia? Muotoilun lainalaisuuksia muuttuessa muuttua pitäisi myös lainsäädännön.

”Käytännössä digitaalisuus ulottuu jo kaikkialle. Koko ajan syntyy uusia ideoita, joiden liiketoiminnallista potentiaalia on mahdotonta tunnistaa muuten kuin kokeilemalla ja prototypoimailla”, Sotamaa sanoo.

”Digitaalisuus ei kuitenkaan automaattisesti ole aina paras valinta. 1970-luvun betonielementtitaloja ei ole järkevää valmistaa roboteilla eikä vapaamuotoisen suunnittelun tuloksia massatuotantoon tarkoitetuilla yksinkertaisilla välineillä. Suunnittelijan pitää käydä läpi kaikki arvoketjun osat ja osata tunnistaa tarve – ja sitten liittoutua muiden osaajien kanssa luodakseen jotain ennennäkemätöntä.”