Miksi purkamispäätös syntyy liian helposti ja muita suoria kysymyksiä

Esittelin Arkkitehtipäivien seminaarissa 5. toukokuuta 2023 toimistomme ehdotusta Kontulan keskustan kehittämisestä vuonna 2020 järjestettyyn kutsukilpailuun. Puheenvuoro oli osa Hossam Hewidyn vetämää osiota, jossa käsiteltiin monikulttuurisuuden huomioimista kaupungin kehittämisessä. Esimerkkeinä olivat Kontulan ja Puhoksen ostarit Helsingissä. Puhuin päivän teemaan liittyen erityisesti siitä, miten lähestyimme kilpailussa Kontulaa paikkana ja sen kehittämistä ongelmana.

Kilpailutyöryhmässämme olivat mukana Katja Lindroos ja Ramon Maronier Urban Practice Oy:stä, ja heidän panoksensa työn sisältöön oli keskeinen. Pyysimme Urban Practicea mukaan, koska pidimme tärkeänä päästä syvemmälle siihen, miten paikan luonne ja monikulttuurisuus pystyttäisiin huomioimaan kilpailutyössä. Halusimme esittää vaihtoehdon sille, minkä näimme ajan hengen mukaisena todennäköisenä lopputulemana Kontulan ostarin kaltaisen paikan uudistamiselle.

Puheenvuoro Arkkitehtipäivien ”Ihminen ja kaupunkiympäristö” -osiossa

Kilpailussa oli tehtävänä esittää kokonaisvisio Kontulan keskustan kehittämiselle voimakkaan lisärakentamisen kautta, jolle oli kilpailuohjelmassa määritelty tavoitteeksi yli 100 000 uutta kerrosneliötä. Uuden kerrosalan määrä, sen vaatima pysäköinti ja kilpailualueen rakentamattomien osien koko ohjasivat oikeastaan siihen, että edes jotenkin tasapainoisen mittakaavaan saavuttamiseksi oli arvioitava, missä määrin ostarin rakennuksia esitetään purettavaksi.

Kontulaa voidaan pitää yhtenä Suomen tunnetuimmista lähiöistä, ja siihen liitetään myös kielteisiä mielikuvia – monia niitä, jotka stigmatisoivat lähiöitä yleisemminkin. Stigman olemassaoloa ei pidä kieltää, mutta ei myöskään pidä alistua sen panttivangiksi, koska stigmaan keskittyminen estää näkemästä paikan potentiaalin.

Vuonna 1967 avattu Kontulan ostoskeskus on Suomen suurin avo-ostari. Ostareiden lähestyessä peruskorjausikää vaihtoehtoina on tyypillisesti joko kalliiksi mielletty peruskorjaus tai purkaminen ja tehokkaampi uudisrakentaminen. Helsingissä muutamat ostareista on suojeltu, mutta valitettavasti vielä useampi on ehditty purkaa, mikä on johtamassa koko rakennustypologian uhanalaisuuteen.

Hiljentyneiden ja sittemmin purettujen ostarien vastapainoksi löytyy kuitenkin myös kaksi menestystarinaa, Kontulan ja Puhoksen ostarit, jotka ovat heränneet uuteen kukoistukseen paikallisen maahanmuuttajayhteisön otettua paikat omakseen. Näiltä ostareilta löytyy nykyään edullisten vuokrien mahdollistamana erityisesti maahanmuuttajataustaisten yrittäjien ravintoloita ja elintarvikeliikkeitä, joiden ainutlaatuinen tarjonta ja autenttinen tunnelma houkuttelevat kävijöitä myös kauempaa.

Kontulaan on viime vuosina tullut myös kulttuuritapahtumia, kuten elektronisen musiikin festivaali sekä kirjallisuus- ja elokuvafestivaaleja. Huomionarvoista on se, että kaikki tämä positiivinen kehitys on tapahtunut alhaalta ylös, ilman kaupungin ohjausta, ja ostarin nykyisissä tiloissa, ilman että on tarvinnut rakentaa mitään uutta.

Kestävin muutos syntyy olemassa olevaa vahvistamalla

Aktiiviset toimijat ja luovat kaupunkilaiset ovat siis löytäneet Kontulan ostarilta ympäristön toteuttaa itseään ja ideoitaan, ja tätä luovaa aaltoa halusimme ”Pioneria”-ehdotuksessamme kiihdyttää. Lähdimme tutkimaan paikan muutosta ja miten se voitaisiin tehdä tavalla, joka ei vie mennessään vahvuuksia, joita paikalla on jo olemassa. Otimme lähtökohdaksi myös sen, että rakennussuojelun, kestävän kehityksen ja paikan omaleimaisuuden säilyttämisen vuoksi olemassa olevia rakennuksia tulisi säilyttää ja hyödyntää niin pitkälle kuin mahdollista sekä pyrkiä luomaan edellytykset nykyisten toimijoiden jatkamiselle ostarin tiloissa.

Kontula rakennettiin oman aikakautensa utopiana, ja asetimme kilpailutyöllemme yhdeksi tavoitteeksi sen, miltä tähän päivään päivitetty utopia Kontulan tulevaisuudesta voisi näyttää. Utopistisia piirteitä ehdotuksessa olivat esimerkiksi ”Vapaakaupungin” perustaminen Kontulan keskustaan, millä vapautettaisiin rakentamisen ja tilojen käytön sääntelyä, sekä suorempi paikallisdemokratia, niin sanottu ”Toriparlamentti”, jolla lisättäisiin kaupunkilaisten vaikutusvaltaa omaan lähiympäristöönsä.

Lähdimme Kontulan muutoksen suunnittelussa siitä, että alue ei ole valmis, kun viimeiset uudisrakennukset ja uudet liikkumisen yhteydet ovat valmiit, vaan muutos jatkuu ihmisten toiminnan kautta. Muutosten jälkeen Kontula olisi aiempaa vahvempi ottamaan vastaan myös tulevia muutoksia. Kaikkea ei voida suunnitella eikä kaikelle voida osoittaa paikkaa, koska olennaisin muutoksessa on odottamatonta.

Kaikkea ei myöskään pidä muuttaa, koska kestävin muutos syntyy olemassa olevaa vahvistamalla. Avaintekijänä on muutosvoiman puhaltaminen ihmisiin, yhteisön rakentaminen rakennusten lisäksi; yhteisö on se, joka löytää vanhalle uusia käyttöjä, toisin sanoen tekee paikasta elinvoimaisen. On katsottava rakennusten lisäksi myös sosiaalista infrastruktuuria, joka tukee muutosvoimaisen yhteisön rakentumista, voimauttaa paikkaa muuttamaan itse itseään.

Kontulan jo käynnissä oleva orgaaninen muutos on osoitus paikan pioneerihengestä. Kontula ei ole keskiverto, eikä jotain jokaiselle. Kontulaa eivät valitse ne, jotka haluavat asua jugendtalossa kantakaupungissa, eivät ne, jotka pitävät uusista kauppakeskuksista, eivätkä ne, jotka haluavat pois urbaanista ympäristöstä. Kontulan valitsevat ne, jotka etsivät aktiivisesti mahdollisuuksia johonkin muuhun. Sen ”muun” ei pidä olla valmiina.

Kaupunkiympäristön kehittäminen on politiikkaa ja arvovalintoja

Ehdotuksemme ”Pioneria” palkittiin kutsukilpailussa lopulta kunniamaininnalla. Ehkä suurimpana heikkoutena työssä oli itse suunnitelma ja siinä varsinkin uudisrakentamisen ylisuuri mittakaava, mikä oli seurausta valinnastamme säilyttää mahdollisimman moni nykyisistä ostarirakennuksista. Kilpailuohjelman asettama tavoite uudelle kerrosalalle oli niin suuri, että se teki käytännössä mahdottomaksi nykyisten rakennusten säilyttämisen, ja sen me teimme suunnitelmallamme näkyväksi.

Voittajaehdotuksessa kaikki ostarirakennukset oli kilpailuohjelmaan sisäänkirjoitetun lähtökohdan mukaisesti esitetty purettaviksi ja korvattaviksi koko ostarin alueen kattavalla kellaripysäköinnillä ja uudisrakentamisella. Voittajatyön myötä valittu strategia tarkoittaa käytännössä koko Kontulan keskustan uudelleenrakentamista, jolloin menetetään kerralla ostarin rakennusten historian ja kerroksellisuuden lisäksi paikan merkitys niille ihmisille, jotka sitä tänä päivänä käyttävät. Nähtäväksi jää, mihin ostarin nykyiset yrittäjät ja käyttäjät siirtyvät ja mitä saadaan tilalle.

Kilpailuehdotuksemme tavoitteena oli esittää kysymyksiä, ilman että se välttämättä tarjoaisi niihin vastauksia. Kyse on ennen kaikkea politiikasta ja arvovalinnoista. Onko meillä varaa uudistaa Kontulan ja Puhoksen kaltaiset paikat samanlaisiksi kaikkien muiden paikkojen kanssa, vai voisiko paikkojen autenttisuuden nähdä säilyttämisen arvoisena? Luotammeko siihen, että vastaavia paikkoja muodostuu muualle, vai annammeko kaupungin yhdenmukaistua yksi uudistamishanke kerrallaan?

Kenen kaikkien näköistä kaupunkia haluamme tehdä ja mahdollistaa? Minkälaisen viestin Kontulan ja Puhoksen ostarien tuleva muutos antaa paikalliselle maahanmuuttajayhteisölle? Antavatko kaupunkisuunnittelun nykyiset prosessit kaupunkilaisille aidon vaikuttamisen mahdollisuuden? Ketkä saavat äänensä kuuluviin ja ketkä pääsevät määrittämään, mistä puhutaan?

Entä mistä lähtien rakentamisen mittakaavan ja rakennusten säilyttämisen on määrittänyt hankkeen kokonaistaloudellinen kannattavuus ilman sen painavampia perusteluita, sen sijaan että pyrittäisiin kestävän kehityksen nimissä hyödyntämään olemassa olevaa rakennuskantaa ja lähtemään siitä, mikä on sopiva määrä rakentamista paikkaan?

Miksi päätös rakennuksen purkamisesta syntyy liian helposti? Eikö meidän pitäisi tässä ilmastohätätilassa välttää purkamista ja uuden rakentamista viimeiseen asti?

Miksi kerrosalatavoitteet ovat aina vähän liikaa, niin että suunnittelijasta tuntuu pahalta? Voisiko paikkojen kehittämisessä huomioida taloudellisen yhtälön lisäksi myös vaikeammin mitattavia arvoja?

Arkkitehti Mikki Ristola on vuonna 2015 perustetun AOR-arkkitehtitoimiston osakas yhdessä Erkko Aartin, Kuutti Halisen ja Arto Ollilan kanssa. Julkisiin rakennuksiin erikoistunut toimisto on voittanut useita arkkitehtuurikilpailuja. AOR Arkkitehtien tunnetuimpia töitä ovat vuonna 2019 valmistunut Jätkäsaaren peruskoulu Helsingissä, pian valmistuva lukio ja kulttuuritalo Monio Tuusulassa ja suunnitteilla oleva Tampereen taidemuseon laajennus. Toimisto on myös ollut mukana useissa kaupunkikehityshankkeissa.