Mahdollistava elinympäristö

Elinympäristömme uudistamisen ja hoidon laatuvalinnat vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti jokaisen kansalaisen hyvinvointiin. Rakennettu ympäristö voi toimia sekä esteenä että kannustimena kansalaisten osallistumiselle yhteiskunnan ja itsensä kehittämiseen. Kaiken rakentamiseen liittyvän julkisen ja yksityisen toiminnan tulisikin tähdätä sellaisen elinympäristön tuottamisen, joka mahdollistaa kansalaisten hyvinvoinnin ja heidän harjoittamiensa elinkeinojen menestyksen.

Lisääntynyt ympäristötietoisuus ja kehittynyt kansalaisyhteiskunta asettavat uusia vaatimuksia rakennetulle ympäristölle. Esteettömyyden sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet haastavat tulkintamme demokratiasta. Myös kulttuurien ja elämäntyylien erilaistuminen lisää aiempaa moninaisempien ympäristöjen kysyntää.

Rakennetun ympäristön hyvän laadun säilyttämisen ja korkeatasoisen suunnittelun tilaamisen paras tae ovat aktiiviset ja valveutuneet kansalaiset, joilla on riittävästi tietoa ympäristön rakentumisen keskeisistä tekijöistä ja jotka haluavat jakaa kokemustaan ja innostustaan muille. Osallistumisen oikeus ja velvoitus on kirjattuna maankäyttö- ja rakennuslakiimme. Se on keskeinen näkökulma myös valtioneuvoston vuonna 1998 hyväksymässä arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa, joka nostaa hyvin suunnitellun ja toteutetun rakennetun ympäristön tärkeäksi osaksi kansallisvarallisuuttamme ja kilpailukykyämme. Myös EU:n lainsäädäntö ja suositukset korostavat kansalaistoiminnan keskeistä merkitystä Euroopan hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Yhteiskunnan nopea muutos vaatii kaikilta uusia tietoja ja taitoja. Julkisilta ja yksityisiltä toimijoilta odotetaan strategisen suunnitteluotteen sekä uudenlaisten kumppanuus- ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä. Osallistavan, asiakasohjautuvan suunnittelun ensiaskeleet on jo otettu. Myös tutkimus tuottaa uusia innovatiivisia toimintamalleja. Vaikutuskanavia ja ratkaisuja paremman elinympäristön luomiseksi etsivät myös monet kansalaisliikkeet ja riippumattomat ajatushautomot.

Kansalaistoiminnan uusi nousu on lisännyt rakennettuun ympäristöön liittyvää valveutuneisuutta ja kysyntää koulutukselle. Varsinkin lasten ja nuorten arkkitehtuurikasvatus on kehittynyt huimaa vauhtia vuoden 1998 arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tuella ja rinnalla.