Lupaus elinvoimasta
Ella Kaira
Kaupunkia suunnitellaan myös kielen, sanojen ja mielikuvien keinoin. Arkkitehti Ella Kaira pohtii Kaikkien arkkitehtuuri -kirjoitussarjan kolmannessa osassa, mitä kaupunkikehittämisen sanavalintojen taakse kätkeytyy.
On lupaus elinvoimasta.
Uuden ajan kaupunki on dynaaminen ja kilpailukykyinen, ja sen tuottavuuden huippualueilla, muuntojoustavissa monitoimitiloissa visionäärit ja huippuosaajat innovoivat. Hubit (smart tai event) takaavat, että paikassa on vetovoimaa.
Innovaatio, luovuus ja menestys kuuluvat tänä päivänä kaupunkikehityksen kielikuvissa. Elinvoimaisen kaupungin myyttiä rakennetaan sanoin, koska kieli on arvokas apuväline, joka ohjaa ajattelemaan sanojen verhoamat toimet ainoana järkevänä vaihtoehtona.
Modernilla aikakaudella arkkitehtuurin sanasto on saanut vaikutteita erityisesti luonnontieteistä sekä kielitieteestä. Englannin kielen sana circulation viittasi alun perin nesteiden kulkuun ihmiskehossa mutta laajeni 1800-luvun lopussa käsittämään ihmisen liikehdintää tilassa. “Architecture is circulation”, tiivisti ajatuksensa myöhemmin Le Corbusier ideoimastaan pilarein korotetusta rakennusmassasta. 1800- ja 1900-luvuilla arkkitehtuurisanastoon ilmestyi liuta abstrakteja ilmauksia, joilla oikeutettiin radikaalejakin suunnitteluratkaisuja. Tila ja typologia, joustavuus ja muoto muuttuivat nopeasti itsestäänselvyyksiksi, joilla yhä tänä päivänä saumattomasti jäsennetään arkkitehtuurin takana piilevää ajatusmaailmaa.
Arkkitehtuurihistorioitsija Adrian Fortyn mukaan onnistunut metafora yhdistää toisiinsa kaksi irrallista ilmiötä tukeutuen näiden eroavaisuuksiin – muutenhan vain luonnehdittaisiin todellisuutta. Siispä arkkitehtuurisanaston viittaukset eri tieteenaloihin eivät niinkään viesti tieteellisten toimintamallien soveltuvuudesta arkkitehdin suunnittelutyöhön, vaan pikemminkin ne kielivät puhujan olettamuksesta, ettei arkkitehtuuri oikeastaan ole tieteenaloihin rinnastettavissa. Fortyn mukaan olennaista on, ketkä kielikuvia käyttävät ja miksi, sillä sanojen tulkitseminen paljastaa näiden tahojen pyrkimykset.
2000-luvulla kielestä tukevan sijan ovat saaneet sanat, jotka maalaavat kuvaa elinvoimaisesta ja menestyvästä maailmanluokan metropolista. Metropolissa kaupunkitilasta on muodostunut markkinatalouden ehdoilla toimiva hyödyke, joten on kenties luontevampaa puhua sijoituskohteesta. Kuten Doreen Massey kirjoittaa: “Junissa ja busseissa, joskus sairaaloissa ja yliopistoissakin, meistä on tullut asiakkaita, ei matkustajia, lukijoita, potilaita tai opiskelijoita”, vastaavasti metropolissa asukkaiden välisiä kohtaamisia kuvastaa ostamisen ja myymisen välinen suhde. Elinvoimaa syntyy, kun metropolin asukkailla — eli kuluttajilla — on tarpeeksi ostovoimaa.
Semanttinen muutos kielen taipumisesta markkinalogiikkaan on havaittu viime vuosikymmeninä laajemminkin, ja se näkyy esimerkiksi yliopistojen sekä muiden julkisten instituutioiden yritysmaailmasta lainatussa viestinnässä. Kansainväliset kaupungit, jotka kilpailevat keskenään investoinneista ja varakkaista veronmaksajista ja joiden kehitystä ohjailee lisääntyvä yhteistyö yksityisen sektorin kanssa, niin ikään näkevät hyötyjä yritysmaailmasta poimituista toimintamalleissa ja se näkyy sanavalinnoissa. Markkinat, sanan taloudellisessa merkityksessä, on itsestään selvänä pidetty metafora, jolla perustellaan päätöksiä kaupungin tulevaisuudesta.
Kielitieteilijät korostavat, kuinka kieli vaikuttaa käsitykseemme todellisuudesta. Kun havaittu todellisuus muuttuu ajatukseksi, löytää se lopulta tiensä ulos ihmisen puheena. Toisaalta sanat pitävät sisällään lukuisia merkityksiä, jotka vastaavasti muokkaavat ajatusta ja näin ollen todellisuudentajua.
Kieli vaikuttaa siihen, miten hahmotamme jonkin ilmiön ihmisten tai asioiden luonnollisena, kiinteänä ominaisuutena, muodostuen täten jonkin ideologian luoneiden tahojen intressien takaavaksi voimaksi.
Elinvoiman määritelmä, joka pääsääntöisesti poissulkee taloudellisesti tuottamattoman toiminnan, ohjaa kokemaan markkinavetoisen kaupunkikehityksen ongelmattomana. Samoin purkavan täydennysrakentamisen luvataan tuovan ratkaisuja kaupunkien monisyisiin haasteisiin, mikä avittaa poliittisten päätösten sinetöimistä nykyhetkessä. Jos ratkaisut johtavat siihen, että puretaan 60 vuotta vanhoja rakennuksia, jotta tilalle saadaan 50 vuotta kestäviä rakennuksia, muuttuvat kuitenkin lupaukset latteuksiksi.
Arkkitehdin liikkumavara asetelmassa, jossa kiinteistöt nähdään ensisijaisesti abstrakteina finanssitalouden hyödykkeinä, on hyvin kapea. Asetelmaa voi tosin horjuttaa purkamalla osiin kielellisiä metaforia, jotka paljastavat, miltä ideologiat näyttävät ja kenen etuja ne palvelevat.
Kenties elinvoimaa voi syntyä kaupunkiin muualtakin – vaikkapa ihmisten välisisistä sosiaalisista verkostoista kaupunkitilassa tai kaupunkimetsien monimuotoisesta eliöstöstä.
Ella Kaira on arkkitehti sekä yhteisölähtöiseen suunnitteluun keskittyvän arkkitehtuuripraktiikka Vokalin toinen perustajajäsen. Hän hyödyntää tarinankerronnan keinoja havainnollistaakseen lähestyttävällä tavalla kaupunkitilan muodostumiseen vaikuttavia ilmiöitä. Kaira kokee tärkeäksi kaupunkilaisten roolin osana kestävien kaupunkiympäristöjen kehittämistä.
Lisää kirjoittajasta: vokal.fi
Kaikkien arkkitehtuuri -sarja sukeltaa arkkitehtuurin ympärillä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tarvitsemme moniäänisiä näkökulmia siihen, miten arkkitehtuuri voi vahvistaa sekä ihmisten hyvinvointia että ympäristön kestävyyttä. Sosiaalisesti, ekologisesti ja kulttuurisesti kestävä arkkitehtuuri perustuu aktiiviseen keskusteluun siitä, miten yhteiskuntaa ja elinympäristöä tulisi rakentaa. Sarja esittelee näkökulmia Suomen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman 2022–2035 eri teemoihin ja kannustaa keskustelemaan ennakkoluulottomalla tavalla. Sarja on toteutettu yhteistyössä nuorten arkkitehtien You Tell Me -kollektiivin kanssa. Kollektiivin tavoitteena on edistää ajattelutavan muutosta rakentamisen alalla vertaisoppimisen ja tiedon jakamisen kautta sekä laajentamalla keskustelua arkkitehtuurista myös alan ammattilaisten ulkopuolelle.
