Läpileikkaavaa vastuuta

Syyskuussa Habitaren lavalla pidetyssä paneelikeskustelussa pureuduttiin suunnittelualojen vastuullisen tuotannon haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Keskusteluun osallistuivat muotiyritys Mifukon toimitusjohtaja Katja Kantola, designstudio ja huonekaluvalmistaja Nikarin luova johtaja Jenni Roininen sekä arkkitehti Maiju Suomi, jonka viimeisimpiin projekteihin kuuluu luonnon ja kulttuurin yhteyttä tutkiva Alusta-paviljonki. 

Liiketoiminnan vastuullisuudesta arkipäivään

“Kohdallani vastuullisuus kuluttajana on kehittynyt työn kautta”, Roininen kertoo. Kestäviin valintoihin liittyy sekä entistä tiukempi harkitseminen uutta hankkiessa että vanhan korjaaminen aina kuin suinkaan mahdollista: “Työni on tuonut elämään vastuullisuutta”.

Nikarilla Roininen painottaa materiaalien vastuullisuutta: “Keskitymme siihen materiaaliin, mitä täällä on lähellä. Käytämme kokopuuta vastuullisesti, myös hukkamateriaaleja hyödyntäen”.

“Mifukossa työskentelyn myötä olen alkanut kiinnittää huomoita myös henkilökohtaisten hankintojen alkuperään ja vastuullisuuten niiden tuotannossa", sanoo Kantola. Mifukolla vastuullisuus on mukana alusta alkaen, ja yritys kyseenalaistaa perinteisen näkemyksen muodin logistiikkaketjuista. “Tuotteitamme tekee Tansaniassa ja Ghanassa noin 100 naista ja Keniassa 1300 naista. Olemme perustaneet Keniaan oman tytäryhtiön ja muissa maissa toimimme reilun kaupan yhteistyöyritysten kautta. Naiset punovat eniten koreja kuivien kausien aikaan, jolloin käsitöiden tekemiseen on enemmän aikaa eikä korien tekeminen vaadi heiltä investointeja”, Kantola kertoo.

Alusta-paviljongissa esimerkiksi savirakenteita hyödyntänyt Suomi huomauttaa myös materiaalien pitkäikäisyydestä – materian ikä yltää usein kauas ihmisen elinajan yli. “Usein unohdetaan että materia on tosi merkityksellistä. Rakennusmateriaali tulee jostain, sitä käytetään, ja lopulta se poistuu käytöstä. Materiaalien käytön ympäristövaikutukset on otettava erityisen vakavasti”. Alusta-paviljongin materiaalit pääsevät kahden vuoden jälkeen takaisin maahan. Väliaikaiseksi ja keskustelua herättäväksi suunniteltu tila pyrkii luomaan hyvinvointia sekä ihmiselle että muulle luonnolle.

Suomalaisen osaamisen mahdollisuuksia

Vastuulliset valinnat ja kestävät toimintaperiaatteet ovat myös avanneet uusia ovia alojen liiketoiminnalle. Kantola kertoo Mifukon ja ranskalaisen muotitalo Chloén yhteistyön juontavan etenkin suomalaisyrityksen vastuullisuudesta. Ensimmäinen muutaman tuhannen korin yhteistyöerä myytiin loppuun hetkessä ja yhteistyö Chloen kanssa on jatkunut: kestävät ja eettiset tuotantotavat kiinnostavat myös kansainvälisiä kuluttajia.

Myös Roininen kertoo vastuullisen prosessin hyödyistä: “Suomessa valmistaminen on etu meille. Ja se, että suomalainen yhteiskunta on reilu: verot ja palkat maksetaan – tämä on ostajalle huoletonta”. Kuluttajien vastuullisuusvaatimukset ovat samoin Roinisen mukaan suuressa kasvussa – ja hyvä niin.

Arkkitehtuurin haasteet puolestaan ovat väistämättä globaaleja, kertoo Suomi, mutta ratkaisut voivat olla paikallisia. “Paikalliset ratkaisut, jotka sopivat omaan todellisuuteen tarjoavat näkökulmia ja inspiraatiota myös muille ympäri maailman. Tarvitaan paikallista tuntemusta”.

Vastuullinen tuotanto tarkoittaa jatkuvaa oppimista. Sertifikaatit lisääntyvät, mittarit ja laskentatavat kehittyvät ja muuttuvat koko ajan. Uudet materiaalit vaativat kartoituksia, vanhat uudelleenarviointia. Kestävän tuotannon kelkassa pysyminen vaatii työtä, mutta lopputulos palkitsee vaivannäön.

Ratkaisuja yhteisvoimin

Kantola painottaa yksilöiden toiminnan merkittävyyttä: “Jokainen teemme itse päätöksiä omissa yrityksissämme. Muutos vaatii kuluttajien halua tietää, mutta myös yritysten uskallusta olla avoimia”. Kestävien toimintaperiaatteiden tiedostaminen, ottaminen mukaan yrityksen strategiaan ja yksitellen haasteiden selättäminen kehittävät sekä liiketoimintaa että ajatusmalleja kohti parempaa huomista.

Roininen huomauttaa skandinaavisen mentaliteetin mahdollisuuksista: “Tehdään ja ostetaan hitaammin ja harkitummin. Korjataan. Hankitaan niin hyvä, että se halutaan pitää”. Mitä enemmän yritys pitää huolta itsestään ja arvoistaan, sitä enemmän myös asiakkaan tuote kasvaa arvoa.”Puu on hiilinielu. Säilötään, ei polteta, niin se pysyy sellaisena. Jokainen käyttökerta pienentää jalanjälkeä”.

“Se mitä teemme ei ole arvoneutraalia”, huomauttaa Suomi, joka toivoo entistä kattavampaa keskustelua rakentamisesta ja lisää kestävyyttä tukevaa lainsäädäntöä. Muotoilualat ovat suuren arvomuutoksen ja moniulotteisten kysymysten edessä: Miten saamme niukemmista resursseista enemmän hyvinvointia kaikille? Miten yhdistämme kestävän kasvun sosiaalisiin voimavaroihin? Miten suomalainen muotoilu voi edesauttaa globaalien tavoitteiden saavuttamista? Vaikeiden kysymysten edessä yhteistyö avaa mahdollisuuksia ja ovia uusille foorumeille.