Kestävä jokapäiväinen ympäristö
kuva: Aino Salmi
Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa kansalaiset kokevat pystyvänsä vaikuttamaan heitä koskevaan päätöksentekoon. Tutkimusten mukaan kansalaiset ovat parhaimmillaan kekseliäitä ongelmanratkaisijoita ja osallistuvia päätöksentekijöitä, jotka haluavat kantaa vastuuta ja edistää yhteistä hyvää.
Arkkitehtuuripolitiikalla voidaan tukea yhteiskunnan eri vaikutuspiirien yhteistyötä terveen rakennetun ympäristön ylläpidossa ja sen eheyttävässä uudistamisessa oivaltavasti, kestävästi ja lisäarvoa tuottavasti. Synteesihakuisena osaamisalueena arkkitehtuuri on avainasemassa, kun sopeutamme rakennuskantaamme vastaamaan uusiin haasteisiin ja kehitämme uutta rakentamisen kulttuuria, jossa otetaan tasapainoisesti ja yhdenvertaisesti huomioon taloudelliset, sosiaaliset, ekologiset ja kulttuuriset näkökohdat, kuten maankäyttö- ja rakennuslakimme sekä monet EU-tason sitoumukset edellyttävät.
Pyrkimys hiilijalanjälkemme pienentämiseen edellyttää meiltä määrätietoista “yhteen hiileen puhaltamista”. Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan yksityisten ja julkisten toimijoiden saumatonta kumppanuutta sekä yhteistyötä yli ahtaiden hallinto- ja ammattikuntarajojen. On kehitettävä kokonaisvaltaista ajattelua sekä oivaltavia uusia ratkaisuja, jotka vahvistavat ja eheyttävät yhdyskuntiamme. (Leipzigin peruskirja) Ekologisen vastuun rinnalla kulkee vastuu ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnista ja kulttuurista. (EU:n neuvoston päätelmät 2008/C 319/05)
Eräs polttavimmista kysymyksistä on löytää uusia ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta ja auttavat meitä sopeutumaan aiheuttamiimme peruuttamattomiin muutoksiin. Kehitystyössä on kuitenkin varottava liian yksiulotteisia kestävyyden tulkintoja, jotka sammuttavat kiinnostuksen monialaiseen, innovatiiviseen tietojen ja taitojen verkottamiseen sekä kansalaisyhteistyöhön.
Yhteiskunnallinen sitoutuminen kestävään kehitykseen haastaa koko suunnittelu- ja rakennussektorin uudistumaan, jotta se voi vastata nopeasti kasvavaan eettiseen kysyntään. Muutoksessa tulisi entistä tehokkaammin hyödyntää arkkitehtuurin tuomaa lisäarvoa. Rakennusala voi vahvistaa kilpailukykyään vain verkottumalla ja kuuntelemalla herkällä korvalla kansalaisyhteiskunnan odotuksia.
