Keskusteluja Archinfosta, osa 1: Tiedotuskeskus syntyy!
Linda Peltola
Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen toiminta käynnistyi tammikuussa 2013, mutta sen perustamista pohjusti lähes kymmenvuotinen toiminta valtion rakennustaidetoimikunnassa. Keskeinen henkilö uuden organisaation synnyttämisessä oli Tiina Valpola, josta tuli myös Archinfon ensimmäinen toiminnanjohtaja. Miina Jutila keskusteli Valpolan kanssa helmikuussa 2023.
”Ekberg onkin juuri sopiva paikka muistella Archinfon syntyä, sillä yksi varhaisimmista palavereista, joissa hahmoteltiin arkkitehtuurin alan uuden toimijan roolia ja olemusta, pidettiin siellä”, sanoo Tiina Valpola, kun ehdotan hänelle tapaamispaikkaa Helsingin Bulevardilla.
Valpola toimi Archinfon toiminnanjohtajana tiedotuskeskuksen perustamisesta vuoteen 2016 saakka, mutta kaikki sai alkunsa jo paljon aiemmin. Mennään siis ajassa taaksepäin, aina vuoteen 1998 saakka, jolloin Suomi yhtenä ensimmäisistä maista maailmassa laati valtakunnallisen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman.
”Kun puhutaan Suomen ensimmäisen apolin merkityksestä, mielestäni sen oleellisimmat kestävät vaikutukset olivat paikallisten arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien syntyminen, Suomen lisääntynyt kansainvälinen tunnettuus arkkitehtuurimaana ja arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen perustaminen”, Valpola summaa.
Vuoden 1998 apoli oli alan yhteinen ponnistus, ja vuosituhannen vaihteen jälkeen ohjelman seurannan ja toteuttamisen tueksi Taiteen keskustoimikuntaan – nykyisin Taiteen edistämiskeskus – perustettiin arkkitehtuuripoliittisen erityisavustajan toimi. Valtion rakennustaidetoimikunnan alaisuudessa toteutettu toiminta rahoitettiin erillisenä Apoli-projektina. Tehtävään valittiin arkkitehti Tiina Valpola, jolla oli runsaasti kokemusta arkkitehtuuri- ja kulttuurialojen järjestötyöstä ja arkkitehtuuripolitiikan edistämisestä niin kotimaassa kuin EU-tasolla.
Valpolan mukaan Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen perustaminen oli suoraa seurausta paitsi arkkitehtuuripoliittisesta ohjelmasta, erityisesti rakennustaidetoimikunnan aktiivisesta arkkitehtuuripolitiikan edistämistyöstä.
”Rakennustaidetoimikunnan puheenjohtajan, arkkitehti Anna Brunowin rooli tässä edistämistyössä oli keskeinen. Kun erityisavustajan virka oli perustettu, toimikunnan jäsen ja silloinen Rakennustietosäätiön yliasiamies Matti Rautiola totesi, että nyt arkkitehtuurilla on oma valtakunnallinen puhelinnumero”, muistelee Valpola.
”Kun tuo puhelin ensimmäisen kerran soi, soittaja oli eduskunnan puhemies Paavo Lipponen.”
Väsymätöntä lobbausta
Valpolan tehtävät erityisasiantuntijana edellyttivät tiivistä yhteistyötä kansainvälisten verkostojen sekä ministeriöiden, erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön ja ympäristöministeriön kanssa. Vuosien varrella Valpola nosti toistuvasti esiin sen, että arkkitehtuurille tarvitaan oma tiedotuskeskus – olihan seitsemällä muulla taiteenalalla jo pitkään ollut omat keskuksensa.
”Pullonkaulana oli ennen kaikkea rahoituksen järjestäminen. Olemassa olevat tiedotuskeskukset olivat huolissaan siitä, ettei tiedotuskeskusten kokonaisrahoitus uuden toimijan myötä kasvaisi vaan heidän rahoituksensa pienenisi.”
Myös valtion rakennustaidetoimikunta oli linjannut, että arkkitehtuurin näkyvyyttä lisäävälle toimijalle oli tarve. Pitkän vaikuttamistyön tuloksena opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja näytti vuoden 2010 lopussa arkkitehtuurin tiedotuskeskukselle vihreää valoa. Aloitteen perustamisesta piti kuitenkin tulla alan sisältä, ja alan oli itse osoitettava tarve tiedotuskeskukselle.
Erityisasiantuntijan avuksi rekrytoitiin projektityöntekijä laatimaan taustaselvitys arkkitehtuurin alan toimijoista ja toimintaympäristöstä. Tehtävään palkattiin arkkitehti Jaana Räsänen, joka oli aiemmin toiminut Uudenmaan taidetoimikunnan läänintaiteilijana.
”Selvitys pyrki tunnistamaan arkkitehtuurin alan yhteiskunnalliseen asemaan ja toimintaan liittyviä osa-alueita, joihin olemassa olevien toimijoiden resurssit eivät riittäneet tai jotka kaipasivat koordinointia ja voimavarojen keskittämistä. Jaanan laatima selvitys antoi kattavan kuvan arkkitehtuurin kentästä ja näistä tarpeista”, kertoo Valpola.
Kohti tiedotuskeskusta
Samanaikaisesti selvityksen tekemisen kanssa valmisteltiin tiedotuskeskuksen perustamista. Käytännön valmistelutyöstä vastasivat Apoli-projektin henkilökunta eli Valpola ja Räsänen.
”Helmikuussa 2011 valtion rakennustaidetoimikunta teki alan keskeisille toimijoille aloitteen riippumattoman, koko arkkitehtuurin kenttää edustavan arkkitehtuurikeskuksen perustamisesta ja kutsui nämä yhteiseen tapaamiseen opetus- ja kulttuuriministeriön johtavien virkamiesten kanssa. Tilaisuudessa esiteltiin Arkkitehtuurin alan toimijat -selvitystä, ja keskeiset toimijat toivat julki yhteistyötahtonsa. Tuota maaliskuista tapaamista voidaankin pitää tiedotuskeskusta ylläpitävän organisaation syntytilaisuutena”, kertaa Valpola.
Koolle kutsutut viisi toimijaa olivat Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL, Suomen arkkitehtuurimuseo- ja tiedotuskeskussäätiö, Alvar Aalto -säätiö ja Rakennustietosäätiö RTS. Samat toimijat ovat edelleen tiedotuskeskusta ylläpitävän yhdistyksen jäseniä ja Archinfon taustaorganisaatioita.
Yhdistys nimeltä Arkkitehtuurikeskus perustettiin syksyllä 2011, ja se hyväksyttiin yhdistysrekisteriin helmikuussa 2012. Tiina Valpola ja Jaana Räsänen siirtyivät uuden keskuksen työntekijöiksi, ja toiminnan rahoitus siirtyi Taiteen keskustoimikunnalta opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiin.
Yhdistyksen sääntöihin sen olemassaolon tarkoitus on kirjattu näin:
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää arkkitehtuurin asemaa yhteiskunnassa sekä arkkitehtuurin kentän, rakennusalan ja muiden arkkitehtuurin parissa toimivien yhteistyötä. Yhdistys tukee ja edistää paikallista, valtakunnallista ja kansainvälistä arkkitehtuuripolitiikkaa, arkkitehtuurikasvatusta, arkkitehtuurivientiä ja arkkitehtuurin alan viestintää. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys ylläpitää ja hallinnoi tiedotus- ja edistämiskeskusta.
Erityisesti arkkitehtuuripolitiikka ja arkkitehtuurikasvatus painottuivat tiedotuskeskuksen toiminnassa. Valpola toimi paitsi toiminnanjohtajana myös arkkitehtuuripolitiikan asiantuntijana ja Räsänen arkkitehtuurikasvatuksen asiantuntijana.
”Perustamistilanteessa oli looginen strateginen valinta, että arkkitehtuuripolitiikka ja arkkitehtuurikasvatus nousivat keskeiseen asemaan. Niitä OKM oli rahoittanut merkittävästi jo 1990-luvulta asti, ja niiden kautta alalle oli syntynyt vahva kontaktipinta ministeriöihin. Niistä Suomi myös tunnettiin kansainvälisellä tasolla. Oli siis olemassa vahva kansainvälinen tunnettuus ja yhteistyöverkosto”, Valpola toteaa.
Yhdistyksen nimi Arkkitehtuurikeskus löytyi suhteellisen helposti, mutta tiedotuskeskuksen nimeä etsittiin pitkään. Arkistoista löytyy mielenkiintoisia nimikokeiluja, ja inspiraatiota haettiin muun muassa suomen kielen etymologiasta sekä latinasta ja kreikasta.
”Nimeäminen on aina vaikeaa, kuten vaikkapa nimistä Oodi tai HAM käyty julkinen kiistely osoittaa. Arkkitehtuurin tiedotuskeskus -nimen rinnalle haluttiin lisätunniste, joka toimisi myös logona. Päädyimme lopulta pienessä kiireessä keskuksen nimen englanninkieliseen lyhenteeseen Archinfo, jotta toiminnan julkinen aloitus ei nimiongelman takia lykkääntyisi”, Valpola kertoo.
Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksesta käytettiin englanniksi käännöstä Architecture Information Centre Finland. Myöhemmin englanninkielinen nimi lyhennettiin Archinfo Finlandiksi, ja vuonna 2022 toteutetussa identiteetti- ja verkkosivu-uudistuksessa seliytysosan kirjoitusasu päivitettiin muotoon Information Centre for Finnish Architecture. Nimi Archinfo on kuitenkin läpi vuosien säilynyt.
Toiminta käynnistyy omissa tiloissa
Tänä vuonna vietetään Archinfon 10-vuotisjuhlavuotta, sillä tiedotuskeskuksen toiminta alkoi virallisesti 1. tammikuuta 2013. Toimintaa kuitenkin käynnistettiin jo edellisvuonna. Suurin ponnistus oli löytää omat toimitilat ja asettautua niihin.
”Aluksi tutkittiin mahdollisuutta jatkaa SAFA:n yhteydessä, missä Apoli-projektin ja Archinfon perustamisen aikana toimimme, tai siirtyä jonkun muun taustaorganisaation tiloihin. Archinfon itsenäisen aseman ja oman profiilin muodostumiseksi omia toimitiloja pidettiin kuitenkin tärkeinä.”
Archinfo löysi tilat Kasarmitorin laidalta, Gesellius–Lindgren–Saarisen suunnittelemasta Agronomitalosta (1901). Lääkäreiden talona aiemmin tunnetun asuinrakennuksen sisäpihalle avautuvassa kaksiossa sijainneet tilat vaativat remontointia. Tunnelmaa loivat jugend-arkkitehtuurille tyypilliset piirteet, reilusti yli kolmimetrinen huonekorkeus ja tummanvihreillä lasitetuilla kaakeleilla päällystetty vaikuttava kakluuni. Kun tammikuussa 2017 itse siirryin Kampin Autotalossa (arkkitehti Eino Tuompo, 1958) toimineesta SAFA:sta Archinfoon, toimitilojen lämmin, kodinomainen tunnelma tuntui virkistävältä.
”Lähes kaikki huonekalut saimme koottua Autotalosta Voimataloon (arkkitehti Aarne Ervi, 1952) muuttaneelta Rakennustiedolta turhiksi jääneistä kalusteista”, kertoo Valpola.
Käynnistämiseen liittyi myös toiminnan suunnittelua ja rahoitusneuvotteluja. Toiminta saatiin alkuun opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän järjestöavustuksen turvin, minkä vuoksi vuoden 2012 toiminta organisoitiin Arkkitehtuurikeskus-yhdistyksen nimissä. Vuodesta 2013 eteenpäin Archinfo on saanut toiminta-avustusta taiteen alojen tiedotuskeskusten rahoituksesta. Tämä merkitsi toiminnan vakiintumista yhdeksi opetus- ja kulttuuriministeriön tukemista taiteen alojen tiedotuskeskuksista.
”Monet lobbaus- ja kehittämiskeskustelut ministeriöiden ja muiden osapuolten kanssa pyrittiin hoitamaan troikalla puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi ensimmäiset kaksi vuotta arkkitehti Rainer Mahlamäki ja varapuheenjohtajana Arkkitehtuurimuseon johtaja Juulia Kauste. Arkkitehtuurimuseo muodostuikin alkuvuosina läheiseksi yhteistyökumppaniksi”, Valpola muistelee.
Kansainvälisyys on kaksisuuntaista
Käynnistämistoimenpiteiden ja verkostojen rakentamisen ohella Archinfo teki vuonna 2012 paljon muutakin, muun muassa tuotti seminaareja ja tapahtumia, ja ensimmäinen täysi toimintavuosi 2013 oli kahden henkilön voimin hoidetulle tiedotuskeskukselle jo hyvinkin aktiivinen. Silloin muun muassa vietettiin toista kertaa Arkkitehtuurin päivää Alvar Aallon syntymäpäivänä 3. helmikuuta – tai itse asiassa ensimmäistä, sillä World Design Capital Helsinki 2012 -vuonna järjestetty ensimmäinen tapahtuma oli – ehkä tulevaakin ennakoiden – nimeltään Arkkitehtuurin ja muotoilun päivä.
”Pidimme tärkeänä tuoda Suomeen alan kansainvälisiä huippuja, jotta kotimaiseen keskusteluun saataisiin uusia näkökulmia. Esimerkiksi vuoden 2013 Arkkitehtuurin päivän seminaarissa Helsingin Musiikkitalossa (LPR-arkkitehdit, 2011) esiteltiin Renzo Piano Workshopin ja Narud-Stokke-Wiigin suunnittelema Astrup Fearnley Museet Oslossa sekä suomalaisarkkitehtien kansainvälisiä töitä”, Valpola kertoo.
Arkkitehtuuripoliittisten tilaisuuksien puhujiksi Archinfo kutsui ajankohtaisia sosiaalisia, yhteisöllisiä ja ekologisia pyrkimyksiä edistäviä arkkitehteja.
”Esimerkiksi Gehl-arkkitehtien kaupunkiajatteluun tutustuttiin jo vuosien 2008 ja 2011 Apoli-seminaareissa Helsingissä ja Turussa, ja toimiston osakkaan Ewa Westermarkin luentotilaisuus Helsingissä vuonna 2013 keräsi niin suuren kuulijakunnan, että salia piti vaihtaa muutaman päivän varoitusajalla”, Valpola muistelee.
”Archinfon toiminnanjohtajana koin, että toimiminen välittäjänä kansainvälisen ammatillisen osaamisen ajankohtaisten virtausten ja uudenlaisten ratkaisujen esittelyssä palvelee yhdistyksen säännöissä määriteltyä keskeistä missiota arkkitehtuurin yhteiskunnallisen aseman ja yhteistyön edistämisestä. Mielestäni aito kansainvälisyys rakentuu tasapuolisesti sekä kulttuurin vientiin että tuontiin, ja yritimmekin harjoittaa molempia resurssiemme sallimissa rajoissa”, Valpola jatkaa.
Archinfo esitteli suomalaisarkkitehtuuria kansainvälisille yleisöille muun muassa tuottamalla yhdessä Arkkitehtuurimuseon kanssa helmikuussa 2013 avautuneeseen Shenzen Bi-City Biennale of Urbanism -näyttelyyn Lassila Hirvilammi -arkkitehtitoimiston Re-Creation-puuinstallaation. Arkkitehti Anssi Lassilan konseptiin perustuva kaksiosainen teos nähtiin seuraavana vuonna myös Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa, ja kesällä 2015 se toimi Arkkitehtuuria Espan kesässä -tapahtuman vetonaulana Esplanadin puistossa Helsingissä.
Archinfon toiminta tulee näkyväksi
Toiminnan käynnistämisen yhteydessä Archinfo oli luonut itselleen digitaalista näkyvyyttä avaamalla Facebook-tilin, ja toukokuussa 2013 avattiin väliaikaiset verkkosivut, samalla kun varsinaisia verkkosivuja suunniteltiin. Sivut toteutettiin vielä saman vuoden aikana, eikä vain yksi vaan peräti kaksi sivustoa: englanninkielinen verkkojulkaisu finnisharchitecture.fi sekä suomenkielinen organisaatiosivusto archinfo.fi.
Englanninkielinen sivusto suunniteltiin kuratoiduksi digijulkaisuksi, portaaliksi suomalaiseen arkkitehtuuriin, joka julkaisi kansainväliselle yleisölle suunnattua ajankohtaista tietoa ja syvällisiä artikkeleita. Suomenkielinen sivusto oli enemmän tietopohjainen, ja se sisälsi erilliset arkkitehtuuripolitiikan ja arkkitehtuurikasvatuksen kokonaisuudet. Verkkojulkaisuja toimittamaan saatiin vuoden 2013 lopussa arkkitehti Anni Vartola, joka kehitti Archinfon digitaalisia kanavia ja toimi verkkosivustojen osa-aikaisena päätoimittajana parin vuoden ajan.
”Näin jälkeenpäin voin todeta, että suunnitelmamme kansainvälisen korkean profiilin verkkojulkaisun ylläpidosta oli aika kunnianhimoinen, ottaen huomioon porukkamme pienen koon ja muun toimintamme. Kuitenkin sen ajan, kun siihen panostimme, se esitteli maailmalle suomalaista arkkitehtuuria näkyvästi”, Valpola toteaa.
Vuonna 2013 Archinfo aloitti kulttuurituottajan rekrytoinnin, mutta vakituiseen henkilöstöön ei vielä saatu täydennystä. Sen sijaan loppuvuodesta tiedotuskeskus sai uutta virtaa, kun Arkkitehtitoimistojen liittoa aiemmin luotsannut arkkitehti Asko Takala siirtyi Arkkitehtuurikeskuksen puheenjohtajaksi. Hallituksen ja toiminnanjohtajan yhteistyö oli tiivistä.
”Askosta tuli läheinen työparini, ja hänen kauttaan yhteys ATL:äänkin vahvistui. Sain paljon tukea myös muilta hallituksen jäseniltä, kuten Alvar Aalto -säätiön johtajalta Tommi Lindhiltä sekä SAFA:n pääsihteeriltä Paula Huotelinilta. Myöhemmin, Leena Rossin puheenjohtajuuskaudella, yhteistyö SAFA:n kanssa tiivistyi entisestään”, Valpola kiittää.
Mikä on muuttunut kymmenessä vuodessa?
Tulevista vuosista jatketaan kirjoitussarjamme seuraavissa osissa, mutta kysytään vielä Tiinalta, millaisia yhtäläisyyksiä tai eroja hän näkee vastasyntyneen tiedotuskeskuksen ja 10-vuotiaan Archinfon välillä.
”Viisivuotisella toiminnanjohtajakaudellani Archinfon hallituksessa istuivat kaikkien viiden jäsenorganisaation johtajat, joten tiedotuskeskuksella oli suorat yhteydet taustaorganisaatioihin. Tämä paransi sekä alan sisäistä tiedonkulkua että yhteistyötä alan näkyvyyden lisäämiseksi. Nykyinen Archinfo on ehkä jossain määrin kasvanut irti tuosta tiiviistä kontaktista, mutta oman identiteetin hakemista on varmasti vieläkin syytä jatkaa”, Valpola pohtii.
”Arkkitehtuurin alan yhteinen toimijuus näkyi ehkä vahvemmin Archinfon alkuvaiheen toiminnassa”, hän jatkaa. ”Nykyisin Archinfo on suuntautunut entistä enemmän tavoittamaan uusia yleisöjä ammattikentän ulkopuolelta, mitä pidän erittäin tärkeänä. Pientä huolta minulle kuitenkin aiheuttaa arkkitehtien vähenevä osuus alaa edistävien organisaatioiden henkilöstössä.”
”Olen iloinen siitä, että Archinfo on vahvistunut ja kasvanut. On myös hauskaa, että apoli on taas tärkeä ja ajankohtainen aihe Archinfon toiminnassa, niin kuin alkuvaiheessakin”, Valpola sulkee ympyrän ja huikkaa tarjoilijalle: ”Ja nyt me otamme lasilliset Veneton pinot grigiota!” ••
Archinfon toimintaa vuosina 2012–2013
- Density-Intensity-seminaari Tampereella (24.8.2012) yhteistyössä Tampereen Arkkitehtuuriviikon kanssa
- Ar(t)chitecture-seminaari Helsingissä (26.9.2012) yhdessä Nykytaiteen museo Kiasman ja Ympäristötaiteen säätiön kanssa, osana prosentti taiteelle -periaatteen edistämistä koskevaa selvitystä
- Puu taipuu moneksi -seminaari ja ekskursio Helsingissä (30.11.2012) yhdessä Arkkitehtuurimuseon ja quebeciläisen Mission Designin -järjestön kanssa
- Arkkitehtuurin päivä: Museo – maamerkki / kohtaamispaikka -seminaari (3.2.2013) yhdessä Alvar Aalto -säätiön, Arkkitehtuurimuseon ja SAFA:n kanssa
- Re-Creation-puuinstallaation tuottaminen Shenzen Bi-City Biennale of Urbanismiin yhdessä Arkkitehtuurimuseon kanssa (biennale avautui 6.2.2013)
- Rakennettu ympäristö kehitysvoimaksi – arkkitehtuuripolitiikasta potkua! -seminaari Kirkkonummella (14.3.2013) yhteistyössä Uudenmaan liiton ja Kirkkonummen kunnan kanssa
- Taidetta arkeen – ehdotus valtion keinoiksi edistää prosenttiperiaatetta osana julkista rakentamista -selvitystyö opetus- ja kulttuuriministeriölle yhteistyössä Ympäristötaiteen säätiön kanssa; luovutus kulttuuriministerille hankkeen loppuseminaarissa (19.3.2013)
- Architecture and Neuroscience -seminaari Helsingissä (3.6.2013) yhteistyössä mm. Aalto-yliopiston ja Alvar Aalto säätiön kanssa
- Ewa Westermark: People-friendly planning and the temporary as a strategic tool for change -luento Helsingissä (16.12.2013), yhteistyökumppanina Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
- Prosenttiperiaatteen edistäminen vuosina 2014–2015 -hankkeen suunnittelu ja käynnistys, yhteistyössä Suomen taiteilijaseuran, Ornamon ja Ympäristötaiteen säätiön kanssa, rahoittaja OKM
- Osallistuminen Taide rakentamisessa RT-kortin kirjoittamiseen ja tuottamiseen (julkaistu keväällä 2014)
- Suomi Seven. Emerging Architects from Finland -näyttelyn ja konferenssin valmistelu yhdessä Arkkitehtuurimuseon ja Deutsches Architekturmuseumin kanssa (avautui 6.9.2014)
- Venetsian arkkitehtuuribiennaalin 2014 Suomen näyttelyn valmistelu yhdessä Arkkitehtuurimuseon kanssa
- Kirkkonummi eilen–tänään–huomenna -arkkitehtuurikasvatushanke, yhteistyökumppanina Kirkkoharjun yläkoulu
- finnisharchitecture.fi- ja archinfo.fi-verkkosivustojen luominen
- apoli.fi-, arkkitehtuurikasvatus.fi- ja archie.fi-verkkosivustojen kehittäminen ja ylläpito
- arkkitehtuurikasvatuksen opetusmateriaalien valmistelu ja julkaiseminen
- paikallisten arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien kehittämisen tukeminen
- henkilöstö asiantuntijoina, luennoitsijoina tai kirjoittajina useissa hankkeissa, tapahtumissa, kokouksissa ja julkaisuissa
