Juha Leiviskän humaanin arkkitehtuurin kädenjälki näkyy myös 2000-luvun kohteissa
Linda Peltola
Juha Leiviskä on ollut suomalaisen arkkitehtuurin kärkinimiä jo lähes 60 vuoden ajan. Leiviskän arkkitehtuuriin liitetyt teemat kuten humaanius, valon taitava käyttö sekä historia- ja perinnetietoisuus näkyvät myös Leiviskän 2000-luvun puolella suunnittelemissa kohteissa.
Arkkitehtuurimuseon julkaisema Juha Leiviskä 2000–2022 -monografia osoittaa Leiviskän vaikuttavan työtahdin myös viimeisten vuosikymmenten aikana. Elina Standertskjöldin toimittama teos on jatkoa arkkitehtuurimuseon vuonna 1999 julkaisemalle Juha Leiviskää käsittelevälle monografialle.
Uudessa julkaisussa esillä on Leiviskän viimeaikaisesta tuotannosta muun muassa Kulttuurikeskus Sandels (2004–2007), Svenska social och kommunalhögskolan (2004–2008) sekä Kalasatamaan valmistunut Kipparintalo (2010–2015). Näissä kaikissa näkyy Leiviskän arkkitehtuurin ominaispiirteiden jatkumot. Esimerkiksi Kipparintalon tiilijulkisivu sekä kiilamainen massoittelu toistaa Länsi-Pasilan Auroranlinnasta (1990) tuttua Leiviskän asuntosuunnitteluperiaatetta: pieniinkin asuntoihin tulee vähintään kahdesta ilmansuunnasta luonnonvaloa.
Esillä on myös runsaasti toteutumattomia suunnitelmia ja kilpailuehdotuksia kuten Katajanokalle suunniteltu Arkkitehtuurin ja Designin tiedotuskeskus "Armi" (2001) sekä vastakkaiselle Eteläsataman puolelle tehty ehdotus Guggenheim-kilpailuun (2015). Leiviskän kontribuutiot aikanaan suurta huomiota saaneisiin kilpailuihin Helsingin paraatipaikoilla edustivat hienovaraista uudisrakennuksen sovittamista historiallisesti merkittävään ja haastavaan ympäristöön. Nykyisin ehdotuksia on mielenkiintoista lukea suhteessa esimerkiksi tulevan Arkkitehtuuri- ja Designmuseon sijoittumista samaan paikkaan.
2000-luvun töitä leimaa Leiviskän aiemman tuotannon tapaan vahva historiatietoisuus ja sensitiivisyys uudisrakennusten sovittamisessa olemassaolevaan rakennettuun ympäristöön. Hänen työssään onkin monella tapaa kyse arkkitehtuurin pysyvien arvojen etsimisestä, kuten Leiviskä itse monografiaa varten laaditussa tekstissään kirjoittaa.
Kirjasta selviää myös Leiviskän yllättävä vaikutus Tampereen raitiovaunuihin…
