Joe Morrisin jalanjäljissä: järjestyksestä, vapaudesta ja murroksesta
Kevään 2019 Arkkitehtipäivien perusteella voi päätellä, että ammattikuntamme on herännyt katsomaan kriittisesti maailman tilaa. Bio Rexissä Helsingissä vietettyjen Arkkitehtipäivien tunnelmista kertoo kaupunkitutkimuksen opiskelija, Archinfon viestinnän harjoittelija Anna Hakala.
Arkkitehtipäivien päätteeksi olo oli hämmentynyt. Puheenvuoroja käytettiin estetiikasta, vapautuneesta järjestyksestä ja maapallon pelastamisesta. Rikas keskustelu niin lavalla kuin yleisökysymyksissäkin kertoo arkkitehtienkin tarpeesta käydä keskustelua myös suurista ja määrittelemättömistä kysymyksistä.
Tilaisuuden pääpuhuja, arkkitehti Joe Morris, ei puhunut niinkään arkkitehtuurista vaan eettisyydestä ja uusin silmin katsomisesta, eräänlaisesta heräämisestä. Omien töidensä esittelyn sijaan hän käytti puheenvuoronsa herättääkseen yleisön ajattelemaan työn lopputuloksen sijaan tapaa, jolla asioita tehdään. Vegaanina elävä menestynyt lontoolaisarkkitehti nosti esityksensä ydinajatukseksi arkkitehtuurin diskurssin muutoksen kohti ilmastolle suotuisampia tapoja suunnitella ja rakentaa.
Ilmastomurroksen aika
Morrisin mukaan olemme liian kauan ottaneet itsestäänselvyytenä sellaisia asioita ja käytäntöjä, jotka ovat tulevaisuutemme kannalta kestämättömiä. Olemme nyt heräämässä aikaan, jolloin perinteiset tapamme toimia on kyseenalaistettava, jotta pystymme luomaan jotain uutta. Talojen ja kaupunkien lisäksi suunniteltavana on koko yhteiskunta ja sen rakenteet, joihin jokainen meistä voi osaltaan olla vaikuttamassa. Ympäristökysymykset eivät ole ristiriidassa ihmisen hyvinvoinnin kanssa, jos systeeminen muutos toteutetaan hallitusti, supistuvan kasvun (degrowth) periaattein. Jotta tämä olisi mahdollista, vaatii se Morrisin mukaan muutosta kaikkialla ja useissa skaaloissa aina ruohonjuuritason toiminnasta suuriin rakenteisiin.
Sanotaan, että ihmisen suhde luontoon on katoamassa. Ihmisellä on kuitenkin taipumus rakentaa ympäristönsä muiden eläinten pesien lailla sellaiseksi, joka vastaa ihmislajille tyypillisiä tarpeita. Jos ihminen ei kuitenkaan viihdy rakentamassaan elinympäristössä, vaan kaipaa takaisin luontoon ja yksinkertaisuuden äärelle, on kriittisesti tarkasteltava sitä, millä perusteilla tuota ympäristöä rakennetaan: ihmisen vai esimerkiksi talouden ehdoilla?
Arkkitehti Esa Ruskeepää nosti Arkkitehtipäivillä esiin yksinkertaisuuden estetiikan ja kysyi yhden kriittisen kysymyksen. Tuoko monimutkaisuus ja kompleksisuus rakennukselle enää lisäarvoa, vai olemmeko valmiita palaamaan ajassa taaksepäin, yksinkertaisiin rakenteisiin ja materiaaleihin? Suunnatessamme kohti niin kutsuttua kehitystä ja tulevaisuutta emme useinkaan katso taaksemme, vaikka ne hartaasti etsimämme ratkaisut voisivatkin löytyä juuri sieltä.
Arkkitehtien vaikutusvallasta
Ilmaston hätähuuto tuo meidät murroksen äärelle. Suunnittelijoilta vaaditaan muiden alojen tapaan muutosta uudenlaiseen, ilmastoystävällisempään kiertotalouteen, jonka keskeisinä periaatteina on materiaalien uusiokäyttö, pitkäikäiset suunnitteluratkaisut ja palveluiden tarjoaminen materiaalin sijaan.
Toinen Arkkitehtipäivillä esiin noussut teema koski pitkälti arkkitehtien vaikutusvaltaa, joka on koko alan olemassaolon ajan perustunut ammattitaidolle rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa. Arkkitehtuurin avulla voidaan suunnitella niin eettisesti kuin ekologisestikin kestävää ympäristöä, jos muiden toimijoiden asettamat reunaehdot ja konteksti sen vain sallivat. Tekemällä yhteistyötä ja liittoutumalla saamme kaikki aikaan suuremman muutoksen. Muun muassa Ison-Britannian arkkitehtiliitto RIBA on antanut eettisen julistuksen, Ethics and Sustainable Development Commission. Ehkä SAFAn ja Suomen arkkitehtien on aika tehdä samoin, jotta näytämme esimerkkiä tarttumalla pelkkien puheiden sijasta konkreettisiin toimenpiteisiin.
Voiko siis arkkitehtuurista ja estetiikasta puhua, kun maailma on kuolemassa käsiimme? Jos Morrisin ideologiaa on uskominen, Arkkitehtipäivillä peräänkuulutettu tyyli on pohjimmiltaan eettistä kauneutta. Tällöin tärkeimpiä toimintaa ohjaavia arvoja kaikilla uuden luomiseen osallistuvilla ovat kestävyys, eettisyys ja solidaarisuus kaikkia sellaisia kohtaan, joihin tuo toiminta vaikuttaa.
Hiljaisten signaalien paisuessa valtamereksi myös arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat ovat uuden kynnyksellä, kun erilaisten intressien ristiaallokossa on pidettävä kiinni ensisijaisesta tavoitteestamme – hyvän elinympäristön luomisesta. Mutta ehkä maailma pelastetaankin keskittymällä siihen, mikä on hyvää ja kaunista. Sen me ainakin osaamme tehdä.
Arkkitehtipäivien seminaari pidettiin 17.5.2019 Lasipalatsin Bio Rexissä teemalla "Kuri ja järjestys". Arkkitehtipäivät on Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n vuosittain eri paikoissa järjestämä tapahtuma.
