Intohimona julkisivut
Instagramissa suuren suosion saavuttanutta Helsinkifacades-tiliä ylläpitävälle Kristo Vedenojalle rakennusten valokuvaamisessa parasta on uniikit yksityiskohdat. Archinfo hyppäsi kuvausreissulle mukaan ja kysyi, miksi insinööri viettää vapaa-aikaansa valokuvaamalla talojen julkisivuja.
Harmaa maaliskuinen lauantai ei vaikuta sään puolesta otolliselta kuvauspäivältä. Tapaamme kuitenkin Kristo Vedenojan kanssa Kolmen sepän patsaalla Helsingin ydinkeskustassa. Helsinkifacades-nimistä Instagram-tiliä ylläpitävä Vedenoja, joka on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja kuvaa vapaa-ajallaan julkisivuja, kertoo sään kuitenkin olevan vain yksi tekijä onnistuneen kuvan ottamisessa. Joskus pilvinen ja kolea lopputalven sää sopii kuvauskohteeseen täydellisesti.
Parin objektiivin vaihdon, kolmijalan korkeuden tarkan säätämisen sekä oikean valotuksen ja kuvauskulman löytämisen jälkeen Vedenoja alkaa kuvata Mannerheimintien ja Kalevankadun kulmassa sijaitsevaa vanhaa Aktian toimistorakennusta, jonka purkaminen on edennyt vauhdilla. Auki revityt betonirakenteet näyttävät rujoilta muuta kaupunkikuvaa vasten.
Aikoinaan, kun opiskelupaikka arkkitehtuurin alalta ei tärpännyt, Vedenoja päätti opiskella rakennusinsinööriksi, sillä hän halusi olla mahdollisimman lähellä alaa. Päivätöissään hän pääsee myös kuvaamaan rakennuksia ja tekemään niistä 3D-mallinnoksia.
“Kiinnostus rakennuksia kohtaan on siis aika selkeä”, Vedenoja naurahtaa. Insinöörin työssä joutuu kuitenkin usein noudattamaan tiettyjä sääntöjä, ja kuvausharrastus antaa tilaa luovuudelle. Toisaalta työ ruokkii vapaa-ajan harrastusta joskus yllättävälläkin tavalla: työn puolesta hän pääsee vierailemaan rakennuksiin, joihin ei muuten pääsisi. Keskustan korkeat rakennukset antavat uuden kuvakulman Helsinkiin.
Aktian purkutyömaasta on saatu valokuvaajaa miellyttävä otos. Valokuvaustarvikkeet pakataan takaisin reppuun, ja siirrymme seuraavaan kohteeseen. Pysähdymme Kalevankadulla Kyllikin jugend-talon eteen. Tilat näyttävän julkisivun takana ovat nykyään osa Hotelli Tornia. Tällä kertaa onnistunut kuva ei vaadi kolmijalkaa tai suuria valmisteluja, vaan Vedenoja ottaa kameran käteensä ja alkaa räpsiä kuvia.
Lauantai-iltapäivänä Kalevankatu on pullollaan pysäköityjä autoja. Ohi kulkevat ihmiset ja liikkuvat autot tuovat kuvaamiseen omia haasteitaan. Kun Vedenojalta kysyy, mikä rakennusten kuvaamisessa on hankalinta, hän vastaa pitkän pohdinnan jälkeen: “Autot. Etenkin Helsingin kantakaupungissa kadut ovat harvoin autottomia. Toisaalta autot ja ihmiset voivat auttaa katsojaa hahmottamaan rakennuksen mittakaavaa valokuvassa”, Vedenoja huomauttaa.
Hyvä kuva tulee harvoin sattumalta
Vedenojan arkkitehtuurikuvausharrastus alkoi satunnaisilla kännykkäkuvilla. Töölössä asuessaan hän otti joskus kameran mukaansa lenkille ja kuvasi, mitä ympärillään näki. Nykyään kameroita, objektiiveja ja muuta kuvausvarustetta on kertynyt moninkertainen määrä.
Vuosien varrella kokemusta on myös tullut lisää. Onnistunut kuva rakennuksesta vaatii paljon esityötä tai “käsikirjoituksen”, kuten Vedenoja sanoo. Työstä suurin osa tapahtuu oikeastaan siis jo ennen kameran laukaisimesta painamista.
“Kohteesta ja sen ympäristöstä on hyvä olla perillä ennen kuvauskeikalle lähtemistä. Lisäksi sääolosuhteet vaikuttavat paljon, ja ennustetta on tärkeää katsella otollisten kuvausolosuhteiden saavuttamiseksi. Muut elementit, kuten ratikat, autot tai ihmiset vaikuttavat myös lopputulokseen, myös nämä kannattaa huomioida kuvaa suunniteltaessa”, Vedenoja kertoo. Joskus hän on esimerkiksi seurannut HSL:n sovelluksesta, milloin seuraava ratikka ajaa rakennuksen ohi, ja odottanut täydellistä hetkeä.
Aiemmin Vedenoja valikoi kuvauskohteensa pelkästään estetiikan perusteella: hieno rakennus tai mielenkiintoinen julkisivu määritti, minne hän kameransa kanssa kulki. Nykyään talojen historia tai hauska tarina vetää kuvaajaa puoleensa enemmän kuin pelkkä ulkonäkö.
Vedeonjan mukaan Helsinkifacades-tilin perustamista ajoivat sekä halu näyttää hienoja julkisivuja ja halu kertoa mielenkiintoisia tarinoita helsinkiläisistä rakennuksista. “Palkitsevinta on, kun seuraajat alkavat kiinnittää huomiota ympärillä oleviin rakennuksiin. Seuraajilta saatu palaute tuntuu aina hyvältä”, Vedenoja sanoo. Tilin tavoitteeksi hän mainitsee oman luovan harrastuksensa lisäksi rakennusten dokumentaation ja sen jakamisen.
Olemme saapuneet kuvausreissun viimeiseen kohteeseen: Fabianinkadulle F6-hotellin sisäpihalle, jossa Vedenoja asettuu selälleen maahan kuvaamaan kuusikulmioista atrium-pihaa. Hetken päästä kameran näytöllä on kuva, jossa atriumin seinät tekevät hauskan rajauksen harmaata taivasta vasten. Parhaat kuvat vaativat hyvän kameran lisäksi ajattelua laatikon ulkopuolelta.
Suosittu tili innostaa kiinnostumaan arkkitehtuurista
Helsinkifacades-Instagram-tilillä on yli 60 000 seuraajaa. Tilin suosio on yllättänyt Vedenojan. “En perustanut tiliä suosion vuoksi enkä ole suunnitellut sitä määrätietoisesti, vaan se on tullut harrastuksen ohessa”, Vedenoja kertoo. “Jos joku julkaistu kuva menestyy erityisen hyvin, tuntuu se kuitenkin hyvältä ja kannustaa jatkamaan. Samoin kuvan huono menestys harmittaa hetkellisesti.” Tykkäysten määrä ei kuitenkaan määrittele sitä, mitä kuvia Vedenoja tililleen jakaa.
Suosiota on tullut myös kansainvälisen mediahuomion siivittämänä: esimerkiksi brittiläisen The Guardianin juttu vuodelta 2017 toi tilille rutkasti lisää seuraajia, ja nykyään seuraajista noin 40 prosenttia on Suomen ulkopuolelta. Vedenoja toivookin, että hänen kuvansa osaltaan tekisivät Helsingistä kiinnostavamman matkailukohteen.
Suuren seuraajamäärän saanut tili houkuttelee myös kaupallisia tahoja ehdottamaan yhteistyötä. Vedenoja ei kuitenkaan halua mainostaa asiaa tai tuotetta, jolla ei ole mitään tekemistä sivun sisällön kanssa tai jota hän ei itse muuten koe sopivaksi mainostaa, joten hän jättää väliin suurimman osan kaupallisista yhteistyömahdollisuuksista.
“Tilin tavoitteena ei ole tienata rahaa tai kerätä seuraajia. Olen kuitenkin iloinen siitä, että niin moni on tilini kautta kiinnostunut arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstä.”
Ensimmäinen kuvauskohteemme, Aktian rakennuksen purkutyömaa herättää insinööri-valokuvaajassa ajatuksia nykyajan purkuvimmasta. Päivätyönsä näkökulmasta Vedenoja ymmärtää, ettei kaikkia rakennuksia kannata korjata tai soveltaa nykytarpeisiin ja joskus tilalle on pakko rakentaa uutta. Uudisrakentamiselta hän toivoo, että menneisyyden virheitä ei toistettaisi ja rakennusten elinkaari olisi huomattavasti pidempi.
“Elinkaaren pitäisi olla huomattavasti pidempi kuin nykyrakentamisen 50 vuotta. Toisaalta purkutuomion saa nykyisin myös moni reilusti alle 50-vuotias rakennus. Lisäksi uusissa rakennuksissa voitaisiin säilyttää palasia vanhasta rakennuksesta, mikä toisi jatkuvuutta ja historiaa rakennuskohteisiin”, Vedenoja pohtii.
“Helsingin vanha rakennuskanta on arvokasta, ja sitä tulisi kaikin tavoin vaalia. Tästä haluan Instagram-tililläni viestiä, kun tuon esiin vanhojen julkisivujen luovia ja leikkisiä ratkaisuja.”
Kristo Vedenojan valokuviin voi pian tutustua myös vedostetussa formaatissa, kun hänen näyttelynsä aukeaa kauppakeskus Redin Finnfoto-galleriassa 2. huhtikuuta.
