Hanna-Riitta Lappalainen suunnitteli ja rakensi opinnäytetyönään talon olkielementeistä

Kuvaan diplomityössäni Pirkanmaan ensimmäisen olkielementtipientalon suunnittelu- ja rakennusprosessin vaiheita. Olen kohteen pääsuunnittelija ja toinen rakennuttajista, yksi rakentajista sekä yksi asukkaista.

Diplomityön painotus on luonnonmukaisilla materiaaleilla toteutettavien, kosteusteknisesti toimivien ja helposti korjattavien rakenteiden suunnittelussa. Lisäksi kerron, kuinka talon arkkitehtoniset ratkaisut syntyivät tontin lähtökohtien ja perheemme asumistoiveiden perusteella. Diplomityöni on päiväkirjojen pohjalta koostettu kertomus oppimisprosessista, joka viitoittaa polkuni alkupäätä tuoreena arkkitehtina.

Talo omalle perheelle olkielementeistä

Talomme tarina alkoi sattumanvaraisesti, kun otimme hetken mielijohteesta osaa Nokian kaupungin tonttiarvontaan. Meillä ei ollut erityistä tarvetta löytää rakennuspaikkaa, vaan olimme ensisijaisesti etsineet remonttikohdetta. Elimme tuolloin aikaa, jolloin pankkilainaa oli mahdollista saada jopa suurperheelle, jossa on vain yksi työssä käyvä vanhempi opiskelijavanhemman lisäksi.

Lainan ja arpaonnen myötä meille avautui kevättalvella 2021 tilaisuus ryhtyä rakennusprojektiin, jonka arvot sain määritellä omaehtoisesti muun muassa kireän aikataulun, opiskelijabudjetin ja tontin ominaisuuksien rajoissa. Tässä suunnittelukohteessa halusin löytää ratkaisut, joiden lopputuloksena syntyy omakotitalo, jossa asumisen arki voi toteutua verrattain ekologisella tavalla silloinkin, kun rakentamispaikkana on melko tavanomainen pientalotontti ja asukkaina tavallinen prismaperhe.

Suunnittelun alkuvaiheessa päätin, että talon rakenteissa käytetään luonnonmukaisia materiaaleja, joilla on pieni hiilijalanjälki. Lisäksi halusin taloon painovoimaisen ilmanvaihdon ja että talo on A-energialuokassa. Tämähän on yhtälö, jota ei välttämättä ole helppo ratkaista, mutta yksi vakuuttava vaihtoehto tuntui löytyvän olkipaalirakentamisesta ja sen tähän projektiin sopivasta sovelluksesta, olkielementtirakentamisesta. Olkielementit ja niihin oleellisesti kuuluva savirappaus vaikuttivat myös rakentamistavalta, joka on kohtuullisen yksinkertainen ja kaikin puolin kaunis ja jonka ehdottomasti halusin oppia.

Korvissani kaikuivat muutamat varoittavat puheenvuorot tällaiseen hankkeeseen kokemattomana ryhtymisestä, kun into oppia ja tehdä vaimensi voimakkuudessaan kaikki katastrofiajatukset. Talo on vielä keskeneräinen, mutta edelleen, puolitoista vuotta muuton jälkeen, tuntuu siltä, että hommaan kannatti ryhtyä ja tätä haluan tehdä lisää.

Säädökset ja ohjeet eivät pysy ilmastonmuutoksen vauhdissa

Olkielementit olivat siis ratkaisu ulkoseiniin, mutta muiden rakenteiden määrittelyssä olin enimmäkseen kotimaisen rakennusfysiikan tutkimuksen varassa. Suunnitteluvaiheessa haalin tiedonpalasia sieltä täältä ja sain huomata, että tutkimustietoa rakentamisesta luonnonmukaisilla materiaaleilla nykyisissä ja tulevaisuuden ilmasto-olosuhteissa oltiin ilahduttavasti juuri samoihin aikoihin tuottamassa lisää.

Valmiita ohjeita sopivista esimerkkirakenteista ei vielä tuolloin ollut tarjolla, joten pääsin käyttämään kaiken rakennusfysiikan ymmärrykseni kutterinlastueristeisten ala- ja yläpohjarakenteiden suunnittelussa. Lopputuloksena syntyi siinä määrin kokeellisia rakenteita, että se sinetöi päätöksen muuttaa taloon itse.

Koska henkilökohtainen omaisuutemme on nyt kiinni homehtumisherkkyysluokkien 1 ja 2 materiaaleissa, jotka ovat piilossa erilaisten rakennekerrosten alla, haluan tietää hyvissä ajoin, jos ne alkavat pilaantua. Siksi päätin asentaa monikerrosrakenteiden sisään kosteus- ja lämpöolosuhdeantureita, jotka kertovat minulle, mitä tapahtuu katseeni ulottumattomissa. Aion myöhemmin julkaista anturien tuottamaa dataa sosiaalisessa mediassa, jotta aiheesta kiinnostuneet voivat arvioida rakenteiden toimivuutta kanssani.

Diplomityötä tehdessäni en erityisemmin halunnut lähteä paasaamislinjalle, etenkään, kun tällainenkin uudisrakentaminen on jo lähtökohtaisesti hieman kyseenalaista touhua. Sivusin työssäni kuitenkin ohuesti teemoja, joita ihmettelin suunnittelun ja rakentamisen aikana. Näitä olivat esimerkiksi ilmastoennusteet ja se, kuinka yhteiskuntamme niihin suhtautuu.

Rakentamisen ilmastovaikutuksiin pyritään vaikuttamaan kaavoituksen lisäksi energiatehokkuusvaatimuksilla, kun taas rakenteiden kosteustekninen toimivuus jää velvoittavissa säädöksissä vaille riittävää huomiota. Rakentamiseen liittyvissä säädöksissä tulisi aiempaa paremmin huomioida sekä kasvihuonekaasupäästöjen hillitseminen että niiden vääjäämätön vaikutus ilmasto-olosuhteisiin ja sitä kautta rakenteiden kestävyyteen.

Myös hiilipäästöjen laskentamenetelmien- ja ohjelmistojen kehittämiseen pitäisi kiireesti saada lisää vauhtia; tällaisen pientalon hiilijalanjäljen laskeminen toivomallani tarkkuudella vaatisi kuulemma paljon käsityötä muun muassa kattavien päästötietokantojen puuttuessa, ja siksi tilaamani laskelma jäi tulkinnanvaraiseksi ja suurpiirteiseksi.

Luonnonmateriaalien käyttö vie kohti hiilipäästötavoitteita

Opinnäytetyöni tarkoitus on osoittaa, että luonnonmukaisilla materiaaleilla rakentaen ja remontoiden voidaan yrittää päästä lähemmäs hiilipäästötavoitteita. Uskon, että opinnäytetyöni antaa sen lukijoille käsityksen siitä, millaista olkielementti- ja savirakentaminen on: aivan mahdollista eikä lainkaan kummallista. Se sopii myös hieman kokemattomammille rakentajille, koska elementtien pystytys on helppoa ja savi rakennusmateriaalina on äärimmäisen armollinen harjoittelijalle: savirappauksen tai savilattian voi aina purkaa ja tehdä uudestaan tarvitsematta hankkia uutta materiaalia. Lisäksi meillä on käytettävissämme jo iso joukko savirakentamisen ammattilaisia, jotka jakavat tietotaitoaan alan kursseilla.

Toivon, että voin jatkossakin tehdä työtäni arkkitehtina näiden materiaalien parissa, koska se on hulvattoman hauskaa ja niiden kautta saamme kohottavia kokemuksia muun muassa luontoyhteydestä, ikiaikaisuudesta, huolenpidosta ja merkityksellisyydestä.

Hanna-Riitta Lappalainen valmistui arkkitehdiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2023. Hänen diplomityönsä ”Pientalo olkielementeistä” oli yksi vuoden 2024 Wuorio-palkintoehdokkaista. Linkki diplomityöhön

”Saattelen syksyllä nuorimman lapseni koulutaipaleelle, ja olen sitten uuden yritykseni kautta syventymässä suunnitteluun. Olen mielelläni apuna siellä, missä kaivataan ideoita ja osaamista korjausrakentamisesta tai energiatehokkaiden rakennusten suunnittelusta ja luonnonmateriaalien käytöstä. Lisäksi jatkan valitsemallani tiellä rakennuttaja-rakentaja-arkkitehtina, joten saan kädet saveen taas seuraavan olkitalon työmaalla.”