Finimalism Perspective: Hyvä ja huomioiva suunnittelu luo edellytykset muutokselle
Marc Goodwin
Arkkitehtuurin, muotoilun ja muodin yhteishanke Finimalism julkaisee suunnittelualojen visionäärien ajatuksia uudessa verkkojulkaisussa. Jaamme finimalism.fi-sivuilla julkaistun Journalin kirjoituksia myös suomeksi. Anna Rusi haastatteli arkkitehti Jenni Reuteria ensimmäiseen, Rethink-teemaiseen julkaisuun.
Miten etiikka ja moraali kietoutuvat hyvään suunnitteluun? Professori ja arkkitehti Jenni Reuter käsittelee risteyskohtaa kahdesta näkökulmasta: uuden arkkitehtipolven kasvattajana Aalto-yliopistossa ja erityisesti sosiaalisesti vastuullisesta työstä tunnettuna suunnittelijana.
Olisin voinut päätyä aivan muualle, arkkitehtuuri ei ollut unelma-ammattini. Tie nykyhetkeen on ollut intuitiivinen: olen vain hakeutunut tekemään asioita, jotka kiinnostavat minua. Kun katson taaksepäin, polku vaikuttaa loogiselta – sitä kulkiessa ei niinkään. Luotan nykyään vahvemmin intuitioon, mutta jo nuorena uskalsin tehdä asioita siihen nojaten.
Aloin opettamaan heti valmistuttuani ja olen opettanut siitä asti, nykyään professorina. Sen lisäksi teen omia suunnitteluprojekteja sekä pidän yhteistä toimistoa Saija Hollménin ja Helena Sandmanin kanssa. Päätyöni on kuitenkin akateemista. Kaikki työni palautuvat vaikuttamiseen: haluan rakentaa maailmasta aavistuksen paremman paikan. Sosiaalinen kestävyys ja arkkitehdin sosiaalinen rooli ovat entistä enemmän tapetilla.
Inspiroidun elämästä: arjesta, erilaisista ympäristöistä, kiinnitän huomiota hetkiin ja tunnetiloihin. Moni suunnitelmistani on ollut esimerkki siitä, miten voisimme tehdä asioita toisin. Toivon, että voini inspiroida muitakin tekemään kestävämmin. Elämä on lyhyt ja on etuoikeus tehdä työtä, joka tuntuu mielekkäältä – ja siksi se on tehtävä hyvin.
Digitaalisuus on muuttanut arkkitehdin työtä, mutta myös arkkitehdin rooli on muuttunut. Prosessit ovat aikaisempaa monimutkaisempia. Samoin puheenaiheet ovat muuttuneet. Puhuin 1990-luvulla luonnon monimuotoisuudesta, kestävästä rakentamisesta ja kiertotaloudesta, mutta vasta aivan viime vuosina kysymykset ovat tulleet laajalti keskusteluun. Usein asiat muuttuvat nopeasti, eikä ikinä voi tietää, minne olemme menossa. Mutta jonkun on oltava edesauttamassa muutosta.
Haluan korostaa, että arkkitehdin ydinosaaminen on hyvän tilan luomisessa. Moni muu tietää esimerkiksi biodiversiteetistä paljon enemmän. Arkkitehdin on kyettävä yhdistämään monta osaa ja taitoa yhteen – siksi on oltava samoin itse avoin alat ylittävälle yhteistyölle. Roolimme on saada aikaiseksi yhteinen unelma. Parhaimmillaan saumaton yhteistyö on silloin, kun työn valmistuttua ei enää osaa sanoa, kuka teki mitäkin.
Arkkitehtuuri on ainoa taidemuoto, josta emme pääse eroon. Arkkitehtuuri vaikuttaa koko elämämme ajan kaikkeen tekemäämme: syömiseen, nukkumiseen, peseytymiseen. Hyvän arkkitehtuurin positiivinen vaikutus on elämänlaadulle merkittävä. Parhaimmillaan arkkitehtuuri lohduttaa ja elää mukana elämän erilaisissa hetkissä.
Hyvät tilat kestävät. Ihminen reagoi tilaan todella intuitiivisesti, joten on oltava tarkkoja siinä, että tilan luomisen periaatteet säilyvät – myös kestävässä rakentamisessa. Jos suunnittelu ei ole toimivaa tai käyttäjät eivät koe tilaa miellyttäväksi, se ei voi olla kestävä, vaikka rakennustavat ja -materiaalit olisivatkin.
Arvon luominen vähemmillä resursseilla – more with less – tulisi olla arkkitehtuurin lähtökohta. Ei pidä rakentaa mitään turhaa, ei kokonaisia rakennuksia eikä yksittäisiä tiloja. Ikävä kyllä Suomessa on meneillään valtava purkuvimma. Ennen purkamista tulisi käydä läpi kaikki muut vaihtoehdot, mutta tällainen ilmapiiri tuntuu vielä puuttuvan. Kestävyydestä puhuttaessa on aina huomioitava myös purkamisen vaikutukset.
Arkkitehti saattaa ehtiä näkemään oman työnsä purettavan. Rakennuksen elinikä voi olla jopa ihmisen elinikää lyhyempi. Historia toistaa itseään: esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla monet jugendtalot nähtiin korjauskelvottomina. Nyt sama ajattelu kohdistuu 1900-luvun jälkipuolen rakennuksiin. Tarvitsemme asennemuutoksen. Tämän hetken purkukohteita tullaan suremaan myös esteettisistä syistä – meidän tulisi oppia historiasta ja katsoa kokonaisvaltaisesti.
Suunnittelijana pyrin olemaan sekä kriittinen että avarakatseinen. Joskus voi esimerkiksi joutua toteamaan, että on parempi olla rakentamatta. Arkkitehdin työ on myös säilytettävä tarpeeksi luovana – vapaa ajattelu on oikea tie muutokseen.
Etiikka ja moraali vaikuttavat ratkaisevasti suunnittelutyöhön. Suunnittelijalla tulee olla empatiaa ihmisiä, eläimiä, olioita, maapalloa ja resursseja kohtaan. Mitä ikinä teemmekään, siitä syntyy jälki. On syytä pohtia, millaisen jäljen jätämme ympäristömme lisäksi itseemme: suunnitteluprosessien tulisi olla kestäviä myös ihmisen kannalta nykypäivän hektisessä työilmapiirissä.
Yritän opettaa opiskelijoille ennen kaikkea hyvää suunnittelua. Toivon heidän säilyttävän positiivisen asenteen sekä uskon ja toivon arkkitehtuurin alaan. Kaipaamme kuitenkin lisää konkreettisia tekoja ja esimerkkejä, nyt enemmän kuin koskaan. Yritän itse olla myös esimerkki ja siksi haluan yhä suunnitella opettamisen lisäksi. Tilat ja rakennukset vaikuttavat hyvään oloon. Suunnittelualan on säilytettävä luotto siihen, että pystymme tekemään muutosta.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran finimalism.fi-sivustolla.
Finimalism vahvistaa Suomen maakuvaa arkkitehtuurin, muodin ja muotoilun avulla, uudistaa Finnish Designin tarinaa ja nostaa esiin suomalaisen luovan osaamisen. Finimalism toteutetaan kolmen suomalaiseen suunnitteluun keskittyvän organisaation, Archinfon, Finnish Design Infon ja Fashion Finlandin yhteistyönä. Yhteishankkeen mahdollistaa EU:n rakennetuki.
