Ensimmäisessä apoli2020-työpajassa keskusteltiin arkkitehtuurin keinoista löytää ratkaisuja ilmastokriisiin

Ehdotuksen Suomen uudeksi arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi on määrä valmistua lokakuussa 2020. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ympäristöministeriön johtaman ohjelmatyön tueksi järjestetään neljä työpajaa, joista ensimmäisessä pureuduttiin ilmastoon ja resursseihin.

Rakennustietosäätiön tiloissa Helsingissä järjestettyyn Ilmasto ja resurssit -työpajaan osallistui viitisenkymmentä arkkitehtuurin ja rakentamisen asiantuntijaa ja toimijaa. Päivän teemaa pidettiin tärkeänä, sillä toimenkuvan perusteella kutsuttujen lisäksi työpajaan ilmoittautui osallistujia myös oman kiinnostuksen pohjalta. Osallistujien joukossa oli myös opiskelijoita ja nuoria arkkitehteja, mikä osoittaa, että arkkitehtuuripolitiikka kiinnostaa laajasti.

Työpajan aiheeseen johdatti kaksi alustusta. Arkkitehti, tekniikan tohtori Matti Kuittinen toimii ympäristöministeriön erityisasiantuntijana ja Aalto-yliopiston rakentamisen resurssitehokkuuden ja ympäristövaikutusten professorina. Hänen puheenvuoronsa muistutti rakentamisen valtavasta vaikutuksesta maapallomme sietokyvylle.

Elämäntapojen on muututtava radikaalisti ja heti

Rakennusten ja rakentamisen osuus on kolmannes kaikista kasvihuonepäästöistä, ja puolet maailman raaka-aineista käytetään rakentamiseen. Väestönkasvun, ikääntyvän infrastruktuurin ja merenpinnan nousun vuoksi rakentaminen tulee yhä lisääntymään.

Erityisesti sementin, teräksen, alumiinin ja muovin nykyisen laajuinen tuotanto aiheuttaa tuplaten päästöjä 570 hiilidioksidigigatonnin (GtCO₂) hiilibudjettiin nähden, missä pitäisi pysyä, jotta maapallon lämpeneminen pysähtyisi 1,5 asteeseen. Kuittisen mukaan uusiutuvien ja kierrätettyjen rakennusmateriaalien käyttö, rakennuksen käytön aikaisen kulutuksen minimoiminen ja käytön jälkeinen kierrätettävyys ovat olennaisia keinoja alentaa päästöjä. Radikaaleilla kiertotalouden keinoilla hiilidioksidipäästöt saataisiin pudotettua 300 gigatonniin.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii kuitenkin elintapojemme kokonaisvaltaista muuttumista. Aalto-yliopisto, The Institute for Global Environmental Strategies (IGES) ja Sitra (et al.) ovat laatineet raportin 1.5-Degree Lifestyles: Targets and options for reducing lifestyle carbon footprints, jonka mukaan ilmastonmuutoksen pitäminen hallittavalla tasolla edellyttää radikaaleja muutoksia elämäntapoihin ja niiden on käynnistyttävä välittömästi. Seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana kehittyneiden maiden asukkaiden pitäisi pienentää elämäntapahiilijalanjälkeään 80–90 prosentilla nykyiseen kulutustasoon verrattuna.

Nuori sukupolvi on ilmastotietoista, mutta ilmastokriisi aiheuttaa myös ilmastoahdistusta – arkkitehti- ja taideopiskelijat kokevat sitä jopa kaksinkertaisesti muihin opiskelijoihin verrattuna. Kuittisen mukaan arkkitehtuurilla on uniikki rooli elämäntapojen muuttamisen kannalta. Historia on todistanut, että rakennustaide voi lievittää pahaa oloa, surua tai ahdistusta – tästä Kuittinen mainitsee esimerkkinä Erik Bryggmanin Ylösnousemuskappelin. Voisiko suomalaiseen arkkitehtuuriin liittyä vahvoja termejä tai mielleyhtymiä, jotka ”brändäisivät” vapaaehtoisen yksinkertaistuksen ja minimalismin elämäntapana, vähän samaan tapaan kuin tanskalaisten hygge? 

Rakennettuun ympäristöön voidaan suhtautua osana ongelmaa tai se voi olla osa ratkaisua. ”Juuri siksi tarvitaan uutta arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa”, totesi Kuittinen esityksensä päätteeksi.

Ilmastoviisaan arkkitehtuurin perustukset luodaan asemakaavassa

Toinen alustaja, arkkitehti Suvi Tyynilä on palkittu Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n kestävän kehityksen tunnustuksella hänen pitkäjänteisestä työstään ilmastotietoisemman ja ekologisesti kestävän näkemyksen edistämisestä osana kaupunkisuunnittelua. Helsingin kaupungin asemakaavoituksen tiimipäällikkönä Tyynilä vastaa muun muassa Kuninkaantammen kaavoituksesta. Kuninkaantammi on suunniteltu ilmastoviisaaksi, puukerrostalovaltaiseksi asuinalueeksi, jossa toteutettavilla ratkaisuilla hillitään ilmastonmuutosta ja sopeudutaan muutokseen.

Tyynilän mukaan asemakaava on erinomainen työkalu ilmastonmuutoksen torjumiseen. Perinteisesti yleiskaavaa on pidetty tärkeimpänä alustana ilmastoviisaiden ratkaisujen tekemiselle, mutta se ei yksinään riitä: asemakaava määrittelee, mitä me rakennamme ja miten. Asemakaavatasosta luopumista on väläytelty maankäyttö- ja rakennuslain valmistelutyössä, ja Tyynilä peräänkuuluttaakin uhanalaiselle asemakaavalle kunnianpalautusta.

Lähiympäristöllä on suuri vaikutus alueen ja sitä kautta ihmisen identiteettiin. Asemakaavalla vaikutetaan esimerkiksi siihen, millaista liikkumistapaa suositaan. Kuninkaantammessa kävely on asetettu liikkumisen prioriteeteissa ylimmäksi ennen pyöräilyä ja joukkoliikennettä, ja autoilu tulee vasta viimeisenä. Kaupunkisuunnittelulla ja arkkitehtuurilla houkutellaan kävelemään, avataan näkymiä kuin vihjeiksi, rytmitetään liikkumista. Katutasossa pitää olla kiinnostavaa nähtävää.

Kuninkaantammessa toteutettiin puu- ja betonirakentamisen vertailukoe. Samanlaiset rakennukset toisiaan vastaaviin olosuhteisiin rakennettiin molemmista materiaaleista, ja puolueettomat tutkijat arvioivat ja tutkivat niitä useilla erilaisilla menetelmillä. Betonirakennuksen hiilijalanjälki osoittautui yli 40 % suuremmaksi kuin puurakennuksen. Tyynilän mukaan tulos velvoittaa kaupunkisuunnittelijaa edistämään puun käyttöä uudisrakentamisessa – siis silloin kun uusia rakennuksia tarvitaan, sillä vanhat rakennukset on aina parempi korjata ja ottaa uudenlaiseen käyttöön kuin purkaa.

Katot eivät enää ole vain sääsuojausta varten, vaan ne voivat olla viherkattoja hulevesien hallintaan ja biodiversiteetin ylläpitoon, alustoja uusiutuvan energian keräämiseen tai yhteisöllisiä oleskelutiloja asukkaille. Tulevaisuuden ilmasto-olosuhteet asettavat lisävaatimuksia hulevesien luonnonmukaiseen viivyttämiseen tontilla, minkä vuoksi erityisesti piharakennuksissa ja katoksissa suositaan viherkattoja. Kaupunkivihreää integroidaan myös rakennuksiin, esimerkiksi julkisivuistutuksilla tai viljelylaatikoilla.

Tässä oli joitakin Tyynilän mainitsemia esimerkkejä siitä, miten asemakaavoituksella voidaan vaikuttaa ilmastokysymyksiin. ”Ilmastoviisasta arkkitehtuuria on hyvän elämän ja yhteisöllisyyden arkkitehtuuri”, kiteytti Tyynilä.

Työpajat tukevat ohjelmatyötä

Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo toimii arkkitehtuuripoliittisen ohjelmatyön sihteeritahona ja vastaa työpajojen järjestämisestä. Työpajat fasilitoi Archinfon toimeksiannosta kaupunkien muutokseen ja yhteiskunnallisiin kampanjoihin erikoistunut konsultti Katja Lindroos.

Ilmasto ja resurssit -teemaan pureuduttiin viidessä pienryhmässä. Pienryhmien aiheet olivat:

• uudisrakentaminen
• oleva kanta ja korjaaminen
• lähiympäristö
• yhdyskunta/kaupunki/kunta sekä
• Suomi/Eurooppa/maailma.

Vilkkaiden keskustelujen ja yhteenvetojen jälkeen pienryhmät esittelivät kirjaamiansa tavoitteita, toimenpiteitä ja työkaluja koko työpajalle. Päivän tulokset koottiin verkkoon ”ideaseinälle”, jossa työpajan osallistujat ja työryhmän jäsenet saivat vielä kommentoida ja muokata ehdotuksia.

Seuraava apoli2020-työpaja järjestetään 10. joulukuuta, ja sen teemana on Elämisen murros. Kevään työpajat käsittelevät kansainvälistymistä sekä kasvatusta ja koulutusta.

Nyt on katsottava ilmastonmuutoksen yli tulevaisuuteen

Ilmasto- ja resurssit -työpajan päätteeksi kuultiin kolmen nuoren arkkitehdin nostattava ja tulevaisuuteen katsova puheenvuoro arkkitehtien potentiaalista ilmastokriisin ratkaisemisessa. Iines Karkulahden, Charlotte Nyholmin ja Meri Wiikinkosken perustama VAPAA-kollektiivi pohtii arkkitehdin roolia kestävien elämäntapojen muovaamisessa. Ammatillisiin rooleihin he haluavat vaikuttaa edistämällä eettisiä toimintatapoja ja sosiaalista osallisuutta.

Ilmastokriisin torjuminen vaatii elämäntapojen muutosta, ja jotta ihmisten olisi mielekästä toteuttaa muutosta, heidän täytyy voida uskoa hyvään tulevaisuuteen ilmastokriisin jälkeisessä muuttuneessa maailmassa. VAPAA:n mukaan juuri tässä arkkitehdit voivat olla tärkeässä roolissa. Suunnittelijakunnalle tarvitaan toiminnallinen, esteettinen ja filosofinen kokonaisnäkemys, vastaavalla tavalla kuin modernistinen manifesti pyrki tunnistamaan modernin ihmisen ja suunnittelemaan sille tulevaisuuden: ”Jos kykenemme luomaan tulevaisuuskuvan, jollaisen itse haluaisimme nähdä, voimme saada myös muut haluamaan olla tuo uusi, vapaa ihminen.”

Puheenvuoro jäi leijumaan RT-saliin ja osallistujien mieliin, ei uhkakuvien mustana pilvenä vaan valoa huomiseen säteilevänä lupauksena.

Tutustu 1.5-Degree Lifestyles: Targets and options for reducing lifestyle carbon footprints -raporttiin Aalto-yliopiston sivuilla tästä.
Linkki Helsingin kaupungin sivuille Kuninkaantammen alueeseen tässä.
Lue koko VAPAA-kollektiivin puheenvuoro täältä.
Linkki VAPAA-kollektiivin sivuille tässä.