Emma Komin palkittu diplomityö tutkii, miten rakennettu ympäristö voisi olla linnuille turvallisempaa

Rakennettu ympäristö luo linnuille monenlaisia ongelmia. Siinä missä rakentamisen epäsuorista lintuvaikutuksista on keskusteltu pidempään, rakennusten aiheuttamat suorat ongelmat ovat vähemmän tunnettuja. Rakennusten aiheuttamien lintukuolemien laajuus onkin vasta selkeytymässä, mutta nykytiedon valossa rakennusten uskotaan aiheuttavan miljardien lintujen kuoleman vuosittain.

Diplomityössäni ”Lintukadon ehkäiseminen arkkitehtuurin keinoin” käyn läpi rakennetun ympäristön linnuille aiheuttamia välittömiä uhkia ja esitän niille rakennustaiteellisia ratkaisuja. Uhat on työssä jaettu kolmeen merkittävimpään ongelmaan: lasirakentamiseen, keinovaloon sekä viherrakenteiden puutteeseen.

Lintukuolemien ehkäisy on yhä tärkeämpää, sillä jo 35 prosenttia Suomen lintulajeista on uhanalaisia ja linnut ovat maamme nopeimmin uhanalaistuva eliöryhmä. Tästä huolimatta keinovalon ja lasin määrä lisääntyy rakennetussa ympäristössä jatkuvasti.

Lasi on linnuille vaarallista, ja siihen on kaksi syytä: kirkkaus ja heijastukset. Kirkas lasi on linnuille näkymätöntä, ja usein lasiseinä on houkuttelevan lentoreitin tukkeena. Heijastavaan lasiin lintu taas päätyy lentämään tulkitessaan heijastuksen todelliseksi maailmaksi.

Lasitörmäykset ovat suurin lintujen suoraa kuolleisuutta aiheuttava tekijä Suomessa, ja arviolta lähes miljoonasta yli 20 miljoonaan linnun elämä päättyy törmäykseen vuosittain*. Määrä on huomattava, sillä seuraavaksi suurin ihmisen aiheuttama suora kuolinsyy on tieliikenne, joka johtaa arviolta 4,3 miljoonan linnun kuolemaan vuodessa. Muualla maailmassa tilanne on samankaltainen: törmäykset rakennuksiin aiheuttavat merkittävimmän tai toiseksi merkittävimmän osan lintupopulaatioiden suorasta kuolleisuudesta.

Lasiratkaisuja on monenlaisia. Strategisella lasin käytöllä vältetään elementtejä, jotka aiheuttavat suurimman osan törmäyksistä, kuten lasisia kulmauksia, lasisia käytäviä tai vahvasti heijastavia lasipintoja kasvillisuuden lähellä. Samoin varjostamalla lasia esimerkiksi katoksin tai sijoittamalla lasi parvekevyöhykkeen taakse voidaan vähentää huomattava osa heijastuksista.

Toisaalta lasista voidaan tehdä linnuille näkyvää esimerkiksi painamalla lasiin kuvioita silkkipainon avulla. Samennettu lasi, kaareva lasi ja lasitiiletkin vähentävät törmäyksiä, sillä niiden pintaan ei joko synny heijastuksia tai heijastukset ovat selkeästi tunnistettavissa todellisesta maailmasta poikkeaviksi.

Markkinoille on tullut myös uusia innovaatioita, joilla pyritään vähentämään lintujen törmäyksiä. Yksi niistä on ihmissilmälle kirkas UV-kuvioitu lasi, joka perustuu monien lintujen kykyyn nähdä UV-valoa. Kaikki linnut eivät kuitenkaan näe UV-valoa, eikä lasi estä törmäyksiä kaikissa valaistusolosuhteissa.

Keinovalo on ongelmallista etenkin muuttaville linnuille. Tarkkaa syytä ei tunneta, mutta on huomattu, että voimakas valo vetää öisin muuttavia lintuja puoleensa. Keinovalon uskotaan häiritsevän lintujen herkkiä navigaatioaisteja, minkä takia valo saa monissa linnuissa aikaan uupumusta, valonlähteiden päämäärätöntä kiertelyä sekä törmäyksiä valaistuihin rakennuksiin. Lisäksi öisin valaistut lasirakennukset lisäävät päivisin tapahtuvia lasitörmäyksiä, sillä linnut kerääntyvät valon houkuttelemana lepäämään urbaaneille alueille. Suomessa yöllisen keinovalon aiheuttamia törmäyksiä on suuntaa-antavien arvioiden mukaan noin 20 000 vuodessa.

Valon lintuystävällinen ja arkkitehtoninen käsittely perustuu etenkin ylöspäin loistavan valon rajaamiseen. Valon karkaamista voidaan ehkäistä sijoittamalla valonlähteet esimerkiksi erilaisiin syvennyksiin tai katosten alle tai käyttämällä valaisimissa kupuja, jotka estävät valon leviämisen ylöspäin. Valosaasteen vähentämiseksi olisi tärkeää tutkia alueen valonlähteiden yhteisvaikutuksia ja pyrkiä valaisemaan vain tarvittavat alueet. 

Viherrakenteiden puute on ongelmana laajempi ja haastavammin mitattavissa. Ongelma on osa laajamittaista elinympäristöjen katoa, joka korostaa rakennetun ympäristön merkitystä myös lintujen elinympäristönä. Jos rakennettu ympäristö pystyy tarjoamaan tilaa, joka on suunniteltu lintujen tarpeita varten, vähenee samalla lintujen tarve pesiä ihmisen kannalta epäedullisissa paikoissa kuten räystäissä. Linnut pystyvätkin käyttämään viherrakenteita monipuolisesti hyväkseen. Linnut hyödyntävät esimerkiksi viherseiniä ja -kattoja pesintään, ravinnonhankintaan ja suojan tarpeeseen.

Viherrakenteiden lisääminen rakennettuun ympäristöön voi parhaimmillaan auttaa yhä ahtaammalle ajettujen lintujen kykyä sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Etenkin, jos viherrakenteet muodostavat laajoja viherverkkoja, ne toimivat ekologisten käytävien tapaan ja mahdollistavat lintujen suojaisan liikkumisen alueelta toiselle.

Viherrakenteita suunniteltaessa olisi tärkeää välttää ekologisten ansojen tahaton muodostaminen. Esimerkiksi linnuille mieluisan viherkaton rajaaminen lasiseinillä voi aiheuttaa huomattavasti törmäyksiä, mikä häivyttää viherkaton positiivisen vaikutuksen. Lintujen kannalta suurin hyöty viherrakenteista saadaan, kun ne suunnitellaan monimuotoisiksi niin kasvilajien, materiaalien kuin eri kokoisten kasvien suhteen. Etenkin viherkatoilla on valtava potentiaali myös epäurbaanien lintujen ympäristön parantamiseen.

Lintujen taantuvia kantoja ei yksistään voida pelastaa lasikuvioinnilla, valaisimilla tai viherrakenteilla. Yhä vaikeampien olosuhteiden kanssa painivien lintujen on kuitenkin helpompi selvitä tulevaisuuden haasteista, jos turhaa kuolleisuutta aiheuttavat tekijät saadaan vähenemään.

*Tuore tutkimus Suomen lasitörmäysten määrästä on tullut tietooni vasta diplomityön julkaisun jälkeen.

Lähde: Asseri Laitinen, Aapo Salmela & Anssi Vähätalo: ”Lintujen ikkunakuolleisuus Suomessa”. Linnut-vuosikirja 2021, BirdLife Suomi 2021. 

Emma Komi valmistui arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta keväällä 2022. Työn valvojana toimi professori Jenni Reuter ja ohjaajana Anni Vartola.