Eilen, tänään, huomenna: Raportti osallistamisprosessista

Toukokuussa 2014 Kirkkonummen kunnantalon aulassa ollut näyttely esitteli nuorten ajatuksia kunnan keskustan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tämä luku kertoo näyttelyä edeltäneen, nuoria kunnan arkkitehtuuripoliittisen ohjelman laatimiseen osallistaneen prosessin taustoista, tavoitteista, käytännöistä ja tuloksista.

[divider]

Käynnistyminen, aikataulu ja osalliset

Idea Kirkkonummella toteutusta, osallistavan arkkitehtuurikasvatuksen hankkeesta syntyi Uudenmaan liiton koollekutsumassa, Kirkkonummen arkkitehtuuripoliittisen ohjelmatyön aloittamista koskevassa kokouksessa loppuvuodesta 2012. Hankkeen suunnittelu käynnistyi heti kokouksen jälkeen.Keväällä 2013 Kirkkoharjun koulun opettajille järjestettiin tiedotustilaisuus, jossa hankkeeseen ilmoittautuivat kuvataideopettaja Maaret Parviainen, äidinkielen opettaja Jaana Lindfors, yhteiskuntaopin opettaja Jaakko Meretniemi sekä maantiedon opettajat Pekka Saarinen ja Yrjö Koskela. Heidän mukanaan hankkeeseen osallistui noin 150 yläkoulun 8-9-luokan oppilasta. Lisäksi kuvataideopettaja Heli Puukon aloitteesta hankkeelle syntyi lukion puolelle rinnakkaishanke, johon osallistui 30-oppilasta. Tämä raportti keskittyy yläkoulussa toteutettuun hankkeeseen, joka jakautui valmistelevaan hankkeeseen ja sitä seuranneeseen kehittämishankkeeseen.Valmisteleva hanke, joka osallisti nuoria Kirkkonummen kunnan arkkitehtuuripoliittisen ohjelman laatimiseen, toteutettiin Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen ja Kirkkonummen kunnan välisenä yhteistyönä lukuvuonna 2013–14. Vuoden 2014 aikana toteutettua kehittämishanketta, nuorten ajatuksia esittelevän näyttelyn ja seminaarin sekä opetusmateriaalipaketin ja vuorovaikutteisen toimintamallin tuottamista, tuki Uudenmaan liitto maakunnan kehittämisrahasta myöntämällään avustuksella.Sekä valmistelevasta hankkeesta että maakunta-arkkitehti Tuula Palaste-Eerolan valvomasta kehittämishankkeesta vastasi arkkitehtuurikasvatuksen asiantuntija Jaana Räsänen Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksesta. Hänen kanssaan molempia hankkeita koordinoi arkkitehtuurikasvattaja Eeva Astala. Räsänen ja Astala toimivat myös sisällöntuottajina, luennoitsijoina ja työpajaohjaajina. Pienryhmien työskentelyä ohjasivat lisäksi muotoilija Päivi Raivio ja arkkitehti Teemu Vilo. Paikallinen arkkitehti Anders Adlercreutz, joka vieraili lukion rinnakkaishankkeessa, antoi oman panoksensa opetusmateriaalin tuottamiseen arkkitehdin työstä kertovalla esityksellään.Kirkkonummen kunnan yhdyskuntatekniikan toimialalta hankkeessa olivat mukana kaavoitusarkkitehdit Seppo Mäkinen, Kaisa Kilpeläinen ja Aija Aunio sekä kunnanarkkitehti Tero Luomajärvi. He osallistuivat valmistelevan hankkeen suunnitteluun, sisällön tuotantoon ja toteutukseen. Mäkinen ja Kilpeläinen jatkoivat yhteistyötä myös kehittämishankkeessa. Lisäksi kulttuuritoimenjohtaja Maaret Eloranta ja kulttuurisihteeri Teemu Tamminen osallistuivat näyttelyn ja seminaarin järjestelyihin. Hankkeen videokoosteen tuotti medianomi Niko Dresel. Näyttelypaneeleiden, avajaiskutsun ja julisteiden ilmeen loi graafinen suunnittelija Nea Ilmevalta.[divider]

Lähtökohtana arkkitehtuuripoliittinen ohjelmatyö

Kirkkonummen kunta aloitti vuonna 2013 kaavoitusohjelmansa mukaisen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman, A-polin, laatimisen. Ohjelmalla kunta haluaa vaikuttaa paitsi hyvän rakennetun ympäristön syntymiseen, kehittämiseen ja säilyttämiseen myös kuntalaisiin, joiden se toivoo aktivoituvan tiedostamaan, havainnoimaan, arvottamaan, arvostamaan ja hoitamaan rakennettua ympäristöään.Kirkkonummi halusi A-polin koskettavan kaikkia kuntalaisia. Sen rakennetun ympäristön ja maiseman nykytilaa kartoittava ja tulevaisuuden toimintalinjoja hahmotteleva laatimisprosessi koostui siksi neljästä osahankkeesta: (1) luottamushenkilöille, viranomaisille, yhteisöille ja yhdistyksille suunnatusta seminaarista, (2) kuntalaisten mielipiteitä kartoittaneesta paikkatietokyselystä, (3) nuoria osallistaneesta arkkitehtuurikasvatushankkeesta sekä (4) kunnan eri hallintokuntien työ- ja ohjausryhmätyöskentelystä. Tämä raportti keskittyy kohdan kolme mukaiseen hankkeeseen.[divider]

Tavoitteena nuorten näkökulma, opetusmateriaali ja toimintamalli

Kirkkonummen kunnan näkökulmasta osallistavan arkkitehtuurikasvatushankkeen ensisijaisina tavoitteina oli innostaa nuoret kiinnittämään huomiota lähiympäristöönsä, ottamaan kantaa sen nykytilaan ja vaikuttamaan sen tulevaisuuteen – nostaa esiin nuorten näkökulma keskustan kehittämiseen.Arkkitehtuurin tiedotuskeskusta kiinnosti erityisesti arkkitehtuurikasvatuksen kehittäminen sekä opetussuunnitelman perusteisiin ja eri oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin nivoutuvien maakunta- ja kuntakohtaisten opetus- ja tausta-aineistojen kokoaminen ja tuottaminen vuorovaikutuksessa opettajien ja kaavoittajien kanssa.Uudenmaan liitto lähti rahoittamaan kehittämishanketta, jossa valmistelevassa hankkeessa laaditusta opetusmateriaalista ja vuorovaikutteisen prosessin kokemuksista tuotettiin ehdotus osallistavan arkkitehtuurikasvatuksen toimintamalliehdotus, jota voidaan käyttää sellaisenaan tai soveltaa muissa Uudenmaan kunnissa joko arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmatyöhön nivoutuen tai osana koulujen normaalia opetusta.[divider]

Opetussuunnitelmaan nivoutunut prosessi

Syyslukukauden 2013–14 aikana Kirkkonummen keskustassa sijaitsevassa Kirkkoharjun yläkoulussa toteutettiin eri oppiaineiden puitteissa työpajoja, joissa pohdittiin erityisesti kunnan keskustan kehittämistä. Prosessin kuluessa aluetta tarkasteltiin historian, nykyhetken ja tulevaisuuden näkökulmista. Samalla testattiin erilaisia vuorovaikutuksen ja työskentelyn menetelmiä sekä opetussisältöjä. Kunkin kokonaisuuden sisällöt vastasivat valtakunnallisten ja paikallisten opetussuunnitelmien perusteiden ainekohtaisiin tavoitteisiin.Kuvataiteen prosessi eteni hankkeen nimen mukaisesti eilisestä tämän päivän kautta huomiseen. Maantiedon tunneilla liikkeelle lähdettiin paljon kauempaa menneisyydestä, kivikauden maisemasta. Yhteiskuntaopin tiivis prosessi nivoutui kaavoituksen tasoihin ja vaikuttamisen mahdollisuuksiin tässä ja nyt. Äidinkielen tunneilla arvioitiin ja arvotettiin rakennettua ympäristöä ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin nivoutuen, koskivatpa ne sitten vanhaa, nykyistä tai tulevaa rakentamista. Nuoret peilasivat asiantuntijoilta opittua sekä elävässä ympäristössä havaittua ja koettua koko prosessin ajan omiin kokemuksiinsa ja ympäristön kehittämistoiveisiinsa. Lopulta ajatukset sulautuivat ja kiteytyivät tulevaisuuteen suuntaaviksi suunnitelmiksi.Lue lisää oppiainekohtaisista prosesseista: Vinkkipakki arkkitehtuurikasvatukseen.[divider]

Näyttely ja seminaari

Nuorten ajatuksia keskustan kehittämisestä oli toukokuussa 2014 esillä Kirkkonummen kunnantalolla kaikille avoimessa näyttelyssä ja sen avajaisten yhteydessä järjestetyssä seminaarissa. Näyttelyssä aineisto ryhmiteltiin kuuteen kokonaisuuteen: Kuntakeskus, Liikkuminen, Kirkkotori, Nuorisopuisto, Nuorisokahvila ja Kouluympäristö. Väittelyistä ja mainoksista nähtiin otteita prosessista kertovassa videokoosteessa. Seminaarissa nuorille tarjoutui vielä mahdollisuus käydä vuoropuhelua kokemuksistaan, toiveistaan ja ideoistaan kunnan luottamushenkilöiden ja virkamiesten kanssa. Näyttely herätti siinä määrin kiinnostusta, että se pystytettiin uudelleen esille Kirkkonummen pääkirjastoon lokakuussa 2014.[gallery ids="eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjUwLmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2NTAiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJNdW5ra2VqYSBqYSBzaW1hYSBuXHUwMGU0eXR0ZWx5biBhdmFqYWlzaXNzYS4ifQ==,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjU1LmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2NTUiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJZbGVpc1x1MDBmNmxsZSB0YXJqb3R0aWluIG1haGRvbGxpc3V1cyBqXHUwMGU0dHRcdTAwZTRcdTAwZTQgb21hdCBhamF0dWtzZW5zYSBrb21tZW50dGlzZWluXHUwMGU0bGxlLiJ9,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNzA1LmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA3MDUiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJVdWRlbmxhaXNpYSBtb3BvaWx1a3VsdHR1dXJpc3RhIGtlcnRvdmlhIGxpaWtlbm5lbWVya2tlalx1MDBlNC4ifQ==,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjU4LmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2NTgiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJUeWhqXHUwMGU0XHUwMGU0biBsaWlrZXRpbGFhbiBpZGVvaWR1biBudW9yaXNva2FodmlsYW4gcGllbm9pc21hbGxpLiJ9,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjU3LmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2NTciLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJLaXJra29udW1tZW4ga2Vza3VzdGFuIHBpZW5vaXNtYWxsaSB0aWl2aXN0XHUwMGU0bWlza29rZWlsdWphIHZhcnRlbi4ifQ==,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjk0LmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2OTQiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJLb3VsdW4gcGloYWxsZSBzdXVubml0ZWx0dSBtdXVubmVsdGF2YSBqYSBwb3J1a2FsbGEgaXN0dXR0YXZhIHBlbmtraS4ifQ==,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjY5LmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2NjkiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJLdW5uYW5oYWxsaXR1a3NlbiBwdWhlZW5qb2h0YWphLCBrYW5zYW5lZHVzdGFqYSBLYWlqYSBWYWhhc2FsbyBwb2h0aWkgaGFua2tlZW4gdHVsb3N0ZW4gaHlcdTAwZjZkeW50XHUwMGU0bWlzdFx1MDBlNC4ifQ==,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjYyLmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2NjIiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJQXHUwMGU0XHUwMGU0dFx1MDBmNnNzZW1pbmFhcmkga29rb3NpIHZhbHR1dXN0b3NhbGluIHRcdTAwZTR5dGVlbiBrb3VsdWxhaXNpYSwgdmlya2FtaWVoaVx1MDBlNCBqYSBwXHUwMGU0XHUwMGU0dHRcdTAwZTRqaVx1MDBlNC4ifQ==,eyJ1cmwiOiJodHRwOlwvXC9hcmNoaW5mb19vbGQudGVzdFwvd3AtY29udGVudFwvdXBsb2Fkc1wvMjAxNlwvMDRcL0lNR18wNjY2LmpwZyIsInRpdGxlIjoiSU1HXzA2NjYiLCJjYXB0aW9uIjoiIiwiYWx0IjoiIiwiZGVzY3JpcHRpb24iOiJZaGR5c2t1bnRhdGVrbmlpa2FuIHRvaW1pYWxham9odGFqYSBKYXJpIFRpcmtrb25lbiBhdmFhIHNlbWluYWFyaW4gamEga29yb3N0YWEgbnVvcnRlbiBrdXVsZW1pc2VuIG1lcmtpdHlzdFx1MDBlNC4ifQ=="]Tutustu näyttelyyn: K-nummi ETH näyttelypaneelit ja K-nummi ETH videokooste.[divider]

Nuorten ajatuksia keskustan tulevaisuudesta

Kirkkonummelaiset nuoret olivat mediassa ja perheissä käytyjen keskustelujen myötä tietoisia kunnan kireästä taloudellisesta tilanteesta ja huolissaan sen vaikutuksista. Huoli heijastui jossain määrin työskentelyprosessiin niin yleisenä uudistusvastaisuutena, kriittisyytenä kalliiksi koettuihin rakennushankkeisiin kuin epäilynä omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin. Nuorilla oli kuitenkin Kirkkonummen keskustan kehittämisestä paljon erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin mielipiteitä. Prosessin kuluessa kertyneestä aineistosta ja käydyistä keskusteluista nousee selvästi muutamia rakennetun ympäristön toiminnallisuuteen ja laatuun liittyviä teemoja, jotka puhuttelivat Kirkkoharjun yläkoululaisia yleisemmin.

Nuorille omia paikkoja

Kun kuvataideryhmän nuorilta osallistumisprosessin alussa kysyttiin, missä muualla kuin koulun pihalla he oleskelevat koulupäivän aikana, oli vastaus osin yllättävä. Omiksi paikoiksi nimettiin: parkkihalli, Sittarin puisto, Esy-puisto, dösäri, tekonurmi, rampit ja hautausmaa. Parkkihallissa voi nuorten mukaan polttaa kumia, Sittarin puistoon vetävät kaupalliset palvelut, Esy-puistoon pari penkkiä. Dösäri eli linja-autoasema voitaisiin nuorten mielestä tehdä viihtyisämmäksi. Sille toivottiin puistomaisempaa käsittelyä, enemmän väriä ja lisää istumapaikkoja, ja mieluummin puupenkit metallipenkkien tilalle. Aluetta yhdeltä laidalta rajaavaan betonimuuriin ehdotettiin värikkäitä graffiteja harmautta torjumaan. Tekonurmi ja rampit antavat mahdollisuuden toimintaan. Omien paikkojen analyysia seuranneissa keskusteluissa nousi esiin tarve paikkoihin, joissa nuoret saisivat olla vapaasti ja omilla ehdoillaan. Ideointiprosessin tuloksena syntyivät suunnitelmat nuorisopuistoksi, nuorisokahvilaksi ja koulun pihan istuskelupaikaksi.Nuorisopuistoon luonnosteltiinliikenteen melulta suojaavaa graffitiaitaa, skeittiramppeja, koripallokenttää ja mahdollisuutta istuskeluun ja musiikin kuunteluun. Nuorisokahvilaan kaivattiin tilaa, jossa voi olla vapaasti, pelata pelejä, ladata puhelimia ja ostaa halpaa kahvia. Kahvila suunniteltiin tyhjillään olevaan liiketilaan koulun vieressä. Istuskelupaikkoja toivottiin sekä kouluympäristöön että keskustan alueelle yleensä. Nykyiset penkit on nuorten mielestä sijoitettu vain pikkulasten äitejä tai vanhuksia ajatellen.

Keskusta tiiviimmäksi

Maantiedon tuntien kävelykierrosten keskustelut ja kommenttikartat osoittivat, että nuorten ajatukset keskustan tulevaisuudesta poikkeavat hengeltään paikkatietokyselyssä aikuisväestöltä kerätyistä mielipiteistä. Nuorten mielestä Kirkkonummen keskusta voisi olla kaupunkimaisempi: Kylästä pitäisi saada kaupunki. Ydinkeskustan yksikerroksisten ja rumiksi koettujen rakennusten tilalle voitaisiin rakentaa korkeampia liike- ja asuintaloja: Lisää kerrostaloja keskustaan, et saatais lisää ihmisii. Nuoret näkivät tiivistämisen mahdollisuuksia myös keskustan tuntumassa olevilla asuinalueilla. Historiallisesti arvokkaan ja monella tasolla merkittäväksi koetun kirkon asemaa kokoavana maamerkkinä pidettiin kuitenkin säilyttämisen arvoisena.

Kirkkotori täytyy uudistaa, jotta näkyvyys kirkolle saadaan takaisin. Vai haluammeko todella, että kuntamme alkuperäinen painopiste kuihtuu harmaiden uusien betonilaatikoiden tieltä…

Väriä, viihtyisyyttä ja uudenlaista arkkitehtuuria

Keskustan arkkitehtonista ilmettä voidaan nuorten mielestä parantaa esimerkiksi purkamalla nykyiset rumat laatikkotalot pois, uudistamalla tori modernisempaan arkkitehtuuriin tai tekemällä luovempaa arkkitehtuuria. Myös värimaailmaan kaivattiin vaihtelua. Sen katsottiin luovan viihtyisyyttä ympäristöön.Olemassa olevista rakennuksista kriittisimmin suhtauduttiin mataliin, 1970-luvulla rakennettuihin, punatiilisiin liikerakennuksiin koulun vieressä: Rumia rakennuksia, uudet hienot tilalle. Uusiin rakennuksiin ehdotettiin säänkestäviä ja hienoja materiaaleja. Munkinmäen alue kokonaisuutena arvioitiin rumaksi ja sekavaksi. Vuonna 1989 palaneen Munkkullan kartanon metsäisessä kukkulassa nähtiin kuitenkin potentiaalia. Sille voisi keksiä käyttöä. Joku oli valmis rakentamaan sinne kauas näkyviä korkeita kerrostaloja ja joku toinen säilyttämään sen lähestulkoon sellaisenaan. Aseman ostari, terveyskeskus ja S-market tarvitsisivat nuorten mielestä kipeästi julkisivuremonttia.Vanhoista rakennuksista Villa Hagan säilyttäminen jakoi mielipiteitä. Uusimmista eniten keskustelua herätti Kunnantalo. Kriittisimmin siihen suhtautuivat ne, joita painoi huoli kunnan taloustilanteesta. Sen arkkitehtuuri sai kuitenkin myös positiivista palautetta. Joku piti siitä, mutta oli sitä mieltä, että rakennus on mittakaavaltaan liian suuri Kirkkonummen kokoiseen paikkaan. Myös keskustan uusien harjakattoisten kerrostalojen arkkitehtuurista pidettiin. Niiden värit, materiaalit ja mittakaava miellyttivät.

Elämää toiminnallisuutta ja palveluja lisäämällä

Nuoret haluaisivat elävöittää Kirkkonummen keskustaa lisäämällä sinne erilaisia istuskelu- ja oleskelupaikkoja ja pienimuotoisia palveluita sekä kunnostamalla tai uusimalla toiminnan paikkoja. Esimerkiksi skeittiramppien uudistaminen olisi nuorten mielestä hyödyllistä myös yleisen viihtyisyyden kannalta. Uudistaminen saattaisi nykyisten rampin käyttäjien mukaan houkutella myös uusia nuoria terveellisen harrastuksen pariin.

Jos Kirkkonummen rampit uudistettaisiin, eivät skeittaajat olisi häiriöksi kauppojen ja parkkitalojen sisällä tai pihoilla, ja näin kaikki olisivat iloisempia.

Kirkko ja kirkkotori kunniaan ja uudestaan osaksi keskustaa

Kirkkoa arvostettiin kaikissa ryhmissä. Sen asema historiallisena merkkirakennuksena halutaan säilyttää. Torialuetta kokonaisuutena voitaisiin kuitenkin nuorten mielestä kehittää kuntalaisia paremmin palvelevaan suuntaan. Torin laidalla oleva kaupan ja kirjaston rinnalle nuoret kaipasivat erityisesti pieniä kahviloita ja kioskeja. Lisäksi tori nähtiin erilaisten toistuvien tapahtumien ja väliaikaisten palveluiden mahdollisena näyttämönä. Torialueelle kaivattiin myös pientä kasvojen kohotusta, kuten kiveyksen uusimista.

Kirkkotori pitäisi uudistaa nyt. Kirkkotori on jo ränsistynyt riittävän kauan. Niin eikö se jo pitäisi saada näyttämään Kirkkonummen keskustalta?

 Liikenneympäristö ja yhteydet kuntoon

Kaavoittajien mielestä mopoilu aiheuttaa keskustassa erityisesti pysäköintiongelmia. Opettajien mielestä se aiheuttaa puolestaan meluhaittaa aamuisin ja iltapäivisin, koska mopoparkki on aivan koulun kyljessä. Mopoilua pohtineet kuvataideryhmän pojat eivät tällaista ongelmaa kuitenkaan tunnistaneet: Mopoilussa ei ole ongelmia. Nuorisopuistoa suunnitelleet tytöt kuitenkin sijoittivat suunnittelemansa puiston läheisyyteen, radan varteen vain mopoille tarkoitetun pysäköintinauhan. Yhdessä maantiedon ryhmässä kaivattiin puolestaan mopoiluväylää moottoritien rinnalle. Se nopeuttaisi huomattavasti joidenkin koulumatkoja.Myös julkisen liikenteen ongelmat herättivät närkästystä. Monet koululaiset tekevät pitkän matkan Kirkkoharjun koululle. Harvat bussivuorot ja huonot yhteydet harmittivat: Se, että pitkinä koulupäivinä joutuu odottamaan bussia kaksi tuntia, ei ole oikein. Myös teiden huono kunto teki koulumatkoista epämiellyttäviä.

Tie on täynnä kuoppia ja pieniä, suurimpien vaurioiden korjausyrityksiä, joten se muistuttaa raadeltua tilkkutäkkiä. Mutta mikä muka loppujen lopuksi on tärkeämpää kuin vilkkaassa käytössä olevan tien turvallisuus?

Viherympäristöihin vaihtelua

Puistojen merkitys nousi esiin erityisesti maantiedon tuntien tiivistämissuunnitelmissa. Viherrakentamista ehdotettiin muun muassa torialueelle ja koulun lähistölle. Myös koulun pihalle kaivattiin kasveja ja penkkejä, kaikkea muuta kuin asfalttia. Värikkäiden istutusten katsottiin lisäävän viihtyisyyttä. Kommenttikartalle ilmestyi myös muisto kirjaston takana olleesta hienosta auringonkukkakentästä, nykyisestä pysäköintialueesta.Kuvataideryhmän nuorten mielestä kaikki Kirkkonummen keskustan alueen puistot on suunniteltu vain mummoille tai pikkulapsille ja heidän vanhemmilleen. Nuorille sopivia ulkotiloja, joissa voi vapaasti oleilla ja toimia, ei ole. Nuoret ehdottivat heidän ehdoillaan tehtyä puistoa rakennettavaksi liikenneväylien puristuksiin jääneelle, entisen Munkkullan kartanon mäelle, joka metsäisenä ja valaistuna voisi toimia samalla maamerkkinä Kirkkonummea eri suunnista ja eri kulkuneuvoilla lähestyville.

Kouluympäristö virikkeellisemmäksi

Koulua pidettiin kulahtaneena ja koulun pihaa ankeana ja virikkeettömänä. Ratkaisuksi ehdotettiin, että istuskelupaikkoja järjestettäisiin sekä sisätiloihin että pihalle. Sisätilaa voitaisiin lisäksi piristää esimerkiksi värikkäillä vessanovimaalauksilla – kaikki ovet voisivat olla erilaisia. Pihalle kaivattiin penkkien lisäksi myös toiminnallisuutta, esimerkiksi skeittiobjekteja sekä viihtyisyyttä lisäävää vihreyttä. Koulun mahdollisesta siirtämisestä heräsi keskustelu. Osa kannatti uuteen paikkaan siirtymistä, osa piti nykyistä sijaintia parempana.

Nykyisellä paikalla koulukeskus on lähellä kaikkea… Eikä tässä lähellä ole oppilaiden henkeä vaarantavia paikkoja… Monet ovat puhuneet koulukeskuksen siirtämisestä muualle muun muassa jäähallin takana olevalle pellolle. Se on erittäin suuri virhe.

[divider]

Arviointia ja korjausliikkeitä

Kirkkonummen kunnan arkkitehtuuripoliittinen työryhmä otti suurella mielenkiinnolla nuorten kommentit ja ideat vastaan. Se piti ilahduttavana, että nuorten ja muiden kuultujen ajatukset kunnan kehittämisestä tukevat suurelta osin toisiaan ja että nuoret ovat valmiita hyväksymään nykyistä tiiviimmän ja kaupunkimaisemman keskustan. Nähtäväksi jää, vaikuttaako nuorten näkökulma lopulta kunnan arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kirjauksiin ja tulevaisuuden rakennettuun ympäristöön.Eilen, tänään, huomenna -hanke nosti esiin nuorten näkökulman keskustan kehittämiseen, tuotti kunta- ja maakuntakohtaista opetusmateriaalia eri oppiaineisiin sekä laati lopulta ehdotuksen osallistavaksi toimintamalliksi. Hankkeelle asetetut konkreettiset tavoitteet siis toteutuivat. Samalla toteutui myös arkkitehtuuripoliittisen ohjelman laatimiselle asetettu tavoite asukkaiden aktivoimisesta tiedostamaan, havainnoimaan, arvottamaan, arvostamaan ja hoitamaan rakennettua ympäristöään. Näistä hyvistä tuloksista huolimatta prosessin aikana nousi esiin myös haasteita, kysymyksiä, joihin kannattaa etsiä vastauksia jo etukäteen.

Miksi nuoria osallistetaan?

Emme ymmärrä miksi meidän mielipiteet vaikuttaa kunnan ratkaisuihin, koska niitä ei kuunnella + monia ei kiinnosta asiat joihin ei voi vaikuttaa. Rehellisesti sanottuna. Ei pahalla. Onko sillä merkitystä, jos sanomme mielipiteemme? 

Osa kirkkonummelaisista nuorista kyseenalaisti osallistamisen todellisen vaikuttavuuden – oikeutetusti, sillä usein etenkin kaupunkisuunnittelun tasolla vaikuttamisen tulokset parhaimmillaankin näkyvät vasta vuosien kuluttua. Nuorille kannattaakin heti alkuun kertoa rehellisesti, mistä hankkeessa on kysymys, mitä vaikuttamisella tarkoitetaan, mihin nuorten ideoita käytetään ja millä tavoin mielipiteet huomioidaan. Miten, jos mitenkään ja millä aikataululla ne vaikuttavat?Silloin, kun osallistamisprosessi nivoutuu koulutyöhön on syytä painottaa myös oppimistavoitteisiin liittyviä osallistamisen syitä. Kirkkonummella arkkitehtuuria käsiteltiin historiallisena, kulttuurisena, sosiaalisena, taloudellisena ja ekologisena ilmiönä. Prosessin kuluessa oltiin aidosti vuorovaikutuksessa kunnan kaavoittajien ja päättäjien kanssa, opittiin suunnittelun ja vaikuttamisen kansalaistaitoja – osallistuttiin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Mikä motivoi nuoria osallistumaan?

Kirkkoharjun yläkoulun oppilaiden osallistumisessa ei ollut kyse vain koulutehtävien teosta vaan aidoista haasteista, joihon etsittiin ratkaisua myös kaavoituksen keinoin. Aitojen kysymysten äärellä kunnan ja koulun välinen dialogi oli luontevaa ja ajankohtaisuus motivoi.Osalla kuvataideryhmän oppilaista oli vahvoja ennakko-odotuksia vapaavalintaisen kurssin sisällöstä ja työtavoista. Havainnointi-, analysointi- ja suunnittelutehtävät eivät kaikkien mielestä olleet sitä, mitä kuvataiteen tunneilla pitäisi tehdä. Ristiriita odotusten ja kurssin toteutuksen välillä heikensi joidenkin oppilaiden motivaatiota. Maantiedon ja yhteiskuntaopin tunneille, joissa taiteellinen työskentely normaalisti on vähäisempää, arviointikävelyt sekä kartta- ja pienoismallityöskentelyyn pohjautuvat ideointitehtävät toivat sen sijaan tervetullutta vaihtelua.Kirkkonummella opettajat saivat valita ainekohtaisten opetussuunnitelmien perusteella sopivaksi katsomansa ryhmät osallistumaan hankkeeseen. Valittujen 8-9-luokkien oppilaat olivat pääsääntöisesti motivoituneita osallistumaan. Mielipiteitä jaettiin innokkaasti. Jotkut eivät kuitenkaan enää pitäneet koulun lähiympäristön kehittämisen pohtimista itselleen tärkeänä. Heidän mielestään olisi parempi osallistaa 7-luokkalaisia, jotka vielä jatkavat koulussa jonkin aikaa. Motivaatiotasoon saattoi osaltaan vaikuttaa myös se, että yläkoulu kokoaa oppilaita laajalta alueelta eikä kunnan keskusta ei ole heidän päivittäistä ympäristöään.

Kuinka paljon aikaa hankkeen toteuttamiseen tarvitaan?

Eilen, tänään, huomenna -hankkeessa haluttiin sovittaa osallistava prosessi koulun opetussuunnitelman mukaiseen normaaliin toimintaan niin, ettei opettajille aiheudu kouluajan ulkopuolista työtä. Mukaan ilmoittautuneet opettajat saivat päättää ainekohtaiseen opetussuunnitelmaan tukeutuen, paljonko tunteja on käytettävissä. Määrät vaihtelivat yhdestä kuuteentoista kaksoistuntiin.Kuuden viikon välein vaihtuva lukujärjestys edellytti joustavuutta erityisesti kuvataiteen lukukauden mittaiselta prosessilta. Tunteja karsivat kohdalle osuneet tet-, urheilu- ja itsenäisyyspäivät ja joulujuhla, joiden osumista juuri kuvataidetunteihin ei voinut etukäteen tietää. Pitkä ja jatkuvasti elävä prosessi vaikeutti paitsi kaavoittajien vierailujen aikataulutusta myös oppilaiden motivaation ylläpitoa. Äidinkielen opettaja toteutti viiden kaksoistunnin osuutensa itsenäisesti ilman ulkopuolisia asiantuntijoita, joten aikataulujen sovittamisessa ei ollut ongelmia ja aika riitti hyvin siihen, mitä oltiin tekemässä. Yhteiskuntaopin yksi kaksoistunti osoittautui kovin suppeaksi tarjotessaan oikeastaan mahdollisuuden vain avauspuheenvuoroon ja sitä seuraavaan keskusteluun. Yllättäen tarjoutunut mahdollisuus toiseen kaksoistuntiin paransi tilannetta huomattavasti. Maantiedon kolmen kaksoistunnin aikana saatiin jo yllättävän paljon aikaan. Optimaalisena tuntimääränä osallistamisen ja oppilaiden motivaation ylläpidon näkökulmasta voisikin pitää 3-6 kaksoistuntia yhden jakson aikana toteutettuna.Silloin, kun kyseessä on todelliseen vaikutukseen tähtäävä osallistaminen (toivottavasti aina), on syytä rajata prosessia ja pohtia tarkkaan, millaista tietoa nuorilta halutaan, mihin tietoa tarvitaan ja ketkä ovat osuvimmat osallistujat. Sopivien menetelmien löytämiseen ja työvaiheiden jaksottamiseen olisi Kirkkonummen tapauksessa tarvittu enemmän opettajien aikaa ja ammattitaitoa hanketta suunniteltaessa. Vastaavien hankkeiden budjetissa kannattaa varautua korvaamaan myös opettajan työpanosta kouluajan ulkopuolella.Eilen, tänään, huomenna -hankkeen yhtenä lopputuloksena syntyi ehdotus vuorovaikutteiseksi toimintamalliksi, joka voidaan toteuttaa monialaisena kokonaisuutena yhden projektiviikon aikana.Lue lisää: Toimintamalliehdotus vuorovaikutukseen.[divider]