Arkkitehtuuripolitiikka Euroopassa
Varhaisimmat pohdinnat arkkitehtuuripolitiikasta käytiin kansainvälisillä foorumeilla, joilta keskustelu siirtyi 1980- ja 1990-luvuilla kansalliselle tasolle. Ensimmäinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma tehtiin 1992 Alankomaissa, jossa nopea kaupungistuminen lisäsi painetta löytää keinoja varmistaa ympäristön laadun säilyminen.
Lukuisat maat julkaisivat arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tai tekivät vastaavia lainsäädännöllisiä uudistuksia 1990-luvulla. Näitä olivat Alankomaiden lisäksi Ranska, Irlanti, Suomi, Ruotsi, Iso-Britannia, Italia ja Belgia. Suomi ehti saada valmiiksi ohjelmansa kolmantena Euroopassa vuonna 1998.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä arkkitehtuuria edistävien ohjelmien laatimisessa aktivoituivat Tanska, Viro, Liettua, Luxemburg, Skotlanti, Itävalta ja Saksa, Kroatia, Slovenia, Malta, Turkki, Latvia, Tšekki, Islanti ja Norja. Eurooppalaisen arkkitehtuuripoliittisen verkoston toiminta vauhditti etenkin uusien EU-maiden politiikkaohjelmien valmistumista.
European Forum for Architectural Policies (EFAP) perustettiin vuonna 2000 Suomen ja Ranskan aloitteesta. Se tuki tiedonvaihtoa sekä rakennetun ympäristön laadun ja arkkitehtuuripolitiikan edistämistä EU:n ja jäsenmaiden piirissä. Foorumi toimi aina vuoteen 2016 saakka.
Useat Euroopan maat, kuten Itävalta, Tanska ja Irlanti ovat julkaisseet jo toisen tai kolmannen kansallisen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman. Arkkitehtuuripolitiikan mallimaa Alankomaat on alkuperäisen, vuoden 1991 ohjelman jälkeen julkaissut viisi hallituksen hyväksymää ja rahoittamaa arkkitehtuuripoliittista toimenpideohjelmaa.
Kansallisten politiikkaohjelmien lisäksi arkkitehtuuripolitiikkaa on edistetty myös muilla tavoin, esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa lainsäädännön kautta. Kyproksella, Englannissa ja Walesissa arkkitehtuuripolitiikka on osa sektoripolitiikkaa.
Vastuu arkkitehtuuripolitiikasta jakautuu suurimmassa osassa Euroopan maita kahdelle tai useammalle ministeriölle. Vähemmistössä tapauksista arkkitehtuuripolitiikasta vastaa vain yksi hallintosektori, joka yleensä on kulttuuriministeriö, mutta toisinaan myös ympäristöministeriö. Jaetuissa tapauksissa vastuun jakavat yleisimmin kulttuuriministeriö ja ympäristöministeriö.
EU toimii eri tavoin hyvän rakennetun ympäristön eduksi
Yhteensä 23 jäsenvaltion sekä Norjan ja Sveitsin nimeämä 39 hengen asiantuntijaryhmä työskenteli EU:n kulttuurin työsuunnitelman viitekehyksessä toimineessa OMC-työryhmässä (Open Method of Coordination) vuosina 2020–2021. Työryhmän tavoitteena oli vastata elinympäristömme ajankohtaisiin haasteisiin ja pitkän aikavälin strategioihin. Suomea työryhmässä edustivat opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ympäristöministeriön edustajat.
OMC-työryhmän toimikauden aikana Euroopan komissio käynnisti New European Bauhaus -aloitteen, joka korostaa arkkitehtonisen laadun ja suunnitteluajattelun merkitystä muutoksessa kohti kestävää tulevaisuutta. OMC-työryhmän raportti käsittelee samoja aiheita ja tukee aloitteen suunnittelua ja toteuttamista.
Valtioiden ohella myös alueet ja kaupungit laativat arkkitehtuuripolittisia ohjelmia. Omia ohjelmia ovat tehneet esimerkiksi Iso-Britannian itsehallintoalueet Skotlanti ja Pohjois-Irlanti. Alueellisten ja paikallisten ohjelmien laadinnassa erityisen aktiivisia ovat olleet Tanska ja Suomi.
Lue lisää:
Architects’ Council of Europe ACE:n koonti eurooppalaisista arkkitehtuuripolitiikkaohjelmista (linkki, aukeaa uuteen välilehteen)
Euroopan arkkitehtuuripoliittisen foorumiln (EFAP) selvitys Survey on Architectural Policies in Europe vuodelta 2012 (linkki, aukeaa uuteen välilehteen)
The big picture: National Architectural Policies in Europe vuodelta 2015 on päivitys vuoden 2012 Survey on Architectural Policies in Europe -selvitykseen (linkki, aukeaa uuteen välilehteen)
OMC-työryhmän raportti laadukkaasta rakennetusta ympäristöstä (linkki, aukeaa uuteen välilehteen)
