Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon ensimmäinen yhteisnäyttely kertoo suhteestamme puutarhaan

Garden Futures -näyttely on Vitra Design Museumin, Wüstenrot Foundationin ja Nieuwe Instituutin kiertävä näyttely, ja Helsinki on sen ensimmäinen kiertokohde. Näyttely jakautuu neljään kattoteemaan, joista jokainen avaa puutarhaa eri näkökulmasta. Kansainvälisten kokonaisuuksien rinnalla teemoja kommentoidaan mukaan valittujen kotimaisten esimerkkien kautta. Osana näyttelyä Arkkitehtuurimuseon rakennukseen avataan yhteisöllinen Siirtolapuutarha-tila, joka tarjoaa mahdollisuuden kokeilevaan tutkimiseen ja kokoontumiseen.

Puutarha toiveiden ja todellisuuden kohtauspaikkana

Monissa kulttuureissa puutarhaa on pidetty paratiisina, turvasatamana ja haaveiden heijastumana – kuin maailmana pienoiskoossa. Puutarhat heijastavat sitä, kuinka ihminen ja ympäröivä yhteiskunta ovat kulloinkin suhtautuneet luontoon. Ihmiselle puutarha on paikka, jossa käytännön työ ja syvälliset symboliset, filosofiset tai jopa uskonnolliset merkitykset ovat rinnakkain läsnä.

Teemaa avaa esimerkiksi mediainstallaatio, joka esittelee lukuisten teoreetikkojen, arkkitehtien ja taiteilijoiden teoksia eri aikakausilta. Installaation teoksissa puutarha on paratiisimainen paikka, jossa toiveet ja todellisuus kohtaavat. Mukana on muun muassa Hans Thoman, Georg Gersterin, Athanasius Kircherin, Gabriel Guevrekianin, Barbara Stauffacher-Solomonin, Alvar Aallon, Thomas Churchin, Vita Sackville-Westin ja Luis Barragánin teoksia. Kotimaisista tekijöistä esiin nousee keramiikkataiteilija Birger Kaipiainen. Näyttelyssä nähdään valikoima Kaipiaisen yksittäiskappaleina toteutettuja seinälautasia 1960–1980-luvuilta. Kaipiaisen tunnetuimpiin töihin lukeutuvan Paratiisi-astiaston rehevissä ja runsaissa kuvioaiheissa puutarha pääsee valloilleen.

Puutarha yhteiskunnan peilinä

Puutarhat ovat eri aikoina heijastaneet yhteiskunnan arvoja, kulttuurisia kehityskulkuja sekä kaupan ja politiikan painotuksia. Näyttely esittelee, miten yksityisinkin puutarha liittyy monin tavoin yhteiskuntaan. Esiin nousee esimerkiksi se, miten omavaraisuuden ihanne on näyttäytynyt kaupungeissa eri aikoina tai kuinka useilla länsimaisten puutarhojen peruskasveista on juuret syvällä kolonialismissa.

Näyttelyssä tutustutaan esimerkiksi brittiläisen Ebenezer Howardin ideoimaan Puutarhakaupunkiin (1898), jossa yhdistyvät kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Suomessa omavaraisuuden merkitys painottui 1900-luvun alkupuolella erityisesti kaupungeissa, esimerkiksi sota-aikana tärkeään rooliin nousseissa siirtolapuutarhoissa, viljelypalstoilla ja myöhemmin rintamamiestalojen pihoilla. Kotimaisista tekijöistä keskeinen oli puutarhasuunnittelija Elisabeth Koch, joka ehti monipuolisen uransa aikana suunnitella seitsemän siirtolapuutarha-aluetta sekä lukemattoman määrän pienpihoja, kerrostalopihoja ja muuta kaupunkivihreää. Kochin kädenjälkeä näyttelyssä on esillä siirtolapuutarhojen muodossa.

Puutarha uusien ajatusten koekenttänä

Mikä kaikki ohjaa ajatteluamme ja päätöksiämme puutarhan suunnittelussa? Millaisia ihanteita noudatamme, mitä tavoittelemme ja miksi puutarhat ylipäänsä viehättävät meitä? Näitä kysymyksiä tutkitaan näyttelyn yhdessä osassa uraauurtavien puutarhan tekijöiden kautta. Mukaan valitut tekijät ja projektit tarkastelevat puutarhaa uusien ideoiden koekenttänä.

Esimerkiksi brasilialainen maisema-arkkitehti Roberto Burle Marx on saanut kansainvälistä tunnustusta korostaessaan kotoperäisten kasvien tärkeyttä puutarhoissa. Hollantilaisen Piet Oudolfin puutarhat kuvastavat tasapainoa värien, kontrastien, volyymien ja kukinta-aikojen välillä. Yhdysvaltalaisen kirjailijan ja puutarhurin Jamaica Kincaidin puutarha on puolestaan innoittanut häntä jo vuosikymmenien ajan pohtimaan siirtomaahistoriaa, kulttuurista omimista ja väestöjen pakkosiirtoa. Suomesta esimerkiksi nousee lähiöluonto. Esillä ovat puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijerin suunnittelemat Vantaan Pähkinärinne ja Espoon Soukka sekä maisema-arkkitehti Leena Iisakkilan luomat lähiöpihat Itä-Pasilassa ja Espoon Matinkylässä.

Maailma puutarhana

Maailma puutarhana -teeman alla pohditaan ajankohtaisten projektien kautta puutarhojen tulevaisuutta. Aiemmin puutarha on nähty turvapaikkana, jonne ihminen on luonut kesytetyn version villistä luonnosta. Nykytilanne pakottaa kuitenkin kysymään, kuka tarvitsee suojelua ja keneltä. Ihmisen toiminta on tunkeutunut maapallon jokaiseen kolkkaan ja toiminnan seurauraukset muuttavat vääjäämättä elinympäristöämme. Voi siis ajatella, että koko planeetasta on tullut puutarha, jota meidän on viljeltävä, hoidettava ja käytettävä vastuullisesti.

Ilmastonmuutoksen, sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden, lajikadon ja sosiaalisen eristyneisyyden aikana puutarha voikin olla paikka, jossa voimme ideoida ratkaisuja näihin ongelmiin. Argentiinalaisen taiteilijan Alexandra Kehayogloun Meadow-teos (suomeksi ”Niitty”) symboloi tuttujen maisemien näennäistä pysyvyyttä aikana, jolloin ilmastonmuutos todellisuudessa uhkaa niiden säilymistä. Kehayogloun jättimäinen käsintuftattu kuvakudos on tarkoitettu eri aistein tutkittavaksi. Näyttelykävijät voivat riisua kenkänsä ja astua niittyä muistuttavan teokseen.

Arkkitehtuurimuseota ja Designmuseota ylläpitävät säätiöt sulautuvat vuodenvaihteessa uutta arkkitehtuuri- ja designmuseota varten perustettuun säätiöön. Museoiden ensimmäinen yhteisnäyttely Garden Futures avautuu yleisölle jo tämän vuoden puolella. Lue lisää museoiden yhdistymisestä tästä linkistä.