Arkkitehtuuri näkyy alue- ja kuntavaaleissa

Monet merkittävimmät rakennettuun ympäristöön liittyvät päätökset tehdään kuntatasolla. Kuntavaaleissa linjataan, miltä ihmisten lähiympäristö tulee lähivuosina näyttämään ja miten toimiva arki tulee rakentumaan. Tähän artikkeliin on koottu nostoja arkkitehtuuriin liittyvistä kuntavaaliteemoista.

Rakennettuun ympäristöön liittyvät päätökset tehdään kunnissa

Suomen kunnat ovat hyvin erilaisia väestöpohjaltaan, sijainniltaan ja elinkeinorakenteeltaan. Tämä määrittää myös arkkitehtuuriin liittyviä kysymyksiä ja päätöksentekoa: isoissa kunnissa keskustellaan täydennysrakentamisesta, pienemmissä ja väestöltään pienenevissä kunnissa taas tyhjistä kiinteistöistä ja korjausvelan rahoittamisesta.

Kunnissa päätetään kohtuuhintaisen asumisen tulevaisuudesta, lähiluonnon ja kaupunkivihreän säilyttämisestä, kaupunkikehittämisestä, täydennysrakentamisesta sekä toimista asuinalueiden eriytymisen ehkäisemiseksi.

Arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu ovat elinvoimaisen kunnan lähtökohtia. Kuntien strateginen kehittäminen arkkitehtuurin keinoin avaa mahdollisuuden luoda vetovoimaista kaupunkitilaa niin asukkaille, yrityksille kuin matkailijoille.

Rakennettuun ympäristöön kiinnittyvä julkinen taide edistää kuntien kulttuuritavoitteita ja tuo taiteen osaksi ihmisten arkea. Kysymykset laadukkaasta, kestävästä ja hyvinvointia tukevasta suunnittelusta määrittävät sitä, minkälaisia koulu- ja hoivakiinteistöjä kuntiin rakennetaan.

Tulevan kuntakauden päätöksiä asumisesta ja maankäytöstä siivittää myös vuoden alussa voimaan tullut uusi rakentamislaki, joka pääsee tulevan valtuustokauden aikana todelliseen testiin kuntien maankäytössä, kaavoituksessa ja lupapalveluissa. Odotettavissa on useita ennakkotapauksia lain tulkitsemisesta käytännössä.

Asiantuntijaorganisaatiot kiinnittävät huomiota purkamiseen ja peruskorjaamiseen

Erilaisista lähtökohdistaan huolimatta Suomen kuntia yhdistää tällä hetkellä erityisesti olemassa olevan rakennuskannan korjaamiseen ja käyttötarkoituksen muuttamiseen liittyvät haasteet. Myös hyvinvointialueiden sisällä tapahtuneet muutokset sote-kiinteistöjen käytössä korostavat tarvetta löytää uusia ratkaisuja tyhjäksi jääville kiinteistöille.

Rakennusten purkamiseen liittyvä debatti edustaakin monella tapaa kunnallispolitiikan ydintä, jossa ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset arvot risteävät. Myös kuntalaisissa purkaminen herättää suuria tunteita niin puolesta kuin vastaan.

Suomen arkkitehtiliitto Safa muistuttaa tulevia kuntapäättäjiä erityisesti olemassa olevan rakennuskannan roolista niin taloudessa, kestävyydessä kuin hyvinvoinnissakin. Safan vaalitavoitteissa korostetaan sekä monipuolisen hankintaosaamisen että kunnan oman kaavoitusosaamisen merkitystä rakennuskannan ylläpitämisessä, korjaamisessa ja kehittämisessä purkamisen sijaan.

Myös Arkkitehtitoimistojen liitto ATL esittää omissa kuntavaalikommenteissaan vaihtoehtoja purkamiselle. Purkamisen sijaan ATL:n mukaan kuntapäättäjien on tärkeää tunnistaa olemassa olevissa rakennuksissa piileviä mahdollisuuksia muuttuvassa maailmassa.

Kiinteistönomistajien ja rakennuttajien järjestö Raklin purkamiseen liittyvät näkemykset ovat kahtalaisia. Myös Rakli toivoo olemassa olevan rakennuskannan tehokkaampaa käyttöä täydennysrakentamisen ja käyttötarkoitusten muuttamisen avulla, mutta myös purkaminen voi toisinaan olla tarpeellista.

Arkkitehtuuri on epäsuorasti läsnä puolueiden vaalitavoitteissa

Helsingin pormestariksi pyrkivä Daniel Sazonov (kok) ylitti alkukeväästä uutiskynnyksen esittäessään Helsingin Sanomissa, että pääkaupunkiin tulee rakentaa harjakattoisia taloja nykyisen ”harmaan laatikkokaupungin” sijaan. Aihe on nostettu myös myös HS:n vaalikoneen kysymykseksi.

Vaalikoneessa väittämä ”Helsinkiin pitää rakentaa enemmän uusvanhan arkkitehtuurin mukaisia asuintaloja harjakattoineen” saa melko laajaa kannatusta ehdokkaissa puoluekannasta riippumatta. Aiheeseen liittyen Intbau Finland ja Arkkitehtuurikapina-Facebook-ryhmä ovat julkaisseet yhteisen, kaupunkitilan kauneutta korostavan ohjelmansa ja siihen sitoutuneet ehdokkaat.

Harjakatot ja uusvanha julkisivuornamentiikka eivät kuitenkaan ole puolueiden vaaliohjelmissa prioriteettilistan kärjessä. Myös laajemmin arkkitehtuuriin liittyvät painopisteet näkyvät pääosin epäsuorasti esimerkiksi toimivana arkiympäristönä, sujuvana kaavoittamisena ja asuntotuotantona, ilmastotavoitteina ja olemassa olevan rakennuskannan korjaamisen ja purkamisen kysymyksissä.

Kokoomus korostaa vaaliohjelmassaan erityisesti vapaarahoitteisen asuntotuotannon roolia sekä riittävän monipuolista asuntokantaa elinvoimaisen kunnan lähtökohtana. Ohjelman mukaan kaavoittamisen ja asuntopolitiikan lähtökohtana tulee olla ihmisten yksilölliset tarpeet ja eri elämäntilanteeseen sopivat kodit. Tämä tarkoittaa ohjelman mukaan esimerkiksi sitä, että ”myös kaupunkeihin pitää mahtua vehreitä omakoti- ja rivitalonaapurustoja”.

Sosiaalidemokraatit nostaa esiin kuntien oman aktiivisuuden asuntojen tarjontaan liittyvissä toimissa ja rakentamisen laadun ohjaamisessa. SDP:n vaaliohjelma esittää kuntiin ”kohtuuhintaista ja monipuolista asuntotuotantoa” toteuttavia asuntoinvestointiohjelmia, jotka edistävät asuntorakentamista pitkäjänteisesti myös hankalissa suhdanteissa.

Keskusta korostaa kuntavaalitavoitteissaan alueellista yhdenvertaisuutta ja erityisesti itäisen ja pohjoisen Suomen erityislaatuista asemaa. Tämä näkyy myös kaavoittamisen ja maankäytön moninaisessa keinovalikoimassa, jossa ”olemassa olevat rakennukset ja tontit saadaan tehokkaaseen käyttöön täydennysrakentamisella, käyttötarkoitusmuutoksilla tai tarvittaessa purkamalla”.

Perussuomalaiset haluavat vähentää maankäytön ja kaavoittamisen sääntelyä. Vaaliohjelman mukaan ”lupa-asioiden käsittelyssä on pyrittävä sujuvuuteen ja nopeuteen” ja ”turhan byrokratian poistamiseen”. Toisaalta ohjelmassa myös korostetaan tarvetta löytää nopeammin uusia käyttötarkoituksia käyttöä vailla oleville kiinteistöille sekä sitä, miten tyhjien kiinteistöjen ”purkamisen pitäisi olla viimesijainen vaihtoehto.”

Vihreiden ohjelmassa eniten julkisuutta on saanut lähiluonnon saavutettavuuteen liittyvät ehdotukset. Ohjelman tavoitteena on, että ”lähiviheralue löytyy 300 metrin etäisyydeltä ja jokaisesta ikkunasta näkyy vähintään kolme puuta”. Ohjelma onkin maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta muita puolueita yksityiskohtaisempi. Viheralueiden ja kiertotalouden edistämisen ohella ohjelma esittää toimia olemassa olevan rakennuskannan ylläpitämiseksi ja korostaa kannustimia, joilla peruskorjaamisesta tulee purkamista houkuttelevampi vaihtoehto.

Vasemmistoliiton vaaliohjelma painottaa kuntien oman valvonnan tärkeyttä rakentamisessa sekä hankintojen vastuullisuutta ja edelläkävijyyttä erityisesti puurakentamisen ja muiden vähäpäästöisten rakennusmateriaalien käytössä. Ohjelmassa korostetaan muita puolueita painokkaammin, että ”pelkästään kustannustehokkuus ei saa riittää perusteeksi purkamiselle, mikäli korjaaminen on teknisesti mahdollista”. Lisäksi ohjelma puoltaa ARA-takauksia taloyhtiöiden peruskorjauslainoille.

Ruotsalainen kansanpuolue nostaa paikallisidentiteettien merkityksen kuntien voimavaraksi. Erityisominaisuuksiaan vaalivalla, monipuolista asumista ja palveluja tarjoavalla kunnalla on ohjelman mukaan hyvät hyvinvoinnin ja kasvun edellytykset. Lisäksi RKP haluaa, että ”kaavoituksessa huomioidaan alkutuotannon mahdollisuudet kunnassa”.

Kristillisdemokraattien ohjelma esittää sujuvan ja toimivan kaavoituksen toimia erikokoisille kunnille ympäri Suomea ja korostaa muita ohjelmia vahvemmin asumiseen liittyvää huoltovarmuutta. Ohjelman mukaan ”asuinrakennusten on oltava asumiskelpoisia silloinkin, kun sähkö- tai tietoliikenneverkot eivät toimi”. Ohjelma myös toivoo vaihtoehtoja purkamiselle.

Liike Nyt ei mainitse kuntavaaliohjelmassaan rakentamista, kaavoitusta tai maankäyttöä millään tavalla.

Laadukas arkkitehtuuri on investointi kuntien tulevaisuuteen

Arkkitehtuurilla on tärkeä rooli kunnissa niin elinvoimaisuuteen, hyvinvointiin ja kulttuuriin kuin infrastruktuuriin ja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä. Arkkitehtuuri kuuluu kaikille, ja se on joka päivä läsnä ihmisten arjessa. Archinfo kannustaa sekä ehdokkaita että äänestäjiä pitämään arkkitehtuuria näkyvästi esillä niin vaaleissa kuin valtuustokauden aikana.

Arkkitehtuurin monet ulkoisvaikutukset niin ilmastolle, kuntien elinvoimaisuudelle kuin hyvinvoinnille on syytä tunnistaa entistä paremmin. Rohkeilla ja omaa paikallisidentiteettiä vahvistavilla arkkitehtuurihankinnoilla kuntien on mahdollista erottautua edukseen myös kaupunkien ja alueiden globaalissa kilpailussa.

Tuore Rakennetun ympäristön tila 2025 -raportti muistuttaa Suomen kansallisvarallisuuden ja elinvoimaisuuden vahvasta kiinnittymisestä rakennuksiin. Valtaosa rakennuskannastamme on nyt peruskorjausiässä. Kuntapäättäjillä onkin merkittävä vastuu tämän varallisuuden säilyttämisestä, myös tuleville sukupolville.

Suomessa useat kaupungit ja maakunnat ovat laatineet arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tukeakseen paikallista identiteettiä ja alueiden strategista kehittämistä arkkitehtuurin keinoin. Paikallisten arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien tärkeys ja ohjelmien päivitystyö korostuvat myös jatkossa. Tukea ja vipuvartta kuntien arkkitehtuuritoimien edistämiseen löytyy myös valtakunnallisesta arkkitehtuuripoliittista ohjelmasta.

Myös rakentamisen ja taiteen välinen yhteys avaa mahdollisuuksia kuntien kehittämiseen. Lähes kolmannes Suomen kunnista on sitoutunut taiteen prosenttiperiaatteeseen rakennushankkeissa. Taiteen edistämiskeskuksen julkaiseman tuoreen tutkimuksen mukaan tällä on myös vahva kansalaisten tuki: yli 70 prosenttia haluaa julkista taidetta lähiympäristöönsä.

Rakentamisen ja kulttuurin välisiä kiinnostavia mahdollisuuksia tarjoavat julkisen taiteen ohella erilaiset tyhjät tilat. Kuntien tyhjeneville kiinteistöille on mahdollista löytää uutta käyttöä oivaltavan arkkitehtuurin avulla.

Alue- ja kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 2. ja päättyy 8. huhtikuuta (ulkomailla 5. huhtikuuta). Itse vaalipäivä on sunnuntai 13. huhtikuuta.