Kansallisteatterin Lavaklubilla keskusteltiin teatterista, tilasta, ajasta ja arkkitehtuurista. Kuvat: Aino Salmi
Teatteri – Tila – Aika – Arkkitehtuuri: keskustelua Kansallisteatterin Lavaklubilla 23.10.2015. Teatteria tehdään vanhoissa teollisuustiloissa, pannuhuoneissa ja missä hyvänsä uudenlaista ilmaisua tukevissa tiloissa. Jopa vessassakin on näytelty. Voivatko vanhat laitosteatterirakennukset enää vastata esiintymistaiteen muuttuviin tarpeisiin? Kansallisteatterin hämyinen kellariklubi on hyvä paikka keskustella aiheesta. HESA-SAFAn järjestämään, kaikille avoimeen tilaisuuteen oli kutsuttu puhujiksi teatterintekijöitä ja teatteritalojen arkkitehteja. Ensimmäisen puheenvuoron sai Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.Lavaklubi on yksi lähes kuusi vuotta Kansallisteatterin pääjohtajana toimineen Myllyahon aikaansaamista uudistuksista. ”Filosofiani on, että Kansallisteatterin tulee olla hengittävä tila, joka palvelee kansalaisia monella tavalla. Meillä harjoitellaan nykyään joka nurkassa jotakin.” Lisää muutoksia on suunnitteilla, sillä talo kaipaa kunnostamista. Korttelin vanhaa, kansallisromanttista osaa (Onni Tarjanne, 1902) on viimeksi korjattu 2000-luvun alussa, mutta Kaisaniemenpuiston puoleinen laajennus, pieni näyttämö (Heikki ja Kaija Siren, 1954) on yhä pääosin alkuperäisessä kunnossa. ”Jos remonttia ei tehdä, viiden vuoden päästä pienen näyttämön puoli on käyttökiellossa.”[caption id="attachment_5614" align="alignnone" width="1000"] Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.[/caption]Pääjohtajan haaveena on saada suuren ja pienen näyttämön sekä Willensaunan ja Omapohjan lisäksi kaksi uutta, äärimmäisen erityyppistä esitystilaa teatterikortteliin. ”Kansallisteatteri voisi olla todellinen House of Theatre, kaikenlaista toimintaa mahdollistava teatterikokonaisuus.” Myllyaho kertoi ideoistaan ja suunnitellusta remontista.Tulevan remontin arkkitehti Jukka Siren – pienen näyttämön suunnittelijoiden poika – esitteli, miten uudet salit tehtäisiin pienen näyttämön yläpuoliseen vanhaan maalaamoon ja puuverstaaseen. ”Perinteisessä teatterissa lavasteet, puvut ja rekvisiitat valmistettiin paikan päällä. Nykyisin verstaat voidaan sijoittaa muualle, vaikkapa Kehä III:n varteen teollisuushalliin, ja nämä hienot tilat kaupungin keskustassa voidaan ottaa yleisötiloiksi.”Sirenin ja Myllyahon suunnitelmassa teatterikortteli avautuisi paremmin kaupunkiin ja elävöittäisi pimeitä sivukujia. Rahoitusta remontille ei kuitenkaan vielä ole. Myllyaho arveli hallituksen kärkihankkeiden olevan jossakin ihan muualla, kenties maataloudessa.[caption id="attachment_5613" align="alignnone" width="1000"] Arkkitehti Jukka Siren kertoo Kansallisteatterin muutossuunnitelmista.[/caption]Tilaisuuteen oli kutsuttu myös Arkkitehtitoimisto ALAn osakas Juho Grönholm kertomaan toimiston kolmesta teatteriprojektista. Grönholm lensi Lavaklubille suoraan Kuopiosta, jossa ALA oli vastaanottamassa Rakentamisen kivi -palkintoa viime vuonna valmistuneesta Kuopion kaupunginteatterin (Risto-Veikko Luukkonen, Helmer Stenros, 1963) peruskorjauksesta ja laajennuksesta.ALAn läpimurtotyö oli vuonna 2012 avattu Kristiansandin teatteri- ja konserttitalo Kilden Norjassa. Grönholm kertoi, miten hän ja muut osakkaat Antti Nousjoki, Janne Teräsvirta ja Samuli Woolston kymmenen vuotta sitten panostivat kilpailuehdotukseen kaikkensa. Tuolloin kolmikymppiset arkkitehdit joutuivat jopa ottamaan lainaa pienoismallintekijän laskua varten – ja lopulta palkintomatkan lentolippuihin Norjaan. Kilden on jo monesta arkkitehtuurijulkaisusta tuttu, mutta oli mielenkiintoista kuulla Grönholmin kertovan rakennuksen esittelyn lomassa omasta suhteestaan teatteriin ja teatteritaloihin.[caption id="attachment_5584" align="alignnone" width="618"] Arkkitehti Juho Grönholm esittelee Kuopion Kaupunginteatterin laajennusta ja remonttia.[/caption]Isänsä työn vuoksi Grönholm vietti lapsena paljon aikaa Helsingin kaupunginteatterissa (Timo Penttilä, 1967). ”Se on fantastinen, käsittämättömän hieno rakennus, mielestäni maailman hienoin.”Kansallisteatterinkin talon Grönholm tuntee hyvin, sillä 15-vuotiaana hän oli siellä työharjoittelussa. Korttelin kansallisromanttista osaa hän pitää rumana ”pöllölinnana”, mutta 1950-luvun laajennus on radikaali. ”Nykyään arkkitehtuurilla ei ole dogmaa tai ideologiaa. Laajennuksemme Kuopion kaupunginteatteriin ei pysty haastamaan samalla tavalla kuin Kansallisteatterin pieni näyttämö.”Grönholmin mukaan teatterin suunnittelussa pitää ensisijaisesti ottaa huomioon työntekijät, ei yleisöä. ”Taiteen kannalta on oleellista, millaiset henkilökunnan olot ovat. Teatterin pitää toimia kuin tehdas.” Kildenissä tämä filosofia on ollut suunnittelun perustana.Grönhom näkee teatterin myös kaupunkisuunnitteluinstrumenttina. ”Teatterin pitää olla kaupungin keskustassa, keskusta merkitään sillä.” Kuopiossa kaupunginteatterin laajennus jää vanhan teatteritalon taakse, ja kunnioituksesta vanhaa taloa kohtaan ainoa muutos katunäkymässä on näyttämötornin korotus. Lappeenrannassa ALA on päässyt suunnittelemaan kokonaan uutta kaupunginteatteria ydinkeskustaan, tavallisuudesta poikkeavalla konseptilla: loppuvuodesta valmistuva teatteri on rakennettu kauppakeskuksen ylimpiin kerroksiin. ”Lappeenranta rakentaa ostoskeskuksia ruplien kiilto silmissä, ja kaupunki halusi teatterin sinne, missä ihmiset ovat.”[caption id="attachment_5609" align="alignnone" width="1000"] Lavaklubin yleisöä. Kansallisteatterin kellariravintolaan perustettu klubi vetää vuodessa yli 12.000 kävijää.[/caption]Grönholmin perehtyneisyys teatterin maailmaan vakuutti, ja hän esitti mielenkiintoisia omia pohdintojaan, muiden lausumia viisaita sanoja ja hauskoja anekdootteja omista kokemuksistaan teattereiden suunnittelussa. Kaikkien kolmen puhujan esitykset ja ilmapiirin vapautuneisuus kirvoittivat lopuksi myös avointa keskustelua, joka jatkui hyvän musiikin ja baarin antimien säestyksellä pitkään. Tällaisia tilaisuuksia lisää, kiitos!Miina Jutila
Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.[/caption]Pääjohtajan haaveena on saada suuren ja pienen näyttämön sekä Willensaunan ja Omapohjan lisäksi kaksi uutta, äärimmäisen erityyppistä esitystilaa teatterikortteliin. ”Kansallisteatteri voisi olla todellinen House of Theatre, kaikenlaista toimintaa mahdollistava teatterikokonaisuus.” Myllyaho kertoi ideoistaan ja suunnitellusta remontista.Tulevan remontin arkkitehti Jukka Siren – pienen näyttämön suunnittelijoiden poika – esitteli, miten uudet salit tehtäisiin pienen näyttämön yläpuoliseen vanhaan maalaamoon ja puuverstaaseen. ”Perinteisessä teatterissa lavasteet, puvut ja rekvisiitat valmistettiin paikan päällä. Nykyisin verstaat voidaan sijoittaa muualle, vaikkapa Kehä III:n varteen teollisuushalliin, ja nämä hienot tilat kaupungin keskustassa voidaan ottaa yleisötiloiksi.”Sirenin ja Myllyahon suunnitelmassa teatterikortteli avautuisi paremmin kaupunkiin ja elävöittäisi pimeitä sivukujia. Rahoitusta remontille ei kuitenkaan vielä ole. Myllyaho arveli hallituksen kärkihankkeiden olevan jossakin ihan muualla, kenties maataloudessa.[caption id="attachment_5613" align="alignnone" width="1000"]
Arkkitehti Jukka Siren kertoo Kansallisteatterin muutossuunnitelmista.[/caption]Tilaisuuteen oli kutsuttu myös Arkkitehtitoimisto ALAn osakas Juho Grönholm kertomaan toimiston kolmesta teatteriprojektista. Grönholm lensi Lavaklubille suoraan Kuopiosta, jossa ALA oli vastaanottamassa Rakentamisen kivi -palkintoa viime vuonna valmistuneesta Kuopion kaupunginteatterin (Risto-Veikko Luukkonen, Helmer Stenros, 1963) peruskorjauksesta ja laajennuksesta.ALAn läpimurtotyö oli vuonna 2012 avattu Kristiansandin teatteri- ja konserttitalo Kilden Norjassa. Grönholm kertoi, miten hän ja muut osakkaat Antti Nousjoki, Janne Teräsvirta ja Samuli Woolston kymmenen vuotta sitten panostivat kilpailuehdotukseen kaikkensa. Tuolloin kolmikymppiset arkkitehdit joutuivat jopa ottamaan lainaa pienoismallintekijän laskua varten – ja lopulta palkintomatkan lentolippuihin Norjaan. Kilden on jo monesta arkkitehtuurijulkaisusta tuttu, mutta oli mielenkiintoista kuulla Grönholmin kertovan rakennuksen esittelyn lomassa omasta suhteestaan teatteriin ja teatteritaloihin.[caption id="attachment_5584" align="alignnone" width="618"]
Arkkitehti Juho Grönholm esittelee Kuopion Kaupunginteatterin laajennusta ja remonttia.[/caption]Isänsä työn vuoksi Grönholm vietti lapsena paljon aikaa Helsingin kaupunginteatterissa (Timo Penttilä, 1967). ”Se on fantastinen, käsittämättömän hieno rakennus, mielestäni maailman hienoin.”Kansallisteatterinkin talon Grönholm tuntee hyvin, sillä 15-vuotiaana hän oli siellä työharjoittelussa. Korttelin kansallisromanttista osaa hän pitää rumana ”pöllölinnana”, mutta 1950-luvun laajennus on radikaali. ”Nykyään arkkitehtuurilla ei ole dogmaa tai ideologiaa. Laajennuksemme Kuopion kaupunginteatteriin ei pysty haastamaan samalla tavalla kuin Kansallisteatterin pieni näyttämö.”Grönholmin mukaan teatterin suunnittelussa pitää ensisijaisesti ottaa huomioon työntekijät, ei yleisöä. ”Taiteen kannalta on oleellista, millaiset henkilökunnan olot ovat. Teatterin pitää toimia kuin tehdas.” Kildenissä tämä filosofia on ollut suunnittelun perustana.Grönhom näkee teatterin myös kaupunkisuunnitteluinstrumenttina. ”Teatterin pitää olla kaupungin keskustassa, keskusta merkitään sillä.” Kuopiossa kaupunginteatterin laajennus jää vanhan teatteritalon taakse, ja kunnioituksesta vanhaa taloa kohtaan ainoa muutos katunäkymässä on näyttämötornin korotus. Lappeenrannassa ALA on päässyt suunnittelemaan kokonaan uutta kaupunginteatteria ydinkeskustaan, tavallisuudesta poikkeavalla konseptilla: loppuvuodesta valmistuva teatteri on rakennettu kauppakeskuksen ylimpiin kerroksiin. ”Lappeenranta rakentaa ostoskeskuksia ruplien kiilto silmissä, ja kaupunki halusi teatterin sinne, missä ihmiset ovat.”[caption id="attachment_5609" align="alignnone" width="1000"]
Lavaklubin yleisöä. Kansallisteatterin kellariravintolaan perustettu klubi vetää vuodessa yli 12.000 kävijää.[/caption]Grönholmin perehtyneisyys teatterin maailmaan vakuutti, ja hän esitti mielenkiintoisia omia pohdintojaan, muiden lausumia viisaita sanoja ja hauskoja anekdootteja omista kokemuksistaan teattereiden suunnittelussa. Kaikkien kolmen puhujan esitykset ja ilmapiirin vapautuneisuus kirvoittivat lopuksi myös avointa keskustelua, joka jatkui hyvän musiikin ja baarin antimien säestyksellä pitkään. Tällaisia tilaisuuksia lisää, kiitos!Miina Jutila
Arkkitehti Juho Grönholm esittelee Kuopion Kaupunginteatterin laajennusta ja remonttia.[/caption]Isänsä työn vuoksi Grönholm vietti lapsena paljon aikaa Helsingin kaupunginteatterissa (Timo Penttilä, 1967). ”Se on fantastinen, käsittämättömän hieno rakennus, mielestäni maailman hienoin.”Kansallisteatterinkin talon Grönholm tuntee hyvin, sillä 15-vuotiaana hän oli siellä työharjoittelussa. Korttelin kansallisromanttista osaa hän pitää rumana ”pöllölinnana”, mutta 1950-luvun laajennus on radikaali. ”Nykyään arkkitehtuurilla ei ole dogmaa tai ideologiaa. Laajennuksemme Kuopion kaupunginteatteriin ei pysty haastamaan samalla tavalla kuin Kansallisteatterin pieni näyttämö.”Grönholmin mukaan teatterin suunnittelussa pitää ensisijaisesti ottaa huomioon työntekijät, ei yleisöä. ”Taiteen kannalta on oleellista, millaiset henkilökunnan olot ovat. Teatterin pitää toimia kuin tehdas.” Kildenissä tämä filosofia on ollut suunnittelun perustana.Grönhom näkee teatterin myös kaupunkisuunnitteluinstrumenttina. ”Teatterin pitää olla kaupungin keskustassa, keskusta merkitään sillä.” Kuopiossa kaupunginteatterin laajennus jää vanhan teatteritalon taakse, ja kunnioituksesta vanhaa taloa kohtaan ainoa muutos katunäkymässä on näyttämötornin korotus. Lappeenrannassa ALA on päässyt suunnittelemaan kokonaan uutta kaupunginteatteria ydinkeskustaan, tavallisuudesta poikkeavalla konseptilla: loppuvuodesta valmistuva teatteri on rakennettu kauppakeskuksen ylimpiin kerroksiin. ”Lappeenranta rakentaa ostoskeskuksia ruplien kiilto silmissä, ja kaupunki halusi teatterin sinne, missä ihmiset ovat.”[caption id="attachment_5609" align="alignnone" width="1000"]
