Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen uusi johtaja Hanna Harris kertoo pienen mutta tärkeän keskuksen tulevaisuudensuunnitelmista. Julkaisemme
Arkkitehdissa 2/2016 ilmestyneen Paula Holmilan haastattelun Arkkitehti-lehden ystävällisellä luvalla.
Uusien ideoiden siivittämänä
[dropcap]A[/dropcap]rkkitehtuurin tiedotuskeskus perustettiin kolme vuotta sitten edistämään suomalaisen arkkitehtuurin tunnetuksi tekemistä kotimaassa ja ulkomailla. Suomen Arkkitehtiliiton, Suomen arkkitehtuurimuseo- ja tiedotuskeskussäätiön, Alvar Aalto -säätiön, Arkkitehtitoimistojen Liiton ja Rakennustietosäätiön perustama keskus on ensimmäisinä vuosinaan vasta hapuillen hakenut rooliaan, eikä se ole vielä kovin tunnettu. Monet luulevat sitä jonkinlaiseksi Arkkitehtuurimuseon osastoksi. Tärkein osa tiedotuskeskuksen toimintaa ovat olleet pirteästi ja hyvin toimitetut nettisivustot archinfo.fi ja englanninkielinen finnisharchitecture.fi, joiden alun vaatimattomat lukijamäärät ovat tasaisessa kasvussa.Nyt tiedotuskeskuksen tilanne ehkä muuttuu, kun sen johtajaksi on valittu valtiotieteiden lisensiaatti, kaupunkitutkija Hanna Harris, joka on jo valmiiksi kansainvälisesti verkottunut. Arkkitehtiperheessä kasvanut Harris on kaksikielinen ja taitaa suomen ja englannin lisäksi useita muita kieliä. Hän on oleskellut pitkiä aikoja ulkomailla, viimeksi Lontoossa Suomen Lontoon-instituutin ohjelmajohtajana vuosina 2008–13 . Lisäksi hän on tehnyt toimittajan töitä, tuottanut monia tapahtumia ja hankkeita, hoitanut viestintää sekä toiminut tutkijana ja luennoinut eri korkeakouluissa Suomessa ja ulkomailla. Tiedotuskeskukseen hän siirtyi Helsinki Design Weekin ohjelmajohtajan tehtävistä.
Instrumentti, verkosto ja foorumi
Mitä Harris aikoo ensimmäiseksi tehdä Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen johtajana?
Aion käydä tiivistä dialogia niin tiedotuskeskuksen perustajaorganisaatioiden kuin koko arkkitehtuurin kentän kanssa. Haluan tietää, mitä eri tahoilla on käynnissä ja mitä keskukselta odotetaan. Tärkeää on toisaalta rakentaa ja vahvistaa keskuksen omaa profiilia, toisaalta synnyttää aitoa lisäarvoa toimialalle. Yksi kehityskohde on kansainvälinen toiminta. Pienenä ja ketteränä tiedotuskeskus voi sysätä uusia asioita liikkeelle ja yhdistää hedelmällisin tavoin jo olemassa olevaa. Kyse on usein katalysoinnista", Harris kertoo. "Lisäksi aion tutustua syvemmin muiden taiteenalojen tiedotuskeskusten toimintaan ja saavutuksiin", hän jatkaa.Musiikin tiedotus- ja vientikeskus Music Finland on toiminut eri muodoissa jo vuodesta 1963. Kirjallisuudella on ollut vientikeskus FILI vuodesta 1977. Lisäksi vastaavat organisaatiot on teatterilla, kuvataiteella, sirkuksella ja elokuvalla. Keskusten rooli taiteenalojensa edistäjinä on tunnettu. Esimerkiksi Music Finland on voinut toimittaa suomalaisten säveltäjien teosten nuotteja minne päin maailmaa tahansa muusikkojen esitettäväksi. Sen ansiot suomalaisen musiikin edistämisessä ovat kiistattomat. Jotkut keskukset myös jakavat apurahoja ulkomailla tapahtuvaan toimintaan."Eri kulttuurialojen toiminta ei tietenkään ole suoraan rinnastettavissa toisiinsa, mutta aina voi oppia ja saada ideoita muiden kokemuksista. Tiedotuskeskus voidaan nähdä myös instrumenttina, verkostona ja foorumina erilaisille asioille. Tehtäväni on pitää huolta myös siitä, miten ollaan yhteydessä koko muuhun kulttuurikenttään. Osa toiminnasta suuntautuu selkeästi ulkomaille, osa kotimaahan. Usein näitä kahta ei voi erottaa."Lähtökohta nykyarkkitehtuurin tunnetuksi tekemiselle on suotuisa. Suomalaisella arkkitehtuurilla on hyvä maine ulkomailla, vaikka se sitten perustuisikin pääosin Alvar Aallon tai Eliel Saarisen maailmanmaineeseen. Aallon vanavedessä voi toki kertoa, että täällä tehdään merkittävää arkkitehtuuria edelleenkin. Myös suomalainen kaupunkisuunnittelu ja arkkitehtuurikilpailujärjestelmä herättävät kiinnostusta.Harris uskoo, että keskuksella voisi olla oma roolinsa jopa suomalaisten arkkitehtien työmahdollisuuksien edistämisessä ulkomailla. Tärkeintä on aluksi kuitenkin vuorovaikutuksen ja tiedon lisääminen. "Ulkomailla toimivat suomalaiset kulttuuri-instituutit ovat oleellisia", Harris painottaa ja kertoo Lontoossa toimiessaan työskennelleensä paljon myös arkkitehtuurin parissa. "Kyse on pitkälti jalkatyöstä. Tarvitaan hyvää ajoitusta, taustojen selvittämistä ja sitouttamista. Kaikki työ ei suinkaan maksa paljon, ideat ja vuorovaikutus ovat kaikessa olennaisia lähtökohtia."Kansainväliset näyttelyt, kuten kesällä avautuva Venetsian arkkitehtuuribiennaali, ovat tärkeitä foorumeita keskukselle. Italian kielen taitoinen Harris odottaa biennaalia innoissaan. "Pidän suurena kunniana, että pääsin tähän tehtävään. Ja voin sanoa, että välitän aidosti siitä, mitä suomalaiselle arkkitehtuurille tulevaisuudessa kuuluu."Teksti: Paula Holmila.
Valokuvat: Niclas Mäkelä.
Haastattelu on alunperin julkaistu
Arkkitehti-lehdessä 2/2016 s. 52–53.[caption id="attachment_8188" align="aligncenter" width="618"]
Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Harris. Valokuva: Niclas Mäkelä.[/caption]