Arkkitehdeilta tarvitaan konkreettisia toimia ilmastokriisin hillitsemiseksi

Architects Declare -julistuksen tavoitteiden siirtämisessä käytäntöön on edetty, mutta haasteitakin riittää. Erityisen tärkeää on ymmärtää eri rooleissa toimivien arkkitehtien vaikutusmahdollisuuksia sekä suunnitella energiatehokkaita ja pitkäikäisiä rakennuksia.

Helmikuun 3A Talksissa pureuduttiin Isossa-Britanniassa alkunsa saaneeseen Architects Declare -julistukseen, johon Suomi liittyi toukokuussa 2020 mukaan 21. maana. Julistuksen taustalla on hätä kestämättömien elintapojen aiheuttamasta ilmastokriisistä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä, joihin rakennetulla ympäristöllä on merkittävä vaikutus. Esimerkiksi Suomessa rakennukset aiheuttavat yli 30 prosenttia koko maan päästöistä.

Tähän mennessä julistuksen on allekirjoittanut yli 140 suomalaista arkkitehtitoimistoa. Arkkitehti Iines Karkulahti VAPAA-kollektiivista, joka on yksi Suomen julistuksen perustaja-allekirjoittajista, muistutti aloituspuheenvuorossaan, että julistuksen allekirjoittaminen ei riitä, vaan tavoitteiden on siirryttävä käytännön työhön. Tässä tukena toimii Suomen Architects Declare -allekirjoittajien verkosto, jossa voi keskustella aiheeseen liittyvistä kysymyksistä ja jakaa oppeja.

Julistuksesta konkretiaan

Monet julistuksen allekirjoittaneet arkkitehtitoimistot ovat alkaneet ottaa hankkeissaan konkreettisesti huomioon ilmastovaikutukset. Keskeinen asia rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämisessä on tehdä rakennuksista pitkäikäisiä. Esimerkiksi arkkitehtitoimisto K2S:n suunnittelemassa Ylivieskan uudessa kirkossa yksiaineisuus on keskeisessä roolissa rakennuksen tavoitellussa vähintään 200 vuoden käyttöiässä. Kirkon suunnittelijoihin kuuluva Kimmo Lintula korosti materiaalien ja korjattavuuden merkitystä rakennuksen käyttöiän pidentämisessä: yksiaineisuuden lisäksi perinteisiä materiaaleja käyttämällä rakennukset saadaan kestämään kauemmin.

“Kompleksisen ja monikerroksellisen rakentamisen – jossa jokaisella aines- tai rakennusosalla on yksittäinen tehtävä – sijaan pitäisi pyrkiä rakentamaan yhdestä aineesta. Aine ja tapa käyttää sitä valitaan niin, että sillä saadaan toteutettua erilaiset toiminnalliset tarpeet. Tavoite on, että tästä tulisi uusi standardi”, kuvaili Lintula, joka toimii suunnittelutyön ohella rakennusopin professorina Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella.

Avainasemassa rakennusten ilmastohaittojen minimoimisessa on, että elinkaaripäästöt ovat mahdollisimman vähäisiä. Tämän vuoksi on tärkeää huomioida jo olemassa olevat rakennukset ja niiden energiatehokkuus, sillä ainoastaan uusiin rakennuksiin keskittymällä ilmastotavoitteita on hankala saavuttaa. Varsinkin kasvukeskuksissa täydennysrakentaminen ja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantaminen sen kautta on yleistä.

“Saattaa olla huoli siitä, että vanhoja rakennuksia voidaan energiatehokkuuden lisäämisen yhteydessä pilata. Kehotan aktiivisuuteen tähän aiheeseen liittyen. Tämä on aivan äärimmäisen keskeinen tekijä: esimerkiksi tavoite hiilineutraalista Tampereesta 2030 ei ikinä onnistu, ellei muutoksia tapahdu olemassa olevassa rakennuskannassa”, painotti Eero Puurunen Sitowisesta.

Arkkitehtien vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat

Arkkitehtien mahdollisuudet vaikuttaa rakennuksen hiilijalanjälkeen ovat rajalliset, sillä arkkitehdit ovat vain osa rakennuksen suunnitteluprosessin ketjua. Onkin keskeistä tunnistaa yksittäisten asioiden merkitys sekä se, mihin arkkitehti voi vaikuttaa ja missä vaiheessa.

“Esimerkiksi hankesuunnitteluvaiheessa on paljon, mitä voi tehdä ja mihin voi vaikuttaa. Kyse on isoista asioista, kuten esimerkiksi tilankäytöstä, rakennuksen runkomateriaaleista ja ylipäänsä rakennusprojektin kestävyystavoitteista. Myöhemmässä suunnitteluvaiheessa on kyse detaljitason jutuista, mutta silloinkin voi vielä vaikuttaa”, totesi arkkitehtitoimisto LUO:n Virve Väisänen.

Arkkitehtien vaikutusmahdollisuudet riippuvat roolista, jossa arkkitehti työskentelee. Esimerkiksi rakennussuunnittelun yhteydessä asioihin voi vaikuttaa eri tavalla kuin asema- tai yleiskaavoituksessa. Sitowisen Puurunen peräänkuuluttaakin sitä, että on tärkeää ymmärtää eri tehtävissä työskentelevien arkkitehtien vaikutusmahdollisuudet.

“On oleellista hahmottaa, mihin vaikutetaan milloinkin maankäytön eri skaaloissa. Sen selkeyttäminen ja viestiminen on todella tärkeää. Esimerkiksi liikenteen vaikutuksille yksittäinen rakennus ei hirveästi voi tehdä sen jälkeen, kun tontti on valittu”, Puurunen sanoi.

Kestävän rakentamisen täytyy olla taloudellisesti kannattavaa

Puheenvuoroissa nousi esiin myös työntekijöiden täydennyskouluttamisen tarpeellisuus, jotta ilmastotavoitteita osataan paremmin ottaa omassa työssä huomioon. Niin ikään arkkitehtikoulutuksella on merkittävä rooli: jatkossa tarvitaan enemmän arkkitehteja, joille ympäristöasioiden tiedostaminen on itsestäänselvyys. Kestävän suunnittelun ja rakentamisen merkitystä koulutuksen läpäisevänä periaatteena onkin korostettu esimerkiksi alkuvuodesta valmistuneessa ehdotuksessa Suomen uudeksi arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi.

Tilaisuuden lopuksi käydyssä keskustelussa pohdittiin myös tilaajien roolia. Rakennusten hiilijalanjäljen pienentämisen edellytyksenä on, että asia on tilaajille tärkeä ja taloudellisesti kannattavaa. On myös muistettava, että kaikilla arkkitehtitoimistoilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ottaa ilmastoasioita huomioon.

“Varsinkin pienillä toimistoilla suurena tekijänä on raha. Tarvitaan siis sitä, että hiilidioksiditonnit pystytään kääntämään euroiksi ja siten tekemään se kannattavaksi”, arkkitehtitoimisto Harris & Kjisikin Katriina Rosengren totesi.

Rakennusten hiilijalanjäljen pienentäminen on hyvässä alussa, mutta tehtävää riittää vielä runsaasti. Pariisin ilmastosopimuksessa asetettu tavoite rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen asteeseen teollista vallankumousta edeltäneeseen aikaan verrattuna ei onnistu ilman voimakkaita ja nopeita toimia. Tässä rakennettua ympäristöä suunnittelevilla on suuri vastuu.