Hyppää sisältöön
Neljä ihmistä istuvat rivissä ja nauravat. Heidän edessään on mikrofoneja.
Katja Lähtinen (vas.), Kristo Vesikansa ja Laura Berger keskustelivat Minna Joenniemen johdolla Puutalo Oy:n historiasta ja puurakentamisen tulevaisuudesta. kuva: Akileia Krohn

Puu puhutti Hietsun paviljongissa

Puutalo Oy ja puurakentamisen tulevaisuus herättivät vilkasta keskustelua 14.9. järjestetyssä Puu pulasta pelastaa -tilaisuudessa. Keskustelu oli osa New Standards -näyttelyn kotimaista oheisohjelmaa.

Suomen näyttely Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa, New Standards, kertoo Puutalo Oy:n tarinan. Näyttelyn oheisohjelmana järjestetyssä keskustelutilaisuudessa pohdittiin, mitä yrityksen historiasta voitaisiin ottaa opiksi tulevaisuuden ratkaisuja kehitettäessä. 

Puutalo Oy perustettiin vuonna 1940 auttamaan Karjalan evakkojen asuttamisessa, talvisodan ajettua lähes 420 000 ihmistä kodeistaan. Kansallisessa hätätilanteessa teollisuus, päättäjät ja arkkitehdit yhdistivät voimansa, minkä seurauksena kehittyi uudenlainen, esivalmisteinen puutalotyyppi. Nämä talot uudistivat Suomen rakennusteollisuutta ja johtivat lopulta maailmanlaajuiseen vientiin: Puutalo Oy:n taloja myytiin 1940- ja -50-luvuilla yli 30 maahan. 

Näyttelyn kuraattoreiden Laura Bergerin ja Kristo Vesikansan kanssa keskustelemassa oli Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Katja Lähtinen. Vaihtuvina asiantuntijoina paneeliin liittyivät Aalto-yliopiston puurakentamisen professori Pekka Heikkinen, Helsingin yliopiston yrityshistorian professori Niklas Jensen-Eriksen sekä Tampereen yliopiston arkkitehtuurin historian ja rakennusperinnön hoidon yliopisto-opettaja ja tutkija Iida Kalakoski. Keskustelun juonsi toimittaja Minna Joenniemi, jonka kuratoima näyttely Toivoa puusta on vastikään auennut Arkkitehtuurimuseossa.

Kolmen kuvan kollaasi. Ensimmäisessä kuvassa mies istuu tummansininen puku päällä mikrofonin edessä. Toisessa kuvassa parrakas mies istuu tumma puku päällä mikrofonin edessä. Kolmas kuva on lähikuva naisesta, joka katsoo sivulle.
Pekka Heikkinen (vas.), Niklas Jensen-Eriksen ja Iida Kalakoski toivat keskusteluun omat näkökulmansa puusta rakennusmateriaalina sekä puurakennuksista vientiartikkelina ja ihmisten mielikuvissa. kuva: kuvakaappaus tapahtuman tallenteesta

Monimuotoiset esivalmistetut puutalot

Yleisen mielikuvan mukaan teollisesti esivalmistetut rakennukset muistuttavat kaikki toisiaan. Kristo Vesikansan mukaan Puutalo Oy kuitenkin todistaa, että tehdasvalmistetusta elementistä voidaan rakentaa valtava määrä erilaisia taloja. Yrityksen standardisoimista rakennusosista pystyi luomaan runsaasti erilaisia kokonaisuuksia, jotka soveltuivat käytettäväksi ympäri maailmaa.

Arkkitehdit olivat vahvasti mukana ensimmäisissä standardisointihankkeissa 1900-luvun puolivälissä, ja myös Puutalo Oy:n tarinassa heidän roolinsa oli merkittävä. Tyyppitalojen suunnittelu säästi aikaa, jonka arkkitehdit käyttivät suunnitelmien huolelliseen hiomiseen yksityiskohtia myöten. Arkkitehtuurissa otettiin myös huomioon vientimaan ilmasto ja ympäristöolot sekä kulttuuriset tekijät. Näin syntyi poikkeuksellisen persoonallisia tehdasvalmistettuja koteja. 

Rakennuksia on toki myös muokattu historian saatossa, mikä on vaikuttanut nykyiseen moninaisuuteen. Puutalo Oy kiinnitti erityistä huomiota puurakentamiselle ominaiseen muuntojoustavuuteen, mikä mahdollisti monenlaisiin tarpeisiin muokattavan yksinkertaisen pohjan ja rungon. Itsekin yrityksen valmistamassa talossa asuva Pekka Heikkinen vakuuttaa, että nämä rakennukset on myös helppo ajantasaistaa vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. 

Keltainen 1,5-kerroksinen puutalo. Yläkerran kattolyhdyn auki olevasta ikkunasta katselee ulos mies. Alakerran lasikuistilla istuu nainen sohvalla.
Vitter ja Jens Erik muuttivat alkujaan Puutalo Oy:n toteuttamaan kotiinsa vuonna 1979. Jens, joka on ammatiltaan arkkitehti, on kunnostanut ja muokannut taloa, kuten monet muutkin alueella. Finneby (Århus), Tanska. kuva: Juuso Westerlund 2020

Tavoitteena kestävä puutalo

Muuntojoustavuuden lisäksi puurakentamisessa on paljon muitakin hyötyjä. Tällä hetkellä niistä epäilemättä puhuttavat eniten puurakentamisen ekologisuus sekä kestävyys, joista myös Hietsun paviljongissa keskusteltiin. Puutalo Oy itsekin on hyvä esimerkki muutoksesta suhtautumisessa puurakentamiseen. Yksimateriaalisuus oli resurssipulan aikana välttämättömyys, mutta nykyään se on ihailtavan kestävä valinta, joka ei enää kerro käyttäjän varallisuudesta. Puutalo Oy:n kaltainen kompakti rakentaminen on niin ikään alettu nähdä ekologisena valintana eikä puutteen sanelemana. 

Puurakentamiseen kohdistuu varsinkin Suomessa paljon odotuksia, ja ilmastokriisin aikana siitä toivotaan pelastajaa. Tehtävä ei kuitenkaan ole yksinkertainen, sillä vaikka Suomi metsäinen maa onkin ja puu on uusiutuva ja kierrätettävä materiaali, ei kestävän puurakentamisen yleistyminen ole itsestäänselvyys. 

Ensinnäkin ekologisuuden ja kestävyyden kannalta on metsien ja niiden hoidon laadulla paljon merkitystä. Lisäksi, jotta metsät ehtivät uusiutua ennen uuden talon rakentamista, tulee rakennuksia huoltaa ja kunnostaaa säännöllisesti. Vuonna 2014 julkaistun Satu Huuhkan ja Jukka Lahdensivun tutkimuksen mukaan asuinrakennukset puretaan Suomessa keskimäärin 58 vuoden iässä, mikä metsien kestävyyden kannalta on liian vähän. 

Samaan aikaan puurakentaminen vaatii teknistä kehittämistä kyetäkseen täysin vastaamaan nykypäivän tarpeisiin. Monesti ongelmat ratkaistaan hybridirakentamisella, jossa puu on vain yksi monista rakennusmateriaaleista, mikä voi aiheuttaa ongelmia.

Tulevaisuuden suhteen professori Heikkinen on kuitenkin toiveikas: “Valtava paletti puutuotteita on edelleen käyttämättä”. Tiedettä hyödynnetään rakentamisessa enenevissä määrin ja uusia nykystandardien mukaisia puutuotteita kehitetään jatkuvasti. Näin ollen Heikkinen uskoo, että hybridirakentamisen sijaan rakennukset toteutetaan tulevaisuudessa perustuksia lukuun ottamatta kokonaan puusta.

Puukerrostalot tarjoavat uusia näkymiä tulevaisuuteen

Seuraava merkittävä tavoite puurakentamisen saralla on puisten kerrostalojen yleistyminen. “Puukerrostalorakentaminen on ekologisen jälleenrakentamisen kannalta olennaista, koska puu on hiilijalanjäljeltään pienempää kuin nykyisin käytetty betoni,” Minna Joenniemi johdattelee. Puun käyttö kerrostaloissa on silti vielä uusi ilmiö, ja vaatii paljon työtä, jotta se syrjäyttäisi nykyiset käytännöt. 

“Sillä aikaa kun puukerrostalojen rakentajat ovat kamppailleet palomääräysten, akustiikan ja kustannusten kanssa, ovat betonikerrostalojen rakentajat pystyneet kehittämään hienoja parvekkeita ja ties mitä. Eli kunhan näistä teknisistä haasteista päästään eroon, pystytään puukerrostaloasumista oikeasti kehittämään ja tuomaan siihen niitä oman kodin piirteitä”, Pekka Heikkinen summaa. 

Harjakattoinen puukerrostalo Trekoli. Talon julkisivu on ruskeanharmaata puulautaa. Kerrostaloa sijaitsee puutaloalueella, jossa se erottuu muista modernilla ulkoasullaan.
Vuonna 2018 valmistunut Trekoli-senioriasuinkorttelin puukerrostalo Porissa, Arkkitehdit Rudanko + Kankkunen. kuva: Martin Sommerschield, Kuvatoimisto Kuvio / MFA

Uuden materiaalin vaatima rakennustapojen kehitys voi tuoda vaihtelua nykyiseen asuinrakentamiseen. Esimerkiksi puurakenteisissa omakotitaloissa yleisesti käytetyn tilaelementtirakentamisen tuominen kerrostalorakentamiseen mahdollistaisi nykyistä monipuolisempien asuntojen suunnittelun. Pekka Heikkisen sanoin “omakotitalomainen puukerrostalo olisi valtava menestys.”

Menestyksellistä vientiä maailmanpolitiikan paineessa

“Vauhtia ja vaarallisia käänteitä.” Näin kuvaa Puutalo Oy:n viennin alkuvaiheita professori Niklas Jensen-Eriksen. Yrityksen vienti ei perustunut yksittäisiin kauppamatkustajiin, vaan valtiot olivat vahvasti mukana suurissa vientihankkeissa, etenkin 1940- ja -50-luvuilla. Täten poliittiset suhdanteet vaikuttivat Puutalo Oy:n vientiin jopa tavanomaisia taloudellisia motiiveja enemmän. 

“Puutalo Oy syntyi kriisin aikana. Se oli talvisodan lapsi, kasvoi lapsuuttaan jatkosodan aikana ja eli teini-ikäänsä kylmän sodan aikana. Ja nehän olivat kaikki aikoja, jolloin tapahtui paljon,” Jensen-Eriksen kertoo. Äkillisiin muutoksiin osattiin kuitenkin vastata ja entisen asiakkaan tilalle löydettiin aina uusi. Puutaloja vietiin niin natsi-Saksaan, Neuvostoliittoon, Yhdysvaltoihin kuin Israeliinkin.

Vientimaiden suuri määrä on todiste paitsi Puutalo Oy:n taidosta luovia poliittisesti haastavissa tilanteissa, myös puutalon kaltaisen yksinkertaisen tuotteen maailmanlaajuisesta tarpeesta. Puutalo Oy:n vienti-ihmettä edesauttoi osaltaan sekin, että Suomessa oli yritystä perustettaessa jo valmiina resurssit, tehtaat sekä osaaminen puutalojen tuottamiseen. Toiminnan aloittaminen ei vaatinut suuria investointeja, ja tulevien asiakkaiden tarpeisiin pystyttiin vastaamaan nopeasti. 

Yhteistyöllä eteenpäin

Puutalo Oy:n vientimenestys ei ollut ainoastaan valtioiden välisten sopimusten ansiota. Yhteistyö sekä suomalaisten kesken että paikallisten kanssa oli avainasemassa toiminnan onnistumisessa. Suomi ei ollut sotien jälkeen tunnettu ulkomailla, ja ajateltiin, että yritys myyntihenkilöineen edustaa tuotteensa lisäksi myös kotimaataan. 

Hyvien suhteiden luominen uusiin vientimaihin oli ensiarvoisen tärkeää, ja siksi asiakkaat toiveineen ja tarpeineen otettiin tarkasti huomioon. Suunnitelmia hiottiin pitkään, jotta ne sopivat paikallisiin oloihin ja täyttivät niin viranomaisten kuin asukkaidenkin toiveet. Yhteistyö ei päättynyt rakennusosien saapumiseen vastaanottavan maan satamaan, vaan Puutalo Oy lähetti edustajiaan paikan päälle kertomaan taloistaan sekä ohjeistamaan niiden rakentamisessa. Talojen suomalaisuus sai eräänlaisen brändiarvon, joka näkyy monessa maassa yhä asuinalueiden ja rakennusten nimistössä. 

Kolmen vanhan mustavalkoisen kuvan kollaasi. Ensimmäisessä tukkeja vedessä tehtaan edustalla. Keskimmäisessä kaksi miestä purkaa puuelementtilastia laivasta. Kolmannessa kuvassa logo ja teksti "Made in Finland by PUUTALO Oy HELSINKI".
Suomalaisesta tukkipuusta valmistettuja rakennuselementtejä vietiin laivoilla kymmeniin eri maihin eri puolilla maailmaa. kuvat: ELKA

Yhteistyö koettiin panelistien keskuudessa arvokkaaksi myös tulevaisuudessa. “Yhteistyö on yksi sellainen asia, joka materiariippumattomasti on nostettu rakennussektorilla kansainvälisestikin esiin, koska nykyiset lyhytaikaiset projektiperustaiset alihankintasuhteet ovat este osaamisen kehittymiselle sekä innovaatiotoiminnalle”, sanoo Katja Lähtinen. Puutalo Oy:n kartellimaista toimintaa ei luonnollisesti voi enää toistaa, mutta siitä voi joka tapauksessa ottaa oppia verkostojen ja epämuodollisten pitkäaikaisten suhteiden luomisessa. 

On selvää, ettei pelkästään hyvä toimintamalli ja suhdeverkosto riitä menestyksekkääseen vientiin, vaan lisäksi tarvitaan myyvä tuote. Yleisön joukosta nousi idea: “Voisiko kaunis ja kestävä puurakennus, joka on tuotettu kestävällä metsänhoidolla, olla nykyajan myyntivaltti?” Tämä varmasti onkin Suomen rakennus- ja metsäteollisuuden seuraava kehityskohde ja mahdollisuus Puutalo Oy:n kaltaiseen vientimenestykseen.

Puurakentaminen mielikuvissa

Puu on perinteinen rakennusmateriaalimme, mutta muualta tulleet vaikutteet sekä teknologian kehitys ovat ajaneet suomalaisia pois juuriltaan. Toisaalta ilmastonmuutos ja muut globaalit kriisit ovat saaneet ihmiset tarkastelemaan puurakentamista uudessa valossa. 

Puu ja puurakentaminen herättävät suomalaisissa paljon jopa ristiriitaisia mielikuvia ja ajatuksia: “Olemme törmänneet erinäisissä tutkimuksissa siihen, että kansalaiset pitävät puuta ekologisena ja miellyttävänä, mutta paloturvallisuus ja kosteudenkesto huolettavat heitä. On selkeitä viitteitä, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kaupunkilaiset ja kaupunkimaista asumista arvostavat kuluttajat ovat ennakkoluuloisia puurakentamista kohtaan. Tällaisten ennakkoluulojen tunteminen on tärkeää niiden korjaamiseksi.”, Katja Lähtinen kertoo.

Puisen rakennusperinnön arvostukseen liittyvistä stigmoista väitöskirjaa tekevä Iida Kalakoski taas kertoo omista havainnoistaan: “Kun säilyttämisessä tulevat vastaan puu- ja kivirakennus, niin kivirakennus koetaan arvokkaammaksi ja puurakennus helpommin purettavaksi sekä huonokuntoisemmaksi tai korjauskelvottomaksi.” 

Mielikuvat juontavat ajalta, jolloin puu oli helposti saatava rakennusmateriaali ja vain rikkailla oli varaa rakentaa talonsa kivestä. Lisäksi restauroinnin opit ovat tulleet Suomeen alueilta, joissa rakennuskanta on historiallisesti koostunut kivestä. Tällöin on ollut vaikeaa luoda nimenomaan puurakentamiselle sopivaa oppia korjaamisesta ja restauroinnista. Onneksi restauroinnin ja konservoinnin teoriat eivät ole kiveen hakattuja.

Mitä puurakentamisesta säästäisi? 

Puisten rakennusten osia on yleensä helppoa ja jopa välttämätöntä vaihtaa niitä korjattaessa. Tämä on kestävyyden kannalta etu, mutta suojelun ja arvottamisen kannalta haaste. Laura Berger vertaa historiallisia puutaloja Theseuksen laivaan; jos kaikki rakennuksen osat on vaihdettu, onko kyseessä enää sama arvokas rakennus? Puurakennusten konservoinnissa ja suojelussa tuleekin miettiä tarkkaan, ovatko alkuperäiset materiaalit rakennuksessa kaikkein arvokkaimpia vai esimerkiksi rakennustapa tai arkkitehtoninen ulkoasu. 

“Puutalo Oy:n talojen kohdalla rakennusten ja alueiden viehätys syntyy siitä, että asukkaat ovat jatkuvasti muokanneet ja laajentaneet kotejaan, ja identtisten rakennusten rivistöt ovat muuttuneet persoonallisiksi”, sanoo Kristo Vesikansa ja jatkaa kysyen: “Voiko tällaisen prosessin säästää?” Minna Joenniemi pohtii jopa voiko jälleenrakennusajan unelmaa paremmasta tulevaisuudesta säilyttää.  

Vanha nainen ja keski-ikäinen mies. Nainen seisoo miehen takana. Mies istuu tuolilla ja esittelee kehystettyä vanhaa valokuvaa puutalosta, jonka edustalla on lapsia.
Olga muutti Puutalo Oy:n valmistamaan kotiinsa vuonna 1957 ja kasvatti siinä aviomiehensä kanssa yhdeksän lasta. Heidän poikansa Nelson syntyi tässä huoneessa vuonna 1964 ja on asunut talossa siitä lähtien. Nykyään hän huolehtii äidistään perheensä kanssa. Barrio Simón Bolívar, Barranquilla, Kolumbia. kuva: Juuso Westerlund 2020

Siinäkin on eroa, millainen puurakentaminen koetaan arvokkaaksi. Tällä hetkellä monen arkkitehdin ja arkkitehtiopiskelijan katseet ovat kääntyneet hirsirakentamisen suuntaan. Hirsi koetaan puurakentamisessa erityisen kestäväksi ja ekologiseksi valinnaksi muun muassa siksi, että hirsikehikot on helppo purkaa ja koota uudestaan. 

“Puutalo Oy:n toteuttama Kaarelan koulu purettiin äskettäin, mutta elementeistä tehtiin yhden luokkahuoneen kokoinen paviljonki koulun pihalle. On siis vähintään yksi esimerkki siitä, että näitä elementtejä voi uudelleenkäyttää ja siirtää,” Laura Berger kuitenkin huomauttaa.

Puu pulasta pelastaa

Suurin osa Suomessa nykyään rakennettavista puurakenteisista taloista on esivalmistettuja, ja tämä näyttää olevan myös suuntana tulevaisuudessa. Keskustelutilaisuuden perusteella voidaan todeta, ettei puurakentaminen ole katoamassa, vaan se löytää tapoja sopeutua moderniin maailmaan. Puu, oli se sitten tehdasvalmisteisten elementtien tai perinteisten hirsien muodossa, voi tuoda rakennuskantaamme kaivattua vaihtelua. Lisäksi ilmastokriisi ohjaa rakennusteollisuutta kohti uusiutuvia rakennusmateriaaleja. Puu pelasti sotien aiheuttamasta pulasta ja voi tehdä sen nykyisenkin kriisin kohdalla. 

TEKSTI: AKILEIA KROHN


Tallenne keskustelutilaisuudesta on katsottavissa Archinfon Youtube-kanavalla:

Puutalo Oy:n historiasta voi lukea lisää vastikään ilmestyneestä New Standards. Timber Houses Ltd 1940–1955 -kirjasta, jonka julkistusta juhlittiin syyskuun lopussa Suomen paviljongissa Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa. Kirjan tekijät ovat näyttelyn kuraattorit Kristo Vesikansa, Philip Tidwell ja Laura Berger ja kustantaja Garret Publications. Linkki kirjan esittelyyn.

Tyyppi- ja pientalojen historiasta kerrotaan laajemmin diplomi-insinööri Risto Pesosen kirjassa Tupakkiaskin kannesta massakustomointiin (Rakennustieto). 

Venetsian arkkitehtuuribiennaali sekä Suomen paviljongin näyttely ovat avoinna yleisölle 21.11.2021 asti. Linkki New Standards -näyttelyn verkkosivuille (aukeaa uuteen välilehteen).

New Standards -näyttelyn aiheisiin voi tutustua myös Suomessa Ikkuna Puutalo Oy:n tarinaan -pienoisnäyttelyssä 31.10. asti. Pienoisnäyttely on nähtävillä ympäri vuorokauden ympäristöministeriön toimipisteen ikkunoissa osoitteessa Aleksanterinkatu 7.