Hyppää sisältöön
Kasvokuva hymyilevästä Marja Salmelasta.
kuva: Outi Pyhäranta / HS

Marja Salmela: Näin tehtiin apoli2020-hankkeen esiselvitys

Suomen ensimmäinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma tehtiin yli 20 vuotta sitten. Vuonna 2017 Archinfo toteutti opetus- ja kulttuuriministeriölle esiselvityksen arkkitehtuuripolitiikan uudistamisesta. Esiselvityksen laatija Marja Salmela kertoo, millaiset asiat selvitystyössä nousivat esiin.

Marja Salmela, mistä lähdit liikkeelle esiselvitysprosessissa? 

Kun ryhdyin syksyllä 2016 selvittämään Suomen arkkitehtuuripolitiikan tulevia suuntaviivoja, tutustuin ensin muissa pohjoismaissa käynnistyneisiin uudistaviin ohjelmatöihin. Tanska oli ehtinyt vuonna 2014 saada valmiiksi jo toisen arkkitehtuuripoliittisen ohjelmansa. Halusin nostaa esiin uusia, ennakkoluulottomia toimenpiteitä, joita pohjoismaiset asiantuntijat ja eri alojen tutkijat olivat tuoneet ohjelmiin.

Selvitystyön edetessä keväällä 2017 haastattelin 24 toimijaa, asiantuntijaa ja tutkijaa, jotka toimivat Suomen arkkitehtuuripolitiikan kannalta keskeisessä asemassa. Näin sain käsityksen kotimaan tilanteesta ja tarpeista.

Miten Tanska on toteuttanut oman uudistetun ohjelmansa?

Tanskan ohjelman ytimessä on turvallinen, ihmisläheinen, elämyksellinen kaupunkitila ja rakennettu ympäristö, joka huomioi ilmastonmuutoksen ja tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet liikkua kävellen ja pyöräillen.

Kunnat ovat erityisen tärkeässä osassa arkkitehtuuripolitiikan juurevassa jalkauttamisessa paikalliselle tasolle. Ohjelma kehottaa kuntia ottamaan laadukkaan arkkitehtuurin strategiseksi työkalukseen, jonka avulla houkutellaan myös yritykset ja kuntalaiset mukaan yhteistyöhön. Näin kunnat voivat kohentaa omaa imagoaan ja brändätä itseään.

Ohjelma nostaa esiin myös muuttotappiosta kärsivät pienet kaupungit ja maaseutukunnat. Pilottihankkeissa arkkitehdit, maisema- arkkitehdit ja muut alan suunnittelijat kehittävät uusia malleja strategioille, joilla vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja matkailun houkuttelevuutta.

Tanskan ohjelmaan on kirjattu 64 toimenpidettä, joita on toteuttamassa kymmenen eri ministeriötä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että eri ammattikunnat ja toimijat kiinteistönomistajista eri instituutioihin tekevät yhteistyötä. Erityisesti ohjelma korostaa panostamista arkkitehtuurikasvatukseen ja digitaalisiin opetusalustoihin. Tällä tavoin voidaan lisätä suunnittelijoiden ja kansalaisten vuorovaikutusta.

Mitä muissa Pohjoismaissa tapahtuu?

Ruotsissa valmisteltiin tuolloin mietintöä arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa varten laajalla rintamalla ja perusteellisesti. Tavoitteena oli edistää eri toimijoiden mahdollisuuksia luoda yhtenäinen näkemys laadukkaasta rakennetusta ympäristöstä. Arkkitehtuurikasvatuksen lisäksi nähtiin tärkeänä vahvistaa tutkimusta kestävän kehityksen keinoista, lisätä tutkijaverkostojen yhteistyötä sekä ottaa käyttöön innovatiivisia, energiatehokkaita rakennustapoja.

Mietintö johti siihen, että Ruotsin hallitus perusti vuonna 2016 Statens Centrum för Arkitektur och Design- keskuksen (ArkDes), joka on itsenäinen, kahden valtiosihteerin johtama virasto. Sen tehtävänä on edistää palvelurakentamista, asuntotuotannon tehostamista sekä maahanmuuton, kaupungistumisen ja segregaation synnyttämien ongelmien ratkaisemista.

Myös Norjassa oli käynnissä ohjelman päivitys, jota johti DOGA eli Design og Arkitektur Norge, kulttuuriministeriön neuvonantaja ja operatiivinen yksikkö. Norja pyrkii toimimaan käytännönläheisesti. Haugesundin kaupunki on otettu valtakunnalliseksi kestävän kehityksen esimerkkikunnaksi: DOGA kehittää vuoteen 2030 asti yhdessä kuntapäättäjien ja virkamiesten kanssa alueen yleiskaavaa, jotta Haugesundista syntyisi kestävän kehityksen mallikaupunki.

Norjan valtio aloitti historiansa ensimmäisen arkkitehtuurivientihankkeen vuonna 2017. Arkkitehtuuriviennin mahdollisuuksiin uskottiin, ja valtio panosti sen edistämiseen 1,1 miljoonaa euroa.      

Mitä muuta selvityksessä nousi esille? 

Erityisesti nousi esiin se, miten arkkitehtuuripolitiikka voi osaltaan vahvistaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja maan imagoa. Sen avulla voidaan inhimillisesti mutta talouden kannalta tehokkaasti uudistaa vanhoja julkisia rakennuksia ja suunnitella uusia oppimisympäristöjä. Tärkeää on julkisen rakentamisen laadun parantaminen.

Arkkitehdit kokivat, että nykyiset rakentamismääräykset saattavat jopa estää hyvän arkkitehtuurin luomisen. Energiatehokkuutta ohjaavat määräykset asetetaan etusijalle, mikä vaikeuttaa varsinkin vanhojen rakennusten korjaamista. Painovoimaisen ilmanvaihdon sallimista pidettiin tärkeänä.

Arkkitehtuurikasvatuksen merkitys nähtiin ensiarvoisen tärkeänä. Arkkitehtuurikasvatuksen kautta lapset ja nuoret saavat tuntuman arkkitehtuurin ja muotoilun maailmaan, minkä seurauksena he pystyvät aikuisina arvioimaan ja myös arvostamaan rakennetun ympäristön laatua sekä osallistumaan keskusteluun esimerkiksi oman kuntansa kaavoitushankkeissa.

Miten kunnat ja arkkitehtuurin kenttä voivat hyödyntää valtakunnallista apolia? 

Kunnat saavat valtakunnallisesta arkkitehtuuripolitiikasta ikään kuin alustan, jolle voi rakentaa oman, paikalliset erityispiirteet huomioivan arkkitehtuuripoliittisen ohjelman. Lisäksi se tarjoaa taustatukea avoimeen ja vuorovaikutteiseen kaavoitukseen ja rakennussuojeluun.

Valtakunnallinen arkkitehtuuripolitiikka asettaa tavoitteita ja suuntaviivoja kestävälle ja korkeatasoiselle arkkitehtuurille, jolla luodaan tulevaisuudessa entistä parempia elinympäristöjä.

Marja Salmela on asuntoarkkitehtuuriin ja -politiikkaan sekä kaupunkisuunnitteluun ja rakentamiseen erikoistunut toimittaja. Valtiotieteen maisterin ja toimittajakoulutuksen lisäksi Salmela on opiskellut yhdyskuntasuunnittelua Teknillisessä korkeakoulussa ja Tukholman Nordplan-instituutissa. Hän on tehnyt pitkän uran Helsingin Sanomissa, ja vuonna 2015 Helsingin kaupunki palkitsi hänet kultaisella mitalilla. Vuodesta 2019 lähtien Salmela on toiminut Yhdyskuntasuunnittelun seuran (YSS) puheenjohtaja. 

Lue lisää ajatuksia apoli2020-ohjelmatyöstä sivuillamme tästä linkistä.