Takaisin artikkeleihin

VAPAA Collective: Arkkitehtien tehtävä on luoda uusi maailma uudelle, ilmastokriisin jälkeiselle ihmiselle

Kolme nuorta naista kuvanveistoateljeessa: Meri Wiikinkoski, Iines Karkulahti, Charlotte Nyholm. Korkean tilan takaseinällä hylly, jossa savesta tai kipsistä tehtyjä rintakuvaveistoksia.

Meri Wiikinkosken, Iines Karkulahden ja Charlotte Nyholmin perustama VAPAA Collective pyrkii nostamaan esiin arkkitehtien potentiaalin ilmastokriisin ratkaisussa. kuva: Pyry Kantonen

Maapallon selviytyminen ilmastokriisistä vaatii totaalisen muutoksen elämäntapoihimme. Kolmen nuoren arkkitehdin, Iines Karkulahden, Charlotte Nyholmin ja Meri Wiikinkosken perustama VAPAA-kollektiivi pohtii arkkitehtien potentiaalia ilmastokriisin ratkaisemisessa.

Alla julkaistu teksti on heidän puheenvuoronsa lokakuussa järjestetyssä Apoli2020: Ilmasto ja resurssit -työpajassa.

Teksti: Iines Karkulahti, Charlotte Nyholm, Meri Wiikinkoski

Rakennettu ympäristö tuottaa IPCC:n mukaan noin 40 % kasvihuonepäästöistä. Kun mukaan lasketaan sellaisia elämäntapaan liittyviä päästöjä, joiden välillinen aiheuttaja rakennettu ympäristö on, on osuus vielä suurempi. Näiden lukujen valossa on mieletöntä ajatella, että arkkitehtuurilla olisi vaihtoehto olla olematta ekologista. Ekologisuuden tulisi sisältyä arkkitehtuuriin vastaavasti kuin materiaalisuus ⎼ jotain, mitä arkkitehtuuri elimellisesti on ja mitä ilman arkkitehtuuria ei voi syntyä. On selvää, että tähänastiset toimenpiteet eivät riitä torjumaan ilmastokriisiä, mutta toisaalta luvut osoittavat arkkitehtien olevan ammattikuntana keskeisessä asemassa suunnan muuttamiseksi. 

Käynnissä ei ole vain ilmastonmuutos vaan sen käynnistämä koko yhteiskunnan murros. Jotta ihmiset näkisivät ilmastokriisin torjumisen ja sen vaatiman elämänmuutoksen mielekkäänä ja mahdollisena, heidän täytyisi nähdä tulevaisuus ilmastokriisin takana: maailma, joka on tavoittelemisen arvoinen, vaikka onkin täysin muuttunut. Arkkitehtien suurin potentiaali ilmastokriisin ratkaisemiseksi on juuri tässä. Suunnittelijoina arkkitehdeilla on kyky kuvitella ja visualisoida maailmoja, jotka ovat vasta rakentumassa, ja siten mahdollisuus tehdä muutoksesta käsitettävää kaikille ihmisille. 

Lähihistoriassa vastaavana koko yhteiskunnan ja elämäntavan murroksena voidaan pitää modernismia. Vaikka modernismin aatteista ja ihanteista voi olla montaa mieltä, modernistien ajattelutavasta voisi oppia paljon. Modernistisen manifestin tavoitteena oli ensin tunnistaa “uusi ihminen” ja miettiä sen jälkeen, minkälaisessa maailmassa hän haluaisi asua, sen sijaan että pyrkisi sovittamaan uuden maailman ehtoja vanhaan yhteiskuntaan. Tällä hetkellä arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa on runsaasti konkreettisia ilmastokriisin hillintään tähtääviä tavoitteita, mutta modernismia vastaava toiminnallinen, esteettinen ja filosofinen kokonaisnäkemys suunnittelijakunnalta vielä puuttuu. 

Arkkitehtikunta ei ole kuitenkaan tarttunut haasteeseen. Syynä voi olla merkittävä ero lähtökohdissa: modernistien mielestä huominen ei voinut tulla tarpeeksi nopeasti, mutta ilmastokriisin synnyttämä huominen sen sijaan vaikuttaa tuovan mukanaan vain katastrofeja. Toivomme, ettei se ikinä saavuttaisi meitä, meidän lapsiamme tai lapsenlapsiamme. Miten voisimme suunnitella luovasti ja innokkaina tulevaisuutta, jolta toivomme säästyvämme?

Tämä on se hetki, kun on löydettävä keino nähdä ilmastonmuutoksen mustan aallon yli tulevaisuuteen, jollaisen toivomme luovamme. Modernistisissa utopioissa tekninen kehitys ei uhannut rauhallista, maanläheistä elämäntapaa vaan vapautti ihmisen työnteosta, jolloin hän alkoi luoda, leikkiä tai kuluttaa. Sen sijaan, että ajattelemme ekologisen kriisin vievän meiltä elintason, voisimmeko ajatella, että sekin vapauttaa meidät, tällä kertaa nopeutta ja paljoutta arvostavan kulutusyhteiskunnan kiireestä? Ja kun kuluttajan kiire loppuu, mihin vapautuva ihminen haluaa aikansa käyttää? 

Sen sijaan, että tyydymme lisäilemään aurinkopaneeleita ja sähköautotolppia nykyistenkaltaisten talojen kylkeen, meidän pitäisi tähdätä täysipainoisen tulevaisuuden estetiikan luomiseen. Tällöin ekologisuuden huomiotta jättäminen olisi kuin rakennukselta puuttuisi katto. Kenties arkkitehtien olisi aika tuoda keskusteluun jokin yhtä hullu ja todellisuudelle sokea näkemys ekoelämästä kuin Constantin uusi Babylonia tai Archigramin kävelevä kaupunki, tai kenties jotakin yhtä inhimillistä kuin Hundertwasserin ajatus puista taloyhtiöosakkaina. 

Jos kykenemme luomaan tulevaisuuskuvan, jollaisen itse haluaisimme nähdä, voimme saada myös muut haluamaan olla tuo uusi, vapaa ihminen.


VAPAA Collective on syntynyt pohtimaan erityisesti systeemisen muutoksen ja holistisen näkemyksen roolia ilmastokriisin aikakaudella ja nostamaan esiin arkkitehtien potentiaalin ilmastokriisin ratkaisussa. VAPAA kuratoi, fasilitoi ja keskustelee aiheesta erilaisissa kokoonpanoissa. Kollektiivin muodostavat kolme arkkitehtia, Iines Karkulahti, Charlotte Nyholm ja Meri Wiikinkoski, jotka suunnittelevat, opettavat ja kirjoittavat arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta.

Linkki VAPAA Collectiven sivuille tässä.