Vuoden 2014 viimeisin Arkkitehti 6/2014 keskittyy uuteen museoarkkitehtuuriin. Tänä vuonna yksityiset taidemuseot ovat nousseet Suomessa vahvasti esiin: Göstan uusi paviljonki avattiin Mäntässä, Amos Anderssonin uusia tiloja suunnitellaan Helsingin keskustaan, ja pieni Didrichsenin taidemuseo korjasi Viljo Revellin suunnitteleman rakennuksen ja esittelee nyt Edvard Munchin taidetta. Mediassa kaiken ylle on kuitenkin noussut Guggenheim Helsinki, josta käydyn kilpailun tuloksia kommentoivat kaupunkikuva-arkkitehti, Helsingin keskustakirjastokilpailun voittaja sekä kaksi arkkitehtuurin professoria.Guggenheim-keskustelu jatkuu myös yleisellä tasolla. Taidekriitikot Heikki Kastemaa ja Otso Kantokorpi sekä kaupunkitutkija Anja Kervanto Nevanlinna penkovat museohanketta, ylijäämätaidetta ja elitismiä. ”Museon rakentamisessa ei pitäisi olla kyse itsekkäistä pyrkimyksistä vaan yhteiskuntamme luovuuden vapaasta virtaamisesta”, kirjoittaa puolestaan Guggenheim Helsinkiin -yhdistyksen puheenjohtaja Rafaela Seppälä kolumnissaan. Toisenlaisessa valossa nykytaiteen, museon ja tilan vuorovaikutus tulee esiin taiteilija Olafur Eliassonin työstä kertovassa artikkelissa. Serlachiuksen teollisuuskonsernin johtajan taideharrastuksesta ja -kokoelmasta kertoo kokoelmapäällikkö Tarja Talvitien artikkeli. Mäntän heräämisestä taidekaupungiksi kirjoittaa kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.
