Takaisin artikkeleihin

Petroskoin taiteellinen psykoanalyysi

Asunto valtakadulla kirjat esillä.

Arkkitehtuurin piirissä Frosterus-tutkijana tunnettu taidehistorioitsija, kuvataiteilija, FT Kimmo Sarje (s. 1951) ottaa rakennetun ympäristön tarkkailijana yhä vahvemmin haltuunsa kuvataiteilija- ja tutkijaminänsä kyvyn tehdä tarkkoja havaintoja. Sarjen uusin kirja Asunto Valtakadulla (Artemisia editzioni 2014) on pieni, mutta vaarallisen painava tutkielma Petroskoista, jossa Sarje vietti kuukauden pohjoismaisena stipendiaattina kesällä 2003.Kirjan idea on selkeä, ja se muodostaa eräänlaisen epilogin Sarjen Petroskoi-suhteelle. Sarje on pitänyt oleskelunsa aikana päiväkirjaa, kuljeskellut – tai oikeammin flaneerannut – pitkin Petroskoita, ottanut valokuvia, tutustunut paikallisiin ja lueskellut suomalaisten tiedotusupseerien sotapäiväkirjoja ja muuta kirjallisuutta sekä Karjalasta että Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sodasta. Ensimmäinen kerran Sarje esittelee havaintojaan Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä joulukuussa 2011, nyt ilmestynyt taiteilijakirja ulottuu näyttelyä laajemmalle ja syvemmälle.Nopealla lukemisella eleettömän hiljaisesti lukijaansa puhutteleva kirja koostuu pienehköistä turistivalokuvamaisista otoksista sekä suomeksi, venäjäksi ja englanniksi sirotelluista tekstikatkelmista. Kuvissa on asunnon esineistöä, rakennuksen porrashuoneen tila- ja valotutkielmia sekä näkymiä Petroskoin kaupunkikuvaan. Tarkemmin tutkiessa kirja porautuu häikäilemättömän suoraan Neuvosto-Karjalan metafysiikkaan ja oman aikamme maailmanpoliittisiin ja kulttuurisiin jännitteisiin.
En ihan tarkkaan tiedä, mikä minua vetää tänne ja tonne Ryssälän perukoihin ja ylipäätään Karjalaan. Suomalainen itseymmärrys. Kyllä. Tässä on myös torjutun vetovoimaa. Suursuomalaisuus, suomalaisten sotilaiden uroteot ja kärsimykset, ja lisäksi entisen Neuvostoliiton laita-alueiden kurimus. Kyllä. — katkelma Kimmo Sarjen päiväkirjamerkinnästä 20.9.2003
Sattumaa tai ei, mutta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä tulee tänä kesänä kuluneeksi 100 vuotta ja jatkosodan päättymisestä 70 vuotta. Nämä historialliset tapahtumat tuovat kirjan tenhoon oman lisänsä. Kirja antaa historialle kasvot, joita katsoa, ja äänen, jota kuunnella. Merkillinen sattuma on sekin, että Sarjen residenssi on toiminut sodan aikana suomalaisten sairaanhoitajien asuntolana ja että samainen asunto on ollut 1940-luvulla nuoren neuvostopoliitikon Juri Andropovin käytössä. Historia tihentyy ja konkretisoituu tilaan ja paikkaan, jonka Sarje yrittää vangita valokuviinsa. Nykyaika saa perspektiiviä muun muassa kommunistijohtaja Otto Wille Kuusisen, kirjailija Olavi Paavolaisen ja presidentti Mauno Koiviston ajatuksista koskien sotaa, ideologiaa ja suomalaisuutta.Kirjan lopussa on Sarjen essee Jumalan ja Kalevalan nimeen, joka on aiemmin julkaistu myös Uutispäivä Demarissa Helsingissä ja Karjalan Sanomissa Petroskoissa. Essee taustoittaa jatkosodan psykologiaa pohtimalla aikalaistekstien näkökulmia sota-ajan kristillisyyteen ja Suomen kansalliseepoksen asemaan suomalaisuuden määritteliljänä.Kimmo Sarje. Asunto valtakadulla – An Apartment on the Prospekt – Квартира на проспекте Денина. Artemisia edizioni 2014.[caption id="attachment_1909" align="aligncenter" width="618"]Kino Pobeda, Petroskoi © Kimmo Sarje. Tekijän ystävällisellä luvalla. Kino Pobeda, Petroskoi © Kimmo Sarje. Tekijän ystävällisellä luvalla.[/caption]