Home » Arkkitehtuuripolitiikka

Arkkitehtuuripolitiikka

Arkkitehtuurin tiedotuskeskus toimii arkkitehtuuripolitiikan erityisasiantuntijana ja seuraa Suomessa ja maailmalla tehtävää arkkitehtuuripoliittista kehitystyötä.

Mitä on arkkitehtuuripolitiikka?

Mitä on arkkitehtuuripolitiikka?

Arjen arkkitehtuuripolitiikka muodostuu kaikista rakennettua ympäristöä koskevista päätöksistä, jotka vaikuttavat rakennusten ja yhdyskuntien suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon. Erityisesti valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen toimilla on keskeinen merkitys rakennetun ympäristön laadun kehitykselle.

Viimeisen 30 vuoden aikana on alettu yhä laajemmin nähdä arkkitehtuurin laadun merkitys sosiaaliselle ja kulttuuriselle kehitykselle sekä vaurauden ja taloudellisen hyvinvoinnin kasvulle. Tätä silmällä pitäen useat Euroopan maat ovatkin ryhtyneet kehittämään arkkitehtuuripoliittisia toimia ja ohjelmia, joilla pyritään edistämään tilojen suunnittelun yleistä laatua ja kasvattamaan tietoisuutta rakennetusta ympäristöstä.” (Joao Ferreira Bento: Survey on Architectural Policies in Europe, 2012)

Julkisten tilojen, kaupunkikulttuurimaisemien, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun laatu ovat erittäin tärkeitä kaupunkiväestön elinolosuhteille. Tällaiset sijaintivalintoja ohjaavat ‘pehmeät’ tekijät ovat tärkeitä tietoteollisuuden yritysten ja ammattitaitoisen ja luovan työvoiman houkuttelemiseksi sekä matkailun edistämiseksi. Arkkitehtuurin, infrastruktuurinsuunnittelun ja kaupunkisuunnittelun vuorovaikutusta onkin tietoisesti lisättävä, jotta voidaan luoda vetovoimaisia, käyttäjien tarpeet huomioon ottavia ja arkkitehtuuriltaan ja rakennuskulttuuriltaan korkealaatuisia julkisia tiloja. Rakennuskulttuuri (Baukultur) on tässä yhteydessä ymmärrettävä sanan laajassa merkityksessä kaikkien suunnitteluun ja rakentamiseen vaikuttavien kulttuuristen, taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökohtien summana.
Toimivien ja hyvin suunniteltujen kaupunkitilojen ja infrastruktuuriverkkojen luominen ja  turvaaminen on tehtävä, johon valtion, alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisten ja yritysten on yhdessä osallistuttava.” (EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevä Leipzig Charter, 2007)

Arkkitehtuurilla on yhdistävä ja innovoiva tehtävä rakentamiseen, kaupunki- tai maisemasuunnitteluun tai rakennetun ympäristön kohentamiseen liittyvien hankkeiden suunnitteluvaiheesta alkaen.” (Euroopan unionin neuvoston päätelmät arkkitehtuurista ja kulttuurin vaikutuksesta kestävään kehitykseen, 2008)

Arkkitehtuuripolitiikka Suomessa

Arkkitehtuuripolitiikka Suomessa

Suomi kuuluu arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien pioneerimaihin. Keskustelua ohjelman tarpeesta käytiin jo 1970- ja 80-luvuilla, mutta vasta 1990-luvulla hanke sai poliittista kantavuutta rakennus- ja maankäyttölainsäädännön uudistuksen rinnalla.

Valtioneuvoston arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 1998

Ensimmäistä arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa valmisteltiin kahdessa opetusministeriön asettamassa toimikunnassa vuosina 1996-1997 ja se hyväksyttiin valtioneuvostossa 17.12.1998.

Vuoden 1998 arkkitehtuuripoliittinen ohjelma julkaistiin heti tuoreeltaan kuvitettuna versiona suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi valtion rakennustaidetoimikunnan ja Suomen Arkkitehtiliiton yhteistyönä. Siitä on myös saatavavilla sähköinen versio arabiaksi. Turkin arkkitehtiliitto on kääntänyt osan tekstistä turkiksi.

Suomen kansallinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma kohdistettiin ennen kaikkea julkisille toimijoille, joiden esimerkkivaikutuksen haluttiin heijastuvan myös muuhun yhteiskuntaan. Ohjelma linjasi 24 toimenpiteen muodossa yleiset tavoitteet maamme rakennusvarannon arvon ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi, rakennusperinnön vaalimiseksi, korkeatasoisen uudisrakentamisen edistämiseksi ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi.

Ohjelmalla on ollut suuri esimerkkivaikutus kunta- ja aluetason omaehtoisten arkkitehtuuripoliittisten ohjelmien syntymiselle. Sitä on myös käytetty mallina muiden eurooppalaisten maiden ohjelmien laadinnassa.

Arkkitehtuuripolitiikan seuranta

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja valtion rakennustaidetoimikunta ovat 1990- ja 2000-luvulla kantaneet päävastuun arkkitehtuuripolitiikan seurannasta ja ohjauksesta lähimpinä yhteistyökumppaneinaan ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä arkkitehtuurialan järjestöt. 2010-luvulla aloite arkkitehtuuripolitiikan uudistamisesta siirtyi ympäristöministeriölle. Vuonna 2013 aloitti toimintansa opetus- ja kulttuuriministeriön tukemana arkkitehtuurin alan järjestöjen yhdessä perustama Arkkitehtuurin tiedotuskeskus, jonka  yhtenä keskeisenä toiminta-alueena on arkkitehtuuripolitiikka.

Arkkitehtuuri osana kulttuuri- ja ympäristöpolitiikkaa » Paikalliset ohjelmat »

Kansainvälinen toiminta

Kansainvälinen toiminta

European Architectural Policy Network, EFAP

EFAP eli European Forum for Architectural Policies -verkosto perustettiin Suomen ja Ranskan yhteisaloitteena Ranskan EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2000. Taustalla oli halu tukea kansallista työtä kansainvälisellä verkottumisella sekä tarve tiedon ja kokemusten vaihtoon. Voimien yhdistämisellä haluttiin myös synnyttää edustava ja laajapohjainen yhteisö, joka kykenee edistämään rakennetun ympäristön laadun ja yhteiskunnallisen merkityksen ymmärrystä poliittisella tasolla Euroopan Unionin alueella.

Arkkitehtuuripoliittinen foorumi tuo yhteen kolme ympäristön rakentumisen keskeistä vaikuttajaryhmää: rakennuskulttuurin koko laajasta kirjosta vastaavien ministeriöiden sekä arkkitehtuurialan kansallisten kulttuurilaitosten ja ammattijärjestöjen edustajat.

Verkoston toimintaperiaatteena on vaikuttaa EU-puheenjohtajuuksien kautta siten, että kulloinenkin puheenjohtajuusmaa järjestää yhteistyössä EFAPin kanssa kansainvälisen konferenssiin, jossa arkkitehtuuripoliittisia aloitteita ja tavoitteita tuodaan julki mahdollisimman korkealla poliittisella tasolla ja jossa eri maiden toimijat voivat tavata toisiaan ja saada tietoa arkkitehtuuripolitiikan etenemisestä muissa maissa.

EFAP-konferensseja on järjestetty vuosina 2000–2011 kaikkiaan 25 osana EU-puheenjohtajuuskausien virallista tai epävirallista ohjelmaa. Niiden yhteydessä on  pidetty kulttuuriministerien tapaamisia, ja foorumien julkilausumia on lähetetty Euroopan maiden ministeriöihin ja EUn keskeisiin elimiin. Konferenssit ovat toimineet myös alustoina eri maiden arkkitehtuuripoliittisen ohjelmien saatekeskusteluille ja julkistamistilaisuuksille.

Suomi on osallistunut verkoston toimintaan aktiivisesti sen perustamisesta lähtien. Suomen ensimmäinen EFAP-konferenssi Discussing Architectural Quality järjestettiin toukokuussa 2002. Vuonna 2006 Suomen puheenjohtajuuskaudella järjestettyyn konferenssiin Celebrating the Everyday – Aspects of Architectural Policies osallistui kaikkiaan lähes 300 henkeä yli 30 maasta. Tapahtuman keskeisiin puhujiiin kuuluivat mm. suurta kansainvälistä arvostusta nauttiva arkkitehti, Lord Norman Foster.

Lue Fosterin kuvitettu esitys           Tutustu konferessiohjelmaan englanniksi  tai  ranskaksi

Arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat Euroopassa »

Kansalaiset ja ympäristö

Kansalaiset ja ympäristö

Mahdollistava elinympäristö

Elinympäristömme uudistamisen ja hoidon laatuvalinnat vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti jokaisen kansalaisen hyvinvointiin. Rakennettu ympäristö voi toimia sekä esteenä että kannustimena kansalaisten osallistumiselle yhteiskunnan ja itsensä kehittämiseen. Kaiken rakentamiseen liittyvän julkisen ja yksityisen toiminnan tulisikin tähdätä sellaisen elinympäristön tuottamisen, joka mahdollistaa kansalaisten hyvinvoinnin ja heidän harjoittamiensa elinkeinojen menestyksen.

Lisääntynyt ympäristötietoisuus ja kehittynyt kansalaisyhteiskunta asettavat uusia vaatimuksia rakennetulle ympäristölle. Esteettömyyden sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet haastavat tulkintamme demokratiasta. Myös kulttuurien ja elämäntyylien erilaistuminen lisää aiempaa moninaisempien ympäristöjen kysyntää.

Rakennetun ympäristön hyvän laadun säilyttämisen ja korkeatasoisen suunnittelun tilaamisen paras tae ovat aktiiviset ja valveutuneet kansalaiset, joilla on riittävästi tietoa ympäristön rakentumisen keskeisistä tekijöistä ja jotka haluavat jakaa kokemustaan ja innostustaan muille. Osallistumisen oikeus ja velvoitus on kirjattuna maankäyttö- ja rakennuslakiimme. Se on keskeinen näkökulma myös valtioneuvoston vuonna 1998 hyväksymässä arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa, joka nostaa hyvin suunnitellun ja toteutetun rakennetun ympäristön tärkeäksi osaksi kansallisvarallisuuttamme ja kilpailukykyämme. Myös EU:n lainsäädäntö ja suositukset korostavat kansalaistoiminnan keskeistä merkitystä Euroopan hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Yhteiskunnan nopea muutos vaatii kaikilta uusia tietoja ja taitoja. Julkisilta ja yksityisiltä toimijoilta odotetaan strategisen suunnitteluotteen sekä uudenlaisten kumppanuus- ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä. Osallistavan, asiakasohjautuvan suunnittelun ensiaskeleet on jo otettu. Myös tutkimus tuottaa uusia innovatiivisia toimintamalleja. Vaikutuskanavia ja ratkaisuja paremman elinympäristön luomiseksi etsivät myös monet kansalaisliikkeet ja riippumattomat ajatushautomot.

Kansalaistoiminnan uusi nousu on lisännyt rakennettuun ympäristöön liittyvää valveutuneisuutta ja kysyntää koulutukselle. Varsinkin lasten ja nuorten arkkitehtuurikasvatus on kehittynyt huimaa vauhtia vuoden 1998 arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tuella ja rinnalla.

Kestävä jokapäiväinen ympäristö » Saavutettavuus, esteettömyys »