Sali, ihmisiä pöytien ääressä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Petra Havu toivotti osallistujat tervetulleiksi työpajaan. kuva: Karolina Toivettula

Toisessa apoli2020-työpajassa pureuduttiin elämisen murrokseen

Ehdotuksen Suomen uudeksi arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi on määrä valmistua lokakuussa 2020. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ympäristöministeriön johtaman ohjelmatyön tueksi järjestetään neljä työpajaa, joista toisessa käsiteltiin elämisen murrosta.

Apoli2020: Elämisen murros -työpaja järjestettiin joulukuussa liikenne- ja viestintäministeriön tiloissa Sonckin salissa Helsingissä. Aiheen parissa työskentelemään saapui viitisenkymmentä rakennetun ympäristön ja arkkitehtuurin asiantuntijaa. Erityistä painoarvoa päivän teemalle toi se, että työpajaan osallistui asiantuntijoita useista eri maakunnista ympäri Suomen. Keskustelun aiheena olivat yhteiskunnalliseen murrokseen liittyvät haasteet – väestönkehitys, aluekehitys ja elämäntapojen muutokset – joita käsiteltiin ihmisen näkökulmasta. 

Kimmo Rönkä kiteyttää, kuinka eläminen on murroksessa. video: Miina Jutila

Kohti elämisen arkkitehtuuria, ihminen edellä

Aiheeseen johdatteli tuttuun tapaan kaksi alustusta, joista ensimmäisen piti Rönkä Consultingin toimitusjohtaja ja asumisinnovaatioiden asiantuntija Kimmo Rönkä, joka on jo pitkään ollut mukana kehittämässä tulevaisuuden asumisen konsepteja. Röngän puheenvuoro käsitteli asumisen muutosta käyttäjälähtöisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Röngän mukaan suhtautumisemme kaupungin ja ihmisen ymmärtämiseen on usein virheellinen: ensin meidän pitää ymmärtää ihmisiä ja kaupunkeja, jotta voimme lähteä kehittämään niille ratkaisuja.

Kaupunkien tiivistyessä kylähenki kasvaa. Individualisoituneen yhteiskunnan on löydettävä uudelleen teollistumisen kaudella kadotetut taidot ja opeteltava uudelleen elämään yhteisön jäseninä, ei vain yksilöinä. Tarvitsemme paikkoja, joissa harjoitella yhteisöön kuulumista, paikkoja, jotka voimme ottaa omaksemme. Rönkä mainitsi esimerkkinä sellaisesta paikasta Lapinlahden vanhan sairaala-alueen ja Kalasataman Redi-kauppakeskuksessa olevan Vapaakaupunki-kaupunkiolohuoneen.

Ihmiskeskeinen arkkitehtuuri syntyy yhteistyöstä. Rönkä puhui Kalasataman Viehe 123 -korttelista, joka on syntynyt kolmen rakennuttajan yhteistyönä. Kortteli pystyy tarjoamaan asukkailleen ainutlaatuisen hienot yhteiset tilat, joihin kuuluu muun muassa kattoterassi viljelylaatikkoineen. Korttelitalossa toteutuu sukupolvien korttelin konsepti. Rönkän mukaan vastaavanlaisia kohteita olisi enemmänkin, jos olisi enemmän yhteistyötä.

Suuri monta korttelia käsittävä rakennusvaiheessa oleva kerrostalo.
Kolmen rakennuttajan yhteistyönä syntynyt Kalasataman Viehe 123 kokoaa taiteilijat, nuoret ja opiskelijat saman katon alle. kuva: Jatke

Kävelyä ja pyöräilyä edistävät kaupungit ovat osa kestävää tulevaisuutta sekä ihmisten että luonnon näkökulmasta. Röngän mukaan ihmiset tulevat muuttamaan käyttäytymistään ja luopumaan omistusautoistaan, sillä he haluavat pysyä kunnossa, liikkua enemmän, siten myös elää pidempään. Kotoa lähtemistä on edistettävä tarjoamalla ihmisille kiinnostavia kaupunkeja, joissa on viihtyisiä ympäristöjä – elämisen arkkitehtuuria, joka vastaa yhteiskunnan muutostarpeisiin ja antaa mahdollisuuksia kokea asioita ja välittää ja olla kiinnostunut ympäristöstä.

Elämisen murrokseen sopeutumiseen tarvitaan luovuutta, jonka Rönkä määrittää kaavalla luovu + uus = luovuus. Vanhoista tavoista on luovuttava, jotta saadaan tilalle jotain uutta ja innovatiivista. 

“Kaikki tehdään sen takia, että tulevat sukupolvet voivat olla ylpeitä meistä, koska aloitamme muutoksen nyt”, kiteytti Rönkä. 

Tavoitteena terveyttä edistävä elinympäristö 

Toisen puheenvuoron tarjosi Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksen maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä. Hän kertoi vetämänsä tutkimusryhmän aiheista, joiden keskiössä on elinympäristön terveysvaikutukset asukkaisiin. 

Ympäristöterveystutkimuksessa on ollut kaksi aaltoa, joista ensimmäinen käsitteli suoria sairastuvuutta aiheuttavia elinympäristön piirteitä ja toinen epäsuoria elinympäristön terveyttä edistäviä piirteitä. Kytän mukaan lihavuus ja stressi ovat kansantauteja, joihin terveyttä edistävä ympäristö voi vaikuttaa. Hän on tutkimusryhmineen pyrkinyt selvittämään, minkälainen ympäristö saa ihmiset liikkumaan ja minkälainen ympäristö saa elpymään stressistä. Terveyttä edistävien ympäristöjen tutkimustulokset ovat olleet hyvin vastakkaisia: tiivis kaupunkirakenne kannustaa ihmisiä liikkeelle, kun taas luonnonläheinen ympäristö auttaa elpymään. 

Kytän tutkimusinnovaatio on pehmeä paikkatieto (softGIS), joka mahdollistaa paikkaan kytkeytyvän kokemustiedon keräämisen. Paikkatietoa hyödyntävän survey-työkalu Maptionnairen avulla on mahdollista kerätä kartalle pisteinä kokemustietoa siitä, kuinka ihmiset kokevat eri elinympäristöt – paikallisesti herkkä tieto on tärkeää dataa esimerkiksi täydennysrakentamista ajatellen. 

Valkokankaalla diaesitys, jossa kuvia karttaohjelmasta.
Marketta Kytän kehittämä pehmogis-metodologia on lanseerattu Maptionnaire-palveluksi. kuva: Karolina Toivettula

Kytän Urbaani onni -tutkimushankkeessa yritettiin selvittää, millä ehdoilla ekologisesti kestävä yhdyskunta voi olla myös sosiaalisesti kestävä ja kokemuksellisesti laadukas, elämänlaatua, onnellisuutta ja hyvinvointia tukeva urbaani ympäristö. Eri alueiden asukkailta kerättiin palautetietoa, jota voidaan helposti hyödyntää asuinalueiden kehittämisessä asukkaiden toiveiden mukaisiksi. 

Tutkimuksen tulos oli yllättävä: ympäristön koettu laatu oli huipussaan melko tiiviisti rakennetussa kaupunkiympäristössä ja samanaikaisesti viherympäristö koettiin äärimmäisen tärkeäksi asukkaille. Näiden ympäristöjen yhteensovittaminen asettaa suunnittelijalle haasteita. 

Kytän mukaan ilmastokriisi tuottaa uudenlaisia tarpeita arkkitehtuurille ja kaupunkisuunnittelulle. Olennaisinta on osata yhdistää ihmisen hyvinvointi (human health) ja ympäristön hyvinvointi (planetary health). 

“Ihmisnäkökulma on yhdistettävä ilmastonmuutosnäkökulmaan ja on selvitettävä, mistä löydämme win-win-tilanteet”, summasi Kyttä. 

Elämisen murrosta käsiteltiin erilaisista näkökulmista

Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo toimii arkkitehtuuripoliittisen ohjelmatyön sihteeristönä ja vastaa työpajojen järjestämisestä. Työpajat fasilitoi Archinfon toimeksiannosta kaupunkien muutokseen ja yhteiskunnallisiin kampanjoihin erikoistunut konsultti Katja Lindroos.

Elämisen murros -teemaan pureuduttiin yhdeksässä pienryhmässä, joiden aiheet olivat:

  • Väestönkehitys
  • Aluekehitys
  • Elämäntapojen muutokset

Ryhmät keskustelivat aiheista teemalappujen ja työpaperin kysymyspatteriston pohjalta, minkä jälkeen he esittelivät kirjaamansa tavoitteet, toimenpiteet ja työkalut kaikille osallistujille. Päivän tulokset koottiin verkkoon ”ideaseinälle”, jonne koottuja ehdotuksia työpajan osallistujat ja työryhmän jäsenet saavat vielä jälkeen päin kommentoida ja muokata.

Seuraavat apoli2020-työpajat järjestetään keväällä 2020, ja ne käsittelevät kansainvälistymistä sekä kasvatusta ja koulutusta.

Ihmisiä pöytien ääressä salimaisessa huoneessa.
Pienryhmätyöskentelyä työpajassa. Toinen apoli2020-työpaja järjestettiin Lars Sonckin suunnittelemassa, vuonna 1909 valmistuneessa rakennuksessa, kulttuuri- ja viesintäministeriön tiloissa. kuva: Miina Jutila

Arkkitehtuuri kaaoksen valjastajana 

Työpajan lopuksi kuultiin Planetary Architecture Research Studio -toimiston kaupunkianalyytikko Tuija Pakkasen puheenvuoro siitä, kuinka innovaatioita keksiessä saatetaan yllättäen löytää ratkaisu myös johonkin toiseenkin ongelmaan. Esimerkkinä hän käytti auton keksimistä ja sen tuomaa ratkaisua ongelmaan nimeltä hevosenlanta. 

Vuonna 1898 New Yorkissa pidettiin ensimmäinen kansainvälinen kaupunkikokous, jossa oltiin huolestuneita siitä, ettei kukaan haluaisi enää muuttaa kaupunkiin, koska lisääntyviä ajopelejä vetävien hevosten lantaa ei saada pois kaduilta ja ihmiset kuolevat paikoilleen jätetyistä hevosenruhoista leviäviin tauteihin. Yllättävä muutos tapahtui, kun keksittiin auto. Auto oli kehitetty täysin toiseen tarkoitukseen, mutta niiden yleistymisen myötä kaupunkikuva siistiytyi. 

Tällä hetkellä yhteiskunnassa vaikuttaa kaksi muutosvoimaa: eksponentiaalinen teknologinen kehitys ja ilmastonmuutostietoisuus, joka muuttaa arvo- ja ajattelumaailmaa. Emme osaa täysin hahmottaa näiden yhteiskunnallisten muutosten mittakaavaa, mikä voi aiheuttaa kaaosta. Tehtävänämme on selvittää, kuinka kaaos voidaan valjastaa yhteiskunnan hyväksi. 

Tulevaisuudessa työ on jotain aivan muuta kuin ennen. Emme enää tee yksinkertaista ja suorittavaa työtä, vaan työ on monimutkaistunut. Työtä tehdään samanaikaisesti yksin ja yhdessä. Pakkasen mukaan arkkitehdeilla on tärkeä tehtävä erilaisten uusien roolien yhteen kutomisessa. Näille uusille rooleille tulee muodostaa tilat ja yhteiskunta. 

“Arkkitehdit ovat kuin siivoojia: jos niitä ei ole, se kyllä huomataan”, kiteytti Pakkanen. 

Työpajan puheenvuorot ja keskustelut osoittivat, että käsillä oleva elämisen murros asettaa arkkitehtuurille useita erilaisia haasteita ja vaatimuksia, joihin vastaamiseen tarvitaan monialaista ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Nyt arkkitehtien ammattikunnan on valjastettava osaamisensa hyvinvointia tuottavan tulevaisuuden ympäristön luomiseen. 

Teksti: Karolina Toivettula