People-Driven City -seminaari juhlisti paikallisuutta ja osallistavaa suunnittelua

Toista kertaa järjestetty Lähiöfestin kansainvälinen seminaari toi kiinnostavia kaupunkikehittämisen esimerkkejä Otaniemen Dipoliin. Päivä tarjosi inspiroivia puheenvuoroja, mielenkiintoisia keskusteluja ja konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka paikallisuudessa piilee suuri voimavara kaupunkien kehittämiseen. 

Kirpeänä syyspäivänä joukko kaupunkisuunnittelun ystäviä kokoontui Otaniemeen Aalto-yliopiston kampuksen ainutlaatuiseen Dipoliin keskustelemaan ja kuulemaan alan trendikkäimmästä puheenaiheesta, ihmiskeskeisestä kaupunkikehityksestä. Lähiöfestin seminaaria oli tällä kertaa valikoitunut emännöimään Espoo, joka valittiin viime vuonna kansainvälisessä Intelligent Community Awards 2018 -kilpailussa maailman älykkäimmäksi kaupungiksi. Useissa Espoon paikalliskeskuksissa järjestettiin Lähiöfest-viikon aikana ohjelmaa.

Kaupungit ovat käyttäjiensä luomia

Archinfo tuki seminaarin järjestämistä tarjoamalla Sveitsissä vaikuttavan kaupunkistrategisti Amin Khosravin puheenvuoron osallistavasta suunnitteluprosessista. Khosravilla on yli kymmenen vuotta kansainvälistä kokemusta kaupunkikehittämisestä, ja tällä hetkellä hän on kokeellisen kollektiivin Urbzin partneri ja Impact Hub Geneva -yhdistyksen johtaja. Khosrav kertoi, kuinka osallistavaan suunnitteluun erikoistunut Urbz pohjaa työnsä ajatukselle siitä, että oman asuinympäristönsä muokkaaminen on ihmisille luontaista: “Tässä mielessä olemme kaikki suunnittelijoita. Ammattilaisten tehtävänä tällöin on fasilitoida paikallisten osallistumista.” 

Pääosin Genevessä toimiva Urbz hyötyy merkittävästi Sveitsin suorasta demokratiasta, jonka ansiosta paikallisia on helppo osallistaa isompiinkin hankkeisiin. Suora demokratia ei kuitenkaan ole kaupunkisuunnittelijan näkökulmasta ongelmaton, sillä kansalaisilla on valtaa myös torpata hankkeita. Kaupunkisuunnitteluprojektien menestyksen kannalta on tärkeä on selvittää, miten kaupunkilaiset haluavat ympäristönsä kehittyvän. 

Kokemustensa pohjalta Urbz on rakentanut kuusivaiheisen metodologisen kehikon, jota on hyödynnetty muun muassa Versoix’n Delta V -aluekehitysprojektissa ja Lausannen Riponne-tunnelissa. Khosravin mukaan osallistuminen on prosessi, jossa ovat läsnä jatkuva epävarmuus ja uuden kokeilu. Ensin on otettava myös huomioon, mitä suunnittelukohteessa on jo olemassa: “Tunnistamisen kautta ymmärrämme sekä alueen erityisen kontekstin että ne asiat, jotka tekevät siitä asukkaille merkityksellisen”, kertoi Khosravi.  

Urbzin osallistava Delta V -projekti Genevessä pyrki tiiviiseen kaupunkirakenteeseen ihmisen mittakaavassa. kuva: Urbz

Urbz hyödyntää kollektiivisen älykkyyden kokoamiseen työpajoja. Keskusteluille annetaan tilaa eikä konsensukseen kiirehditä, sillä mikäli yksilöille ei anneta vapautta itsensä ilmaisemiseen, he menettävät toivonsa ja keskeyttävät osallistumisensa. Khosravi korostaa, että erityisesti erilaisten paikallisten eroavaisuuksien tunnistaminen on tärkeää, sillä niiden laiminlyönti tulee prosessissa vastaan ennen pitkää. 

Onnistuneesta prosessista seuraa jaettu visio kehitettävästä kohteesta ja sitä toteuttava kaupunkiohjelma. Ubzin tavoitteena on lopulta luoda osallistava hallinto, jossa kerran alkanut osallistava prosessi ei pääty vaan jatkuu alueen kehittyessä. 

Urbzin lähestymistapa osallistavaan suunniteluun perustuu käsitykseen, että kaupungit ovat käyttäjiensä luomia. Khosravin mukaan käyttäjät ovat Urbzille tärkeimpiä asiantuntijoita: “Kaupunkisuunnittelussa ei tapahdu evoluutiota ilman käyttäjien osallistamista.”

Delta V:n lopputuloksen havainnekuva. kuva: Urbz

Sosiaalisesti kestävää suunnittelua

Kristian Koreman Rotterdamissa toimivasta ZUS (Zones Urbaines Sensibles) -toimistosta tarjosi dramaturgisesti mukaansatempaavan puheenvuoron rohkeasta projektista, jossa hyödynnettiin joukkorahoitusta puisen Luchtsingel-kävelysillan rahoittamiseen harvinaisen luovalla tavalla; kuka tahansa sai ostaa oman nimikkolankun, jota käytettiin sillan rakennusmateriaalina. Kävelysilta rakennettiin yhdistämään moottoritien ja junaraiteiden halkoman Rotterdamin osia toisiinsa ja ohjaamaan taloudellista kasvua kaupungin unohdetulle kolkalle. Esitys demonstroi, kuinka väliaikaiset kaupunkirakenteet – kuten visuaalisesti valloittava Luchtsingelin silta – voivat toimia merkittävinä katalyytteinä muutokselle. 

Luchtsingel-kävelysilta joukkorahoitettiin myymällä siltaan nimikkolankkuja. kuva: Ossip van Duivenbode

Yksi kestävän kehityksen vaikutusvaltaisimmista ihmisistä Ruotsissa, NCC:n Senior Vice President Corporate Sustainability Christina Lindbäck kertoi Miljonprogrammetin aikana 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen rakennusten laajasta uudistushankkeesta. Asunnot on uudistettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti vetovoimaisiksi ja edullisiksi sekä asukkaiden toiveet huomioon ottaen turvallisiksi ja viihtyisiksi. Lindbäck korosti, kuinka uudistushankkeen keskiössä oli vahvasti myös sosiaalisen kestävyyden arvot. 

Arvostettu meksikolainen arkkitehti Michel Rojkind pyrkii työnsä kautta vaikuttamaan yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Seminaarissa hän kertoi, millä tavoin arkkitehtuuria voi käyttää välineenä yhteisen hyvän edistämiseen. Esimerkiksi hänen toimistonsa suunnittelema Meksikon kansallinen elokuva-arkisto Cineteca National ja Foro Boca -konserttisali Boca del Ríossa demonstroivat, kuinka arkkitehtuurilla voidaan luoda lisäarvoa alueen yhteisöille: kummassakin kohteessa kaupunkilaisille on luotu avoin tila, jonne voi kokoontua kokemaan kulttuuria ilmaiseksi. 

Foro Boca -konserttisalin muotokieli mukailee läheisiä aallonmurtajia. kuva: Jaime Navarro

Useassa kaupungissa pitkin vuotta järjestetty Lähiöfest huipentui People-Driven City -seminaariin, jossa kestävyys, osallistavuus, oppiminen ja demokratia saivat ansaitsemansa huomion. Upeat kansainväliset case-esimerkit ja kaupunkisuunnittelun uudet tuulet loivat toiveikkaan ja odottavan tunnelman kaupunkikehityksen tulevaisuudesta.

Teksti: Karolina Toivettula