Kirjastoarkkitehtuuri rakentaa suomalaisen sivistyksen historiaa

Viipurin kirjaston restaurointityö saatiin päätökseen vuonna 2013. kuva: Petri Neuvonen / Viipurin kirjaston Suomen restaurointiyhdistys

Mind-Building-näyttelyn oheisohjelmana järjestetty Sivistyksen kulmakiviä, arkkitehtuurin helmiä -luentotilaisuus johdatteli noin 40 osallistujaa matkalle suomalaisen kirjastoinstituution historiaan ja vierailulle Kansalliskirjastoon, Viipurin kirjastoon ja Töölön kirjastoon.

Aurinkoisena iltapäivänä joukko kirjastojen, historian ja arkkitehtuurin ystäviä kokoontui Suomen uusimpaan ja puhutuimpaan kirjastorakennukseen kunnioittamaan pitkää kirjastoperinnettämme paitsi kirjoja lainaavana instituutiona myös arkkitehtuurin menestystarinana. Archinfo toteutti 2.4. järjestetyn tilaisuuden yhdessä Arkkitehtuurimuseon kanssa osana Oodissa esillä olevaa Mind-Building-näyttelyä.

Tapahtuman juontajan, Arkkitehtuurimuseon tuottaja Joni Klingin mukaan ohjelmaan valittiin kirjastoja eri aikakausilta niin, että esille tulevat erityyppiset kokoelmat sekä rakennustyypit. Asiantuntijoiden puheenvuoroissa edettiin historiasta nykypäivään, Helsingin empirekeskustan Kansalliskirjastosta Viipurin kautta Töölön kirjaston entisöintityöhön. Jokainen näistä kirjastoista edustaa oman aikansa arkkitehtuurin virtauksia ja kerrostumia: C. L. Engelin antiikkivaikutteista klassismia, Alvar Aallon klassisvaikutteista funktionalismia tai Aarne Ervin funktionaalista modernismia. 

Kirjastomatkoja Viipuriin ja Töölöön pääsee tekemään myös Mind-Building-näyttelyssä, joka keskittyy yleisiin kirjastoihin. ”Suomalainen kirjasto on ainutlaatuinen, poikkeuksellisen avoin ja monimuotoinen kulttuuri-instituutio, ja on hienoa nähdä näyttely, joka avaa kirjastoperintömme historiaa arkkitehtuurin kautta”, Kling pohjusti tilaisuutta.

Oodin Maijansalissa käytävään keskusteluun osallistuivat Joni Kling (vas.), Suvi Juvonen, Laura Berger, Liisa Savolainen ja Maren Nielsen. kuva: Miina Jutila

Menestystarina nimeltä kirjasto

Arkkitehtuuri antaa yhteiskunnalliselle toiminnalle kehykset, ja jokaisessa kaupungissa, niemessä ja notkelmassa nököttävä kirjastorakennus, oli se sitten vaatimaton tai merkittävä, mahdollistaa pääsyn tiedon lähteille kaikkialla Suomessa. Kirjastot kuvastavat kansakuntamme luonnetta ja yhteiskuntamme perusehtoja: demokratiaa, sananvapautta ja tasa-arvoa. Nämä teemat kulminoituvat suomalaisten kirjastojen lukusalien hiljaisuudessa.

Suomalaisen kirjastolaitoksen historiaan tutustuttaessa käy väkisinkin mielessä, kuinka sen menestystarina on suhteellisen lyhyt suhteessa sen vaikutukseen nykypäivänä. Toisaalta, Oodissakin on reilussa kolmessa kuukaudessa vieraillut jo yli miljoona kävijää, ja se on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa osana helsinkiläistä arkimaisemaa niin rakennuksena kuin instituutionakin. 

Sivistys ja oppineisuus eivät kuuluneet kaikille ennen 1800-luvun alkupuolta, jolloin Suomeen perustettiin ensimmäiset kansankirjastot mahdollistamaan myös alemmille yhteiskuntaluokille pääsy kirjallisuuden pariin. Vasta vuonna 1935 valmistunut Viipurin kirjasto oli kuitenkin ensimmäisiä varsinaisia kirjastoiksi suunniteltuja rakennuksia maassamme. Kulttuurivallankumousta ja kirjastojen kukoistuskautta saatiin silti odottaa aina 1960-luvulle asti, jolloin valtio seitsenkertaisti kirjastobudjetin ja nosti kunnalliskirjastot kertaheitolla osaksi niin maaseutukuntien kuin kaupunkienkin kulttuuritarjontaa. Nykyisin tuntemamme kirjastolaitos on rakentunut tieteen ja oppineisuuden lisäksi hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiville.

Kansalliskirjaston pohjoinen lukusali. kuva: Iffland / MFA

Kansalliskirjasto – tieteen temppeli

”Kun tämä rakennus joskus toteutuu, ei millään yliopistolla Euroopassa ole esittää kauniimpaa.”
– C. L. Engel

Kansalliskirjasto on paitsi Suomen vanhin tieteellinen kirjasto, myös Helsingin keskustan empirearkkitehtuurin tunnetuimpia edustajia. Kansamme muistojen ja muistin säilyttäjänä se on oleellinen osa kirjastojemme historiaa. Nykyään kansallisaarrettamme säilytetään C. L. Engelin suunnitteleman, vuonna 1840 valmistuneen kirjaston lisäksi kolmessa muussakin rakennuksessa. 

Apulaiskirjastonjohtaja Liisa Savolainen esitteli puheenvuorossaan kirjaston toiminnan ja kokoelmien lisäksi arvokkaiden rakennusten historian merkitystä kirjaston kehitykselle, kun muun muassa tieteellisten julkaisujen liittäminen kokoelmiin toi tarpeen tilojen laajentamiselle 1900-luvun alussa. Gustaf Nyströmin alun perin kirjavarastoksi suunnittelema lisärakennus Rotunda valmistui vuonna 1907 Engelin kirjaston taakse.

Fabiania (Jean Wiik 1890) palveli ennen kirjaston käyttöön siirtymistään muun muassa kemian ja anatomian opiskelijoita. Vuonna 2001 kirjaston tilat laajentuivat myös maan alle niin kutsuttuun Kirjaluolaan, jossa Kansalliskirjaston kokoelmia säilytetään neljässä maanalaisessa kerroksessa. Useista muutoksista huolimatta Kansalliskirjaston sisätilat ovat säilyneet yhtenä Helsingin vaikuttavimpana ja harvinaisen autenttisena esimerkkinä Engelin arkkitehtuurista, jonka vuonna 2015 valmistunut LPR-Arkkitehtien ja Okuluksen johdolla toteutettu restaurointi nosti takaisin loistoonsa.

”Lyhyen viestinnän ja keinotekoisen nopeuden maailmassa kupolisalimme edustaa pyyteetöntä kauneutta, pysyvyyttä ja armeliasta yhteisyyttä.”
– Kai Ekholm, ylikirjastonhoitaja, emeritus

Kansalliskirjastossa historia ja tulevaisuus nivoutuvat yhteen. Tänäkään päivänä kirjasto ei ole ainoastaan kirjavarasto vaan myös julkinen tila, paikka rakentamassa identiteettiä ja yhteisöllisyyttä niin kansalaisten kuin tieteentekijöidenkin kesken. Vaikka asiakkaiden odotukset ja toiveet kirjastotiloista ovatkin muuttumassa, klassismin ja antiikin piirteitä yhdistelevien salien suojissa on edelleen kaikille paikka oppia, tutkia ja työskennellä.

Viipurin kirjasto – kadotettu kaupunki, uudestisyntynyt kirjasto

Viipurin kirjaston myötä suomalainen arkkitehtuuri ja Alvar Aalto käänsivät katseensa tulevien aikakausien funktionalistiseen suunnitteluun. Jo rakennuksen valmistuessa se sai paljon kansainvälistä huomiota, joka saavutti uuden aallonhuippunsa kirjaston pitkän restaurointityön valmistuttua vuonna 2013. Vähitellen toteutettuun kunnostustyöhön ryhdyttiin jo 1990-luvun alkupuolella, kun rakennus oli ehtinyt rapautua huonoon kuntoon toisen maailmansodan jälkeen. ”Nyt Viipurin kirjasto on jatkanut elämäänsä paitsi ulkomaisten turistien matkakohteena myös paikallisille erittäin tärkeänä, kaikille avoimena julkisena rakennuksena”, Viipurin kirjaston merkityksistä ja kerrostumista tekniikan tohtoriksi väitellyt arkkitehti Laura Berger iloitsee.

Berger esitteli keskustelutilaisuudessa havaintojaan kirjastosta, joka on saanut itseään suurempia symbolisia merkityksiä. Tutkimuksen teemat kumpusivat kiinnostuksesta tutkia rakennusta, joka nousee esiin hyvin erilaisissa yhteyksissä, muun muassa Alvar Aallon varhaiskauden työnä, osana sotahistoriaa Viipurin kadotetun kaupungin symbolina ja suomalaisen kirjastoinstituution malliesimerkkinä. Samat teemat nousevat esiin lisäksi erilaisissa konteksteissa keskusteltaessa arkkitehtuurista, Viipurin historiasta ja kirjastoista yleensä. Kuinka siis yksittäinen rakennus voi saada seiniensä ulkopuolelle ulottuvia merkityksiä yli fyysisten ja psyykkisten rajojen?

Suomalainen yhteiskunta on rakentunut tasa-arvon ja solidaarisuuden varaan, ja samoille peruskiville rakennettiin myös Viipurin kaupungin uusi ylpeydenaihe. Aikaisemmin viipurilaiset kirjastot olivat pieniä yksityisten tahojen ylläpitämiä kirjastoja, jotka palvelivat monikulttuurisessa kaupungissa yksittäisiä kieliryhmiä. Aallon kirjasto paitsi kaunisti kaupunkikuvaa myös kokosi niin suomalaiset kuin saksalaiset, porvarit kuin työmiehetkin vieri viereen valkoisen taivaan alle. Vielä nykyäänkin kaupungissa, jossa julkisia tiloja on kauppakeskusten lisäksi vähän, kirjasto tarjoaa mahdollisuuden aktiiviseen toimintaan yhdessä muiden kaupunkilaisten kanssa.

”Kirjastorakennuksessa ja suomalaisessa kirjastoinstituutiossa on alusta asti ollut kyse paljon muusta kuin siitä, että löydettäisiin tila, jossa säilyttää kirjoja. Kirjasto on enemmänkin demokraattinen ja julkinen tila, ja sen merkitykset muotoutuvat ja muuttuvat ajan kuluessa”, totesi Berger.

Töölön kirjaston neljännen kerroksen sohvasyvennyksissä oli aikaisemmin mahdollista kuunnella musiikkia suoraan penkkeihin liitetyillä kuulokkeilla. kuva: Teuvo Kanerva / MFA

Töölön kirjasto – avoin ympäristölle ja asukkaille

Ajalliset kerrostumat ylittävät myös kirjastojen asettamat rajat. Aarne Ervin ensimmäisiä arkkitehdin töitä oli osallistua Aallon toimistossa Viipurin kirjaston suunnitteluun, ja vuonna 1970 valmistunut Töölön kirjasto jäi hänen viimeiseksi työkseen. Ervin suunnittelun lähtökohtana ollut suhde ympäristöön yhdessä tilojen funktionaalisuuden kanssa ovat oleellisesti esillä myös dynaamisessa kirjastorakennuksessa, jonka ikkunat aukeavat Topeliuksen puistoon ja kaarimuotoiset oleskelutilat kutsuvat musiikin pariin.

Arkkitehdit Mustosen toteuttaman, vuonna 2016 valmistuneen Töölön kirjaston peruskorjauksen tarkoituksena oli muun muassa palauttaa Ervin suunnitelman perusajatus yhteydestä puistoon. Projektiarkkitehtina peruskorjauksessa toiminut Maren Nielsen kommentoi Mind-Building-tilaisuudessa merkittävän rakennuksen kunnostusprosessia ja esitteli arvorakennusten hengen säilyttämiseen ja suojeluun liittyviä kysymyksiä. 

Kuten Ervi oli omana aikanaan kiinnostunut uusien materiaalien ja ratkaisujen kokeilusta, peruskorjauksen yhteydessä kirjaston tekniikkaa päivitettiin vastaamaan nykypäivän tarpeita ja tiloihin lisättiin kaivattua muunneltavuutta ja joustavuutta. Toteutuksessa hyödynnettiin ja replikoitiin mahdollisimman pitkälti alkuperäistä sisustusta, kalustusta ja värimaailmaa. Nielsenin mukaan Töölön kirjaston erityisin tila on lukusali, joka palautettiin mahdollisimman pitkälti entisen mukaiseksi muun muassa kunnostamalla alkuperäiset tuolit ja pöydät.

Voiko kirjasto muuttaa maailmaa?

Arkkitehtuurimuseo ylläpitää museotoimintansa yhteydessä Suomen merkittävintä ja laajinta kokoelmaa suomalaisesta arkkitehtuurista kertovaa kirjallista materiaalia. Museon kirjastonhoitaja Suvi Juvonen päätti tilaisuuden kirjastoarkkitehtuurista kertomalla kaikille avoimesta arkkitehtuurikirjallisuuden kokoelmasta, joka sisältää kirjojen ja lehtien lisäksi arkkitehtien haastatteluita, matkapäiväkirjoja, kirjeitä, esitelmiä, luentokäsikirjoituksia ja puheita. Pääosa aineistosta on lainattavissa. Kattava kirjasto käsittelee arkkitehtuurin lisäksi muun muassa kaupunkisuunnittelua, taideteollisuutta ja puutarhataidetta.

Arkkitehtuurimuseon erikoiskirjastosta löytyvät myös Arkkitehti-lehtien vuosikerrat. kuva: Suvi Juvonen / MFA

Yleisenä teemana keskustelutilaisuudessa nousi ajatus kirjastosta merkityksellisenä paikkana, jonain muuna kuin kirjojen säilyttämiseen varattuna paikkana; julkisena tilana, jossa erilaiset sanat, ajatukset ja toiveet saavat vapaasti tulla julki. Ihmiset ottavat paikan omakseen toiminnan kautta, ja voi olla, että tulevaisuudessa suomalaisen yhteiskunnan suuntaa näyttävä keskustelu käydään kirjastojen asettamalla näyttämöllä – paikassa, jossa sanat asuvat.

Teksti: Anna Hakala

Archinfo toteuttaa Mind-Building-näyttelyn yhteydessä myös toisen keskustelutilaisuuden yhdessä Yle Kulttuuri ja viihteen kanssa 8.4. teemalla ”Kohti tulevaisuuden kirjastoa”. Keskustelun avaajana toimii Oodin avajaisviikolla julkaistu dokumentti, joka kysyy, millaista kirjastoa tarvitaan tulevaisuudessa ja miten kirjasto muuttaa maailmaa. Kulttuuritoimittaja Minna Joenniemen luotsaamassa keskustelussa ovat mukana Antti Nousjoki (ALA Arkkitehdit), Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara, Helsingin Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio ja Mind-Building-näyttelyn kuraattori Anni Vartola.

Tapahtuma Facebookissa