Home » Artikkelit » Keskustelua arkkitehtuurin ja luonnon rajapinnoista
Pohjoismaisen paviljongin 9.11.2018 järjestämän keskustelutilaisuuden veti James Taylor Foster. Puhujina olivat Juulia Kauste, Ron Aasholm, John Helmfridsson, Beate Hølmebakk ja Michael U. Hensel. kuva: Irina Garnets

Keskustelua arkkitehtuurin ja luonnon rajapinnoista

Venetsian arkkitehtuuribiennaali on alusta erilaisten näkökulmien avaamiseen

Meetings on Architecture -sarjassa kuultiin marraskuussa Pohjoismaisen paviljongin järjestämä keskustelu, joka syvensi Another Generosity -näyttelyn teemaa arkkitehtuurin ja luonnon välisestä yhteydestä.

”Emebedded Architectures: Challenging the Architecture – Nature Divide” -keskustelutilaisuuden järjesti Pohjoismaisen paviljongin näyttelystä yhdessä Ruotsin ArkDesin ja Norjan kansallismuseon kanssa vastannut Suomen Arkkitehtuurimuseo. Keskustelua moderoi ArkDesin kuraattori  James Taylor Foster.

Tilaisuuden avasi saksalaisprofessori Micheal U. Henselin luento, joka kiinnitti huomiota arkkitehtuurin ja luonnon väliseen suhteeseen ja siihen, miten suunnittelun tulisi pyrkiä minimoimaan vaikutuksia ympäristöönsä. OCEAN Design Research Associationin puheenjohtajana toimiva Hensel muistutti, ettei suunnittelu ikinä lähde puhtaalta pöydältä, vaan jokaisella tontilla on ennen rakentamista ollut luonto. Nykyaikainen suunnittelu vaatii ympäristön tarkempaa analysointia ja alueellisten ominaisuuksien huomioonottoa.

Pohjoismaisen paviljongin Another Generosity -näyttely pyrki olemaan alusta keskustelulle arkkitehtuurisuunnittelun luontosuhteesta. Näyttelyn kuraattorina toimi arkkitehti Eero Lundén, ja Meetings on Architecture -keskustelutilaisuudessa siitä oli kertomassa näyttelyn toimeksiantaja Juulia Kauste sekä Lundén Architecturen arkkitehti Ron Aasholm.

Kauste avasi näyttelyn taustoja konseptitasolla. Aiheen ajankohtaisuuden lisäksi näyttelyn suunnittelussa inspiroiduttiin vahvasti Pohjoismaisen paviljongin arkkitehdin Sverre Fehnin ajattelusta. Vuonna 1962 valmistuneen paviljongin arkkitehtuuri otti huomioon olemassa olevan kasvillisuuden – rakennuksen kuuluisimpia elementtejä ovat sen läpi kasvavat vanhat puut. Kauste kuvasi näyttelykonseptin kehittymistä tutkimusprosessiksi, joka johti näyttelyssä esillä olleeseen installaatioon. Installaatio ei ole toteava vaan edustaa pikemminkin alkua tulevalle. Valmiiden vastausten sijaan näyttelyn oli tarkoitus herättää kysymyksiä.

Another Generosity -näyttely Sverre Fehnin suunnittelemassa Pohjoismaisessa paviljongissa. kuva: Irina Garnets

Näyttelyn suunnittelussa mukana ollut Aasholm muistutti keskustelun luontosuhteesta olevan tarpeellinen, kun maapallomme kamppailee ympäristöongelmien ja niihin kiinteästi liittyvien väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen kanssa. Installaation kuplat tai elementit muodostavat paviljongin kontekstissa toimivan systeemin, joka haastaa käsityksemme tilasta.

Ruotsalainen arkkitehti John Helmfridsson on kestävän kehityksen asiantuntija arkkitehtitoimisto Wingårdhsilla, ja hän käytti toimiston projekteja esimerkkeinä vastauksista ympäristökysymyksiin. Rakennusten ekologisuuteen liittyvät kysymykset ovat Helmfridssonin mukaan melko helposti ratkaistavissa suosimalla fiksuja, mutta yksinkertaisia ratkaisuja ja materiaaleja. Isompana ongelmana hän pitää meidän käsitystä suunnittelemiemme tilojen ja luonnon välisestä suhteesta. Pelkän rakennuksen tai paikan sijasta hän kehottaakin miettimään rakennuksia osana laajempaa verkostoa, niin että toteutuessaan rakennus olisi osa olemassa olevaa järjestelmää. Verkoston monipuolisen kehittämisen tulee tapahtua luonnon omia järjestelmiä kunnioittaen.

Norjalaisen Manthey Kula -arkkitehtitoimiston perustaja Beate Hølmebakk oli aikoinaan Sverre Fehnin oppilaana. Hän kertoi Fehnin jo tuolloin olleen huolissaan vaikutuksistamme luontoon. Fehnin ehdotus vuoden 1968 Osakan maailmannäyttelyyn sisälsi samantyyppisiä elementtejä kuin Another Generosity -näyttely. Suunnitelma sisälsi kaksi keuhkoa muistuttavaa objektia, joista toisen sisällä pystyi katselemaan kuvia villistä luonnosta. Teoksen tarkoituksena oli muistuttaa puhtaan ilman tärkeydestä ja luonnon arvosta.

Ympäristöasiat ovat edelleen tärkeä keskustelunaihe, ja yhä useampi on huolissaan vaikutuksistamme ympäristöön. Hølmebakk kuitenkin painotti, ettei arkkitehtuurissa saada unohtaa tilan merkitystä ja että arkkitehtuurin tulisi edelleen vastata kysymyksiin hyvästä elinympäristöstä. Hänen mielestään arkkitehtien tulee suunnitella ja käyttää materiaaleja vastuullisesti, unohtamatta kuitenkaan ihmisten perustarpeita, joissa myös yksittäisillä rakennuksilla ja paikoilla on tärkeä rooli.

Teksti: Irina Garnets

Meetings on Architecture -sarjassa kuultiin vuoden 2018 arkkitehtuuribiennaalin kuraattoreiden Yvonne Farrellin ja Shelley McNamaran vetämien kymmenen paneelikeskustelun lisäksi kansallispaviljonkien järjestämiä tilaisuuksia, joihin kuuluivat myös tämä Pohjoismaisen paviljongin ”Embedded Architectures” -keskustelu sekä Suomen paviljongin ”Freespace of Libraries” -seminaari. Arkkitehtuuribiennaali oli auki 26.5.–25.11.2018.