enfi
Home » Ajankohtaista » Kenen ehdoilla kaupunkeja uudistetaan: keskustelukirja Helsingin kaupunkikehityksestä
Uusi Helsinki? -kirjan toimittajat Eeva Berglund ja Cindy Kohtala. Kuva: Mia Marttiini

Kenen ehdoilla kaupunkeja uudistetaan: keskustelukirja Helsingin kaupunkikehityksestä

Tuore Uusi Helsinki? -kirja on koonnut joukon puheenvuoroja kaupunkikehittämisestä yksiin kansiin. Tiina Valpola haastattelee kirjan toimittajia Eeva Berglundia ja Cindy Kohtalaa.

Miten tai miksi inspiroiduit tuottamaan tällaisen kirjan kotikaupungistasi juuri nyt?

Eeva Berglund: Olin pitkään halunnut osallistua keskusteluun Helsingin tulevaisuudesta. Kun Kampin ostoskeskus avattiin vuonna 2005, koin, että kestämätön kulutuskulttuuri alkaa täälläkin ohjata kaavoitusta huolestuttavalla tavalla. Vuonna 2010 muutin Suomeen Lontoosta ja tunne siitä, että keskustelu Helsingin tulevaisuudesta vaatii kriittisiä ääniä voimistui entisestään. Sitten tutustuin Cindy Kohtalaan. Huomasimme, että meillä oli pitkälti samat mielipiteet siitä, miksi Helsinki on niin upea. Tunnistimme myös samat, näitä asioita uhkaavat riskit.

Avasiko pitkäaikainen poissaolo Suomesta jonkun uuden perspektiivin, mahdollisuuden kauempaa katsomiseen? Myös kirjoittajista huomattava osa edustaa tällaista ulkopuolista katsetta. Onko se sattumaa vai tietoinen valinta?

Cindy Kohtala: Olen syntynyt Kanadassa mutta elänyt täällä yli 20 vuotta suomalaisten ja ulkomaalaisten ihmisten parissa. Tunnen, etten ole vieras mutten myöskään suomalainen. Sellainen on minun Helsinkini. Ulkopuolinen perspektiivi ei tarkoita, että rakastaa valitsemaansa kotipaikkaa, Helsinkiä, vähemmän kuin muut mutta se tarkoittaa, ettei pidä asioita itsestään selvinä.

Kirjan yhtä aikaa sisä- ja ulkopuolisen näkökulma valittiin tietoisesti, ja siksi myös Jonathan Glancey kutsuttiin kirjoittamaan.

EB: Käsittääkseni Lontoossa tapahtuva rakentaminen on itse asiassa hankaloittanut lontoolaisen enemmistön elämää jo pitkään. Helsingin elämänlaadun ongelmat ovat Lontooseen verrattuna vähäisempiä, mutta me voisimme oppia muiden kaupunkien tekemistä virheistä. Ylipäänsä näiden asioiden tutkiminen laajemmasta perspektiivistä osoittaa, että kaikkialla trendi on tuottaa lisää standardiratkaisuja, lisää mitäänsanomattomuutta ja asettaa lisää sellaisia prioriteetteja, jotka tekevät vaikeaksi – ellei mahdottomaksi – ylläpitää minkäänlaista paikan tuntua.

Lasipalatsi, Helsinki. Kuva: Jaakko Lukumaa.
Lasipalatsi, Helsinki. Kuva: Jaakko Lukumaa.

Mikä on mielestäsi kirjan keskeinen sanoma ja kenelle kirja on suunnattu?

EB: Kirja ei ole mikään manifesti. Me yksinkertaisesti koemme, että nykyisessä mittakaavassa tapahtuva muutos ansaitsee harkitumpaa keskustelua kuin mitä on tähän mennessä harrastettu. Me helsinkiläiset olemme tuleville sukupolville – ja ehkä myös esivanhemmillemme, jotka tämän hienon kaupungin rakensivat – velkaa sen, että kehitämme Helsinkiä tavalla, joka ei pilaa arvokkaita asioita. Tällä hetkellä on tekeillä useampia suuren mittakaavan muutoksia, joiden arvo on kyseenalainen ja jotka olisivat toteutuessaan peruuttamattomia. Juuri nyt Vartiosaaren kaavoittaminen asunnoiksi on minusta järkyttävin.

Kirja on tehty sille kasvavalle joukolle ihmisiä, joita kiinnostaa miettiä Helsingin kehitystä moniulotteisemmin kuin mihin on totuttu.

Miten kirjoittajajoukko on valikoitunut?

EB: Halusimme edistää eloisaa kirjoittamista, jossa yhdistyy kaupungin muutosta koskeva asiantuntemus ja kaupungin identiteetin ja merkitysten arvostus. Emme valinneet pelkästään tunnettuja tekijöitä ja halusimme ottaa vakavasti alhaalta ylöspäin tapahtuvan muutoksen, joten useampi kirjoittaja on sellainen, jota voisi pitää aktivistina. Moni myös kokee olevansa sekä ammattilainen että aktivisti. Kutsuimme ihmisiä, jotka selvästi rakastavat tätä kaupunkia. Käytännössä kyse oli aika monesta puhelinsoitosta ja ihmisiltä kysymisestä.

Kirja herättää varmasti keskustelua. Uskotteko että se aktivoi muitakin, kuin jo valveilla olevia kulttuurivaikuttajia ja kaupunkiaktivisteja?

CK: Se on päämäärämme. Siksi kirjassa on aika paljon käytännön tietoa – ja jopa pedagogista sisältöä liittyen arkkitehtuuriin ja kaavoitukseen – joka on suunnattu laajemmalle yleisölle, jolla on vain vähän tai ei mitään käsitystä näistä, mukaan lukien ulkomaalaiset vierailijat.

Jokainen teksti käsittelee jotain olemassa olevaa paikkaa ja lähestyy kaupunkia ihmisten ja heidän toimintansa kautta. Pelkästään tyyleistä ja makuasioista keskustelemisesta tulee helposti sulkeutunutta ja epäkiinnostavaa. Keskustelijat pitkästyvät itsekin. Ihmiset taas innostuvat kun he oppivat jotain uutta. Kirja kaupunginosista, jotka he tuntevat hyvin vetää ihmisiä todennäköisemmin dialogiin.

Lukijoiden ei tarvitse olla samaa mieltä kirjoittajiemme tekstien kanssa, mutta lukujen turvin he voivat pohtia syvemmin sitä miksi he ovat eri mieltä. Olemme myös järjestäneet avoimia keskustelutilaisuuksia houkutellaksemme muitakin yleisöjä kuin aktivisteja tai tunnettuja kulttuuripersoonia.

Uskotteko että viestinne tavoittaa ne kohderyhmät, joilla on eniten mahdollisuutta vaikuttaa siihen, millaisia valintoja kaupunkikehittämisessä tehdään?

EB: Me toivomme niin. Joka tapauksessa noita ryhmiä on aina vain vaikeampi määritellä. Olemme myös huomanneet, että jotkut niistä luovista tavoista tukea ihmisen mittakaavaa, sosiaalista merkitystä ja ympäristöviisautta Helsingin rakennetussa ympäristössä joita kirja esittelee – toimistotilojen muuntamista asunnoiksi, rakennusten tilaamista tai rahoittamista koskevia innovaatioita, vaihtoehtokaavojen laatimista – on jo yleistymässä.

CK: Kyllä, siksi kirja on ajankohtainen. Kaupunkilaiset itse luovat nyt jo muutosta vaikka vanhat valtarakenteet vain vahvistuvatkin. Jokainen luku tallentaa hetkellisen kuvan näistä monimutkaisista mekanismeista eikä lopulta ole olemassa selvää johtopäätöstä siitä, missä on parhaat mahdollisuudet tehdä hyviä muutoksia. Tästä on kyse kun puhutaan Helsingin uudistumisesta. Olemme jännässä tilanteessa kysymässä, kuka voi muuttaa Helsinkiä ja miten ja samalla pohtimassa, miten Helsinki meihin kaikkiin vaikuttaa.

Sompasaari, Kalasatama. Kuva: Cindy Kohtala.
Sompasaari, Kalasatama. Kuva: Cindy Kohtala.
Sompasauna, Helsinki. kuva: Jaakko Lukumaa.
Sompasauna. Kuva: Jaakko Lukumaa.

Jonathan Glancey kirjoittaa osuudessaan: ”Vaikka nationalismi tuottaa vain harvoin hyvää, tunnistettaville paikallisille, kaupunkikohtaisille, alueellisille ja jopa kansallisille identiteeteille on kasvava tarve”. Onko mielestänne globaalin talouden, kasvavien pakolaisvirtojen ja lisääntyvän kansallismielisyyden Euroopassa toivoa, että kaupunkien kehittämiselle voidaan muotoilla myönteinen paikallisuuden/ kansallisuuden tilaus, jonka eri osapuolet voisivat ymmärtää edes jossain määrin samalla tavoin.

CK: Ulkomaalaisena voin olla ihan yhtä kiintynyt paikalliseen ympäristööni – siihen missä olen päättänyt elää – kuin syntyperäisenä. Ehkä ne joilla on vähemmän valinnanvaraa, kuten turvapaikanhakijat ja taloudellisista syistä muuttavat, ovat vieläkin kiinnostuneempia tekemään Helsingistä itselleen kodin, turvallisen ja kasvattavan ympäristön.

EB: Hyvä, vaikea, kysymys. Kaupunkien ja kaupunkielämän historia on tuhansia vuosia vanhaa. Globalisaatio on siihen verrattuna nuori ilmiö, mutta sen mekanismit ovat monimutkaisia ja kauaskantoisia. Se myös tekee urbaanista tulevaisuudesta epävarman. Ajattelutapoina sekä utopistinen globalismi että nurkkakuntainen paikallisuusajattelu todennäköisesti kasvavat tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Siitä huolimatta näen kaupungit luontevina paikkoina joissa kaikenlaiset ihmiset voivat kehittää itselleen yhdessä elämisen muotoja. Helsingillä ei ole – eikä ole koskaan ollut – yhtä ainoata konsensuksen määräämää identiteettiä tai ihanne-kansalaista. Se on kudelma eri kaupunginosia joihin ihmiset juurtuvat, ja vaikka se on verrattain pieni, sillä on kosmopoliittinen ja monikielinen historia, jota kolmikielinen kokoelmamme juhlii. Nämä ovat itse asiassa aika hyviä lähtökohtia kehittää paikan tuntua tai, hieman toisin muotoiltuna, tukea sitoutumista hyvään Helsinkiin.

Tietenkin niiden, joilla on eniten vastuuta kaupungin kehittämisestä ja markkinoimisesta, on tunnistettava kaupungin ainutlaatuisuus. Mielestämme tässäkin suhteessa kirjamme on avuksi.

Uusi Helsinki? 11 näkökulmaa kaupungin mahdollisuuksiin

uusi-helsinki-HI-RGBToimittajat:
Eeva Berglund
Cindy Kohtala

Kirjoittajat:
Cindy Kohtala & Andrew Paterson
Harry Schulman & Pasi Mäenpää
Jonathan Glancey
Tarja Nurmi
Lieven Ameel
Tristan Hughes & Eeva Berglund
Ville Ylönen
Vesa Peipinen
Pia Ilonen
Hella Hernberg
Juha Ilonen

Julkaisija:
Nemo

Vuosi:
2015

Sivumäärä:
365