enfi
Home » Pssst! » Kuvataiteilija-arkkitehti Ulla-Maija Alasen valokuvataidenäyttely Viron arkkitehtuurimuseossa 11.4–7.6.2015
Ihon maantiede. © Ulla-Maija Alanen, 2015.

Kuvataiteilija-arkkitehti Ulla-Maija Alasen valokuvataidenäyttely Viron arkkitehtuurimuseossa 11.4–7.6.2015

Kuvataiteilija-arkkitehti Ulla-Maija Alanen jatkaa taiteellista tutkimusretkeään ihmisen tilaan ja sen merkityksiin valokuvataidenäyttelyllään KEHAMAASTIKUD / BODYSCAPES, joka on esillä Viron arkkitehtuurimuseossa Tallinnassa 11.4–7.6.2015. Teemaa avaava näyttely Ihmisen  Tila, Tutkielmia arkkitehtuurin anatomiasta ja anatomian arkkitehtuurista oli esillä Jyväskylän Alvar Aalto -museon Galleriassa 7.2.– 30.3.2014.

Näyttely jatkaa Alasen havaintokeskeistä ja tarkkaa kuvataiteellista analyysia arkkitehtuurin ja kehon välisestä suhteesta. Näyttelyyn kuuluu myös Maija Ruuskasen säveltämä äänitaideteos sekä Annika Sarvelan suunnittelema tanssiteos, jonka hän esittää 11.4.2015 klo 11. Näyttelyn ääni- ja kuvamaisemaan voi tutustua näyttelyn videotrailerista.

Viron arkkitehtuurimuseo on entinen suolavarasto ja se on arkkitehtonisesti ainutlaatuinen rakennus. Museon pohjakerroksessa sijaitseva galleria on tunnelmaltaan herkän intiimi, mutta samalla voimakas interiööri – punatiilinen holvisto kantaa koko massiivisen rakennuksen. Holviston punertava hämärä on materiaalisuudessaan lähes lihallinen, kuin kohtu tai sydänlihas juosteineen, mutta samanaikaisesti rakenteellisesti täydellisesti jäsentynyt. Kellarisalin lihaksikkaat pilarit muodostavat metsän kaltaisen avoimen tilan. Pylväiden eri suuntiin avautuvat selustat kuitenkin piiloutuvat toisiltaan jättäen arvoitukseksi sen, mitä kulman takana on. Entisen suolavaraston seinät tihkuvat suolakiteitä – rakennuksen pinta on suolainen niin kuin on ihommekin.

Ajateltaessa ihmisen suhdetta arkkitehtuuriin puhumme toki tilan aistimisesta, mutta tila missä aistimuksemme tapahtuvat, jää usein keskustelun ulkopuolelle. Aistimme ja miellämme ulkoista tilaa, mutta ihomme rajaa nämä aistimukset omaan fyysiseen, sisäiseen tilaamme: tunteet manifestoituvat kehossamme.

Astuessamme galleriaan astumme omaan sisäiseen maisemaamme. Arkkitehtoninen tila ja kehon tila sulautuvat yhteen ja kehomme maisemat, rakenteet ja mittasuhteet esittäytyvät meille arkkitehtonisina allegorioina ja metaforina. Ihmiskehon topografia muuntuu maisemaksi, ihon maantieteeksi. Vesi ja ilma hengittävät ja kiteytyvät kuvaushetkeen, ihmisen liikkeen tilaan jättämä näkymätön muoto tulee näkyväksi ja vedenalaiset valokuvat resonoivat magneettikuvien nestemäisten maisemien kanssa.

Vedessä liikkuessamme iho on kuin kalvo, joka erottaa sisäisen valtameremme kehon ulkopuolisesta vedestä. Erilaiset kalvot ovat meissä olevia kerroksellisia ihoja, jotka kantavat ja kuljettavat sisällämme tapahtuvia virtauksia. Arkkitehtonista tilaa rajaavat pinnat voidaan myös nähdä rakennuksen ihona, jonka tehtävänä on – samoin kuin kehomme rajapintojen – samanaikaisesti sekä erottaa että yhdistää.
– Ulla-Maija Alanen