Airueksi arkkitehtuuriin -opiskelijoita aistimassa Kuopion torin ja kauppahallin tunnelmia. Kuvat Eija Panttila

Asiaa arkkitehtuurista ja aistihavaintoja Kuopiosta

Airueksi arkkitehtuuriin –koulutuksen toisen kontaktiopetusviikonlopun avasi arkkitehti, tekniikan tohtori Aulikki Herneoja arkkitehtuurin peruskäsitteisiin pureutuvalla luennollaan. Luennossaan Herneoja kävi läpi käsitteistöä esimerkkien siivittämänä pohtien, miten niitä voisi lähestyä ja miten niistä voisi puhua. Luennon ensimmäinen osa eteni käsitteiden tila, muoto, valo ja varjo, materiaalit, värit, rakenteet, yksityiskohdat, mittakaava sekä ympäristö esittelyn kautta liikkeen ja tilan kokemisen esittelyyn. Luennon toisessa osassa Herneoja keskittyi avaamaan henkilökohtaista tilakokemusta sveitsiläisen arkkitehdin, Peter Zumftorin ajatusten ja kokemusten kautta.

Kuvat Eija PanttilaTyöpajoissa jatkettiin arkkitehtuurin moniaistillisen, omakohtaisen kokemisen tiellä. Harjoitustehtävän kohteena oli arkkitehti J. V. Strömbergin suunnittelema Kuopion kauppahalli, jota lähestyttiin ryhmissä eri suunnista. Tehtävänä oli havainnoida ja dokumentoida hallia mahdollisimman kaukaa, matkan varrelta ja aivan läheltä, katutasolta ja mahdollisimman korkealta – miten halli on läsnä kaupunkikuvassa? Matkalla avautui  mahdollisuus tutustua kaupunkiin sekä aistia ja arvioida lähestymisreitin arkkitehtuuria ja tunnelmia.

Kauppahallin edustalta alkoi harjoituksen toinen vaihe. Hallia lähetyttiin nyt aivan toisenlaista, salaista reittiä pitkin äänettömän oppaan johdattamana. Opastuksen aikana tehtiin ohjattuja aistiharjoituksia erilaisin välinein. Lopuksi tutkittiin hallin sisätilaa kaikilla aisteilla ja esiteltyjä välineitä hyödyntäen. Päivä päättyi kokemusten jakamiseen. Kuopiolaisten mielestä ulkopaikkakuntalaisten havainnot ja kommentit voisi hyvin viedä terveisinä kaupunkisuunnitteluun.

Opiskelijaryhmän havaintoja reitiltä: Asemakatu – Myllykatu – Hapelähteenkatu – Puijonkatu
Asemakadulla huomiomme kiinnittyy vanhan puutalon julkisivuun ja aidan portteihin yksityiskohtineen. Käännymme vilkasliikenteiseltä Asemakadulta suurkortteleita jakavalle, kapeammalle rännikadulle. Myllykadulla sijaitsevan tavallisen kerrostalon sisäänkäynnin vieressä oli pieni teräksinen veistos, kuin paikkaamassa muuten mielenkiinnotonta julkisivua. Torin suunnassa etelässä, Myllykadun päätteenä, sekä matalien ja elottomien liikerakennusten reunustamana pilkistää Kuopion kaupungintalon torni.
 
Hapelähteenkadun kautta koukkaamme Puijonkadulle, jota pitkin junalla saapuneetkin nousevat toria kohti. Taakse katsomalla paljastuu asuinkerrostalon päätyä koristava tummanruskea laattamosaiikki. Liikkeiden mainosteippaukset kehoittavat ohittamaan. Katu tuntuu kylmältä ja maskuliiniselta, mutta jotenkin tutulta. Aavistamme torin lähestyvän. Pohdimme rakennusten korkeutta, muotoja ja niiden vaikutusta katutilaan.
 
Puijonkadun korkeimmalle kohdalle, torin kulmalle päästyämme Kauppahalli alkaa epämääräisesti hahmottumaan. Sen edessä oleva uusi osa koittaa peittää itse komeuden torikojujen ja autojen siinä auttaessa.
 
Takana olevat rakennukset yrittävät kerjätä huomion itseensä. Nähdäksemme paremmin seikkailemme kattokerrokseen, torin laidan tanssistudiolle, tarkkailemaan kohdettamme ja torielämää. Lattarirytmien taustalla soiden tuumaamme Kauppahallin uuden lisäosansa kanssa näyttävän yläilmoista katsottuna sopusuhtaisemmalta. Heitämme ilmoille toiveen kaikille avoinna olevasta paikasta, josta toria voisi tarkkailla lintuperspektiivistä. Harmaana marraskuun päivänä tori näyttää tyhjältä. Mitenkähän sinne sopisi luistelukenttä?
 
Katutasoon laskeuduttuamme huomaamme lämmitysjärjestelmän sulattavan houkuttelevaa reittiä kohti kauppahallia. Taustalla olevat rakennukset ovat vaaleita ja saman sävyisiä. Kaipaamme auringonvaloa, joka herättäisi kauppahallin värit hohtamaan. Uuden siiven sisäänkäynti näyttää kivalta ja kahvila houkuttelee.
 
Liitymme osaksi kauppahallin edessä seisoskelevaa joukkoa. Meidät johdatetaan ohi kauppahallin Puijonkatua pohjoiseen. Lähdemme etenemään kohti kauppahallia epätavallisesti parkkihallin autoluiskan reunaa pitkin.  Yhtäkkiä luiskan reunalla on kirkkaanvihreä ovi, josta menemme sisään. Tupsahdamme kapealle huoltokäytävälle, jonka katto kohoaa korkeana päidemme yllä. Juoksemme jonossa käytävää eteenpäin, askelten tasainen jumputus kaikuu korvissa, muuten olemme hiljaa. Kädet harovat kylmiä betoniseiniä molemmilta sivuilta yhtä aikaa. Uteliaisuus valtaa mielen; minne tämä käytävä viekään?
 
Astumme parkkihalliin, missä silmämme sidotaan. Kuljemme sokkoina varovasti ääniä kuunnellen ja pintoja tunnustellen. Autojen äänet kantautuvat vaimeana, ovia aukeaa ja sulkeutuu. Kaverin olkapäähän tukeutumalla matka tuntuu turvalliselta.  Liinat poistetaan silmiltämme ja etenemme katsomalla peilin kautta kattoa lattian sijaan; näkymä on vallan toinen kuin tavallisesti. Sormet sivelevät tiiliseinien saumoja, joista irtoaa laastinmurusia. Saavumme viimein hissille, joka vie meidät ylös.
 
Alatorin käytävälllä ihmisvilinä tuntuu hauskalle. Pysähdymme tungoksessa rinkiin maahan merkityn ympyrän kaarelle. Yksi ihmettelee, toinen liittyy piiriin. Naurattaa.Kauppahalliin tulemme sisään sen sivuseinän sisäänkäynnistä. Olemme keskellä toista pääväylää, jotka kulkevat kauppahallin päästä päähän. Siinä seisomme ja tukimme kauppakäytävän. Monet tuoksut tulvahtavat nenään, tuntuu kotoisalle ja kivallle, yleinen hälinä täyttää tilan. Hälinä muuttuu huminaksi, kun nostaa korvaansa vasten ”kuulotorven”. Toisaalta, jos torven suuntaa puhetta kohdin, se voimistuu ja siitä saa paremmin selvän. Voisiko tällä salakuunnella kahvilassa naapuripöytäläisten keskustelua? Ehkä torvi olisi siihen tarkoitukseen turhan näkyvä kappale.

Kauppahallia pohjoisesta lähestynyt ryhmä
Mari Piipponen, Raisa Markkanen, Annikki Leinonen, Riikka-Liisa Kajanus