Home » Kasvatus » Maja asuntomessuille – pientä suurta arkkitehtuuria!
Maja asuntomessuille -artikkelin kirjoittaja, arkkitehti Ilpo Vuorela, on yksi arkkitehtuurikasvatuksen pitkän linjan toimijoista ja kehittäjistä, joka on vuodesta 1998 työskennellyt Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun arkkitehtuuriryhmien opettajana. Kuvassa arkkitehtuuriryhmän oppilaita kokoamassa majan runkoa esivalmistetuista elementeistä.
Maja asuntomessuille -artikkelin kirjoittaja, arkkitehti Ilpo Vuorela, on yksi arkkitehtuurikasvatuksen pitkän linjan toimijoista ja kehittäjistä, joka on vuodesta 1998 työskennellyt Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun arkkitehtuuriryhmien opettajana. Kuvassa arkkitehtuuriryhmän oppilaita kokoamassa majan runkoa esivalmistetuista elementeistä.

Maja asuntomessuille – pientä suurta arkkitehtuuria!

Jyväskylässä järjestettiin valtakunnalliset asuntomessut kesällä 2014. Asuntomessuorganisaatio tiedusteli syksyllä 2013 Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun halukkuutta osallistua messuille tavalla tai toisella. Aika nopeasti syntyi ajatus siitä, että kuvataidekoulun arkkitehtuuriopiskelijat suunnittelisivat ja rakentaisivat majoja messualueelle.

Messujen rakennuttajaperheistä löytyi kaksi sellaista, jotka tarjosivat omaa pihapiiriään rakennuspaikaksi. Majaprojektin toteuttajiksi valikoitui arkkitehtuuriryhmä 11-12 –vuotiaat. Ryhmässä opiskeli projektin toteutusaikana 5 poikaa. He saivat suunnittelun evääksi kuulla rakennuttajaperheiden – erityisesti lasten – toiveet ja tarpeet majojen suhteen.

Aloitimme projektin kylmänä ja pimeänä tammikuun iltana tutustumalla rakenteilla olevaan messualueeseen projektikoordinaattori Pirkko Flinkmanin opastuksella. Toisella ”majatonteista” oli tässä vaiheessa vasta päärakennuksen sokkeli pystyssä, ja lumisessa maisemassa vaati jonkin verran mielikuvitusta yrittää nähdä ympäristö valmiina heinäkuisessa messuasussaan. Kierroksen jälkeen pääsimme messutoimiston lämpöön tekemään ensimmäisiä luonnoksia.

Valitsin ryhmän ohjaajana majojen toteutustavaksi osittaisen esivalmistuksen vanerilevyistä ja mitallistetusta puutavarasta. Tämä vaikutti myös suunnitteluprosessiin: annoin majojen suunnittelijoille kutakin majaa kohden 6 kpl kevytkartongin paloja, jotka oli leikattu kokonaisen vanerilevyn kokoon mittakaavassa 1:10. Näistä paloista rakentamalla jokainen oppilas teki 2-3 majaehdotusta pienoismallin muodossa. Apuna suunnittelussa ja majojen mitoituksessa käytettiin oppilaista otettuja valokuvia, jotka niin ikään oli tulostettu mittakaavassa 1:10 ja pohjustettu pahville.

Toteutettavien majojen valitsemiseksi pidettiin pienimuotoinen arkkitehtuurikilpailu. Kevätlukukauden puolivälissä kokoontui raati, joka koostui rakennuttajaperheistä ja parista kaupungin palveluksessa olevasta arkkitehdistä lapsineen. Tälle raadille jokainen majan suunnittelija esitteli omat ehdotuksensa. Lyhyehkön pohdinnan jälkeen raati valitsi toteutettavaksi – kohtuullisen yksimielisesti – kaksi majaa, kummallekin rakennuspaikalle omansa.

Loppukevät käytettiin majan seinäelementtien rakentamiseen. Pienoismallien muodot suurennettiin vanerilevyille 1:1 mittakaavaan, levyt sahattiin oikeaan muotoonsa ja niihin ruuvattiin puutavara kantavaksi rungoksi. Tiukan aikataulun takia mukaan rakentamaan otettiin myös 13-15 –vuotiaiden arkkitehtuurityöpaja. Kun elementit saatiin valmiiksi, maja koepystytettiin luokassa. Näin voitiin ensimmäistä kertaa kokea majan tila ja mittasuhteet oikeassa koossa. Tämä tosin onnistui vain toisen majan kohdalla – toinen oli niin korkea, että luokan huonekorkeus loppui kesken.

Muutama viikko ennen messujen avajaisia pääsimme kuljettamaan seinäelementit rakennuspaikoille ja pystyttämään majojen rungot parin ammattikirvesmiehen avustuksella. Sen jälkeen kokoonnuimme vielä useana päivänä messualueelle rakentamaan majojen katot, lattiat, ovet, ikkunat, ulkoverhoukset ja erilaiset varusteet ja yksityiskohdat. Samalla pääsimme vierestä seuraamaan messurakentamisen hektisiä viimeisiä viikkoja. Joka päivä oli jotain uutta nähtävää – yhdessä yössä oli saattanut kasvaa nurmikko siihen, missä eilen oli pelkkää multaa.

Majojen paikallarakentamisosuus osoittautui odotettua työläämmäksi ja aikaa vieväksi. Suurena apuna olivat messuorganisaation käyttöömme antamat ammattikirvesmiehet ja erityisesti toisen majasuunnittelijan isä, joka vaivojaan säästämättä oli talkoissa mukana. Myös rakennuttajaperheet antoivat oman panoksensa muun muassa maalaamalla ja sisustamalla.

Majat valmistuivat pari päivää ennen messujen avajaisia. Saimme jonkinlaista medianäkyvyyttä projektille jo rakentamisen aikana ja avajaispäivänä meitä tekijöitä haastateltiin paikallisradion suorassa lähetyksessä. Majat herättivät ansaittua huomiota ja kirvoittivat monenlaisia kommentteja. Messujen aukioloaikana majat olivat yli sadantuhannen messukävijän nähtävillä. Messujen jälkeen majat jäivät rakennuttajaperheiden käyttöön.

Majaprojekti tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä ”oikea” suunnittelu- ja rakentamisprojekti tilaajineen, rakennuttajineen, rakennuspaikkoineen ja konkreetisine rakennusmateriaaleineen. Oppilaat saivat vahvan elämyksen pienoismallimittakaavan muuttamisesta aidoksi rakennetuksi ympäristöksi. Projektin kokonaiskesto, monet vaiheet ja poikkeuksellisen julkinen ympäristö teki työskentelyprosessista mieleenpainuvan.

Opettajan näkökulmasta erityisen mielenkiintoista oli se, miten sinänsä samankaltaisista lähtökohdista ja melko tiukistakin reunaehdoista huolimatta projektin tuloksena syntyi kaksi hyvin erilaista ja omalla tavallaan niin toiminnallisesti kuin arkkitehtonisesti kiinnostavaa majaa. Paikallislehteä lainaten ”messujen pienimmät kohteet” olivat arkkitehtuuriltaan isoja.

Tervetuloa majaan! Kuvat Ilpo Vuorela.

Ilpo Vuorela, arkkitehtuuriopettaja / Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulu