Winy Maas Wickberg-luennoilla 2014: Älä ikinä pysähdy!

”Guggenheim Helsinki -kilpailu on aivan mielipuolinen!”, huudahti Winy Maas näyttäessään laskelmiaan tuomariston työvelvoitteista, jos käsiteltävänä on 1 715 ehdotusta poikkeuksellisen tiukassa kahden kuukauden ajassa. Eeppisen MVRDV-toimiston perustajaosakas ja johtaja Maas piti sarjassaan kymmenennen Nils Erik Wickberg -luentotapahtuman pääpuheenvuoron Espoon Dipolissa tiistaina 23.9.2014. Hän sytytti salintäyteisen yleisön suoralla kysymyksellä: kuinka suuren arvon olemme valmiita antamaan uudelle taiteelle ja arkkitehtuurille?

Winy Maas Nils Erik Wickberg -luentotapahtumassa Espoon Dipolissa 2014.
Winy Maas Nils Erik Wickberg -luentotapahtumassa Espoon Dipolissa 2014.

Maasin provokatiivinen kysymys loi oivallisen viitekehyksen vuoden 2014 Wickberg-luennoista vastanneen professori Trevor Harrisin perimmäiselle ajatukselle. Tarvitsemmeko lisää fantasioita? Tarvitsemmeko yhä enemmän muotoilua ja taidetta, vai tulisiko meidän viimeinkin alkaa toimia yleistä asiantilaa vastaan ja suunnata koko arkkitehtuurin, taiteen ja muotoilun toimiala uudelleen luomalla sille kokonaan uusi tulevaisuus?

Olen vakuuttunut siitä, että tapa, jolla luovat alat tällä hetkellä kehittyvät, vaatii välitöntä ja vakavaa, jo kauan viivästynyttä uudelleenarviointia oman viimeaikaisen toimintamme suuntaviivoista. Planeettamme nykytila vaatii oman luovan toimintamme tulosten välitöntä kyseenalaistamista(…) Mikään ei ole helpompaa kuin olla välittämättä todellisuudesta, etenkin jos se tekee kipeää.
— Trevor Harris, Wickberg-luentotilaisuuden puheenjohtaja 2014

Maasin tarmokas ja kiihkeän henkevä esitys otti haltuunsa koko vallitsevan kulttuurin muutamalla yksinkertaisella, mutta tarkalla havainnolla. Retroarkkitehtuuri on suositumpaa kuin koskaan ennen; kopiointi ja matkiminen leviävät kuin rutto, mikä syö ainutkertaisuuden ideaa; ikoniset rakennukset pilaavat maailmaa ja suhtautuvat arkkitehtuuriin kuin hiusmuotoiluun; Dezeenin ja Wallpaperin kaltaiset designjulkaisut julkaisevat kuvia pienistä omakotitaloista koskemattomassa maisemassa, vaikka suurin osa ihmisistä asuu metropolien kerrostaloissa. ”Halutaan jotain uutta, mutta tehdään jotain vanhaa”, Maas tiivisti vallitsevan ajattelutavan.

Maas lähestyi provokatiivista nykyarkkitehtuurin teoriaansa omien viimeaikaisten suunnitelmiensa valossa sekä MVRDV:ssä että The Why Factoryssa, joka on Delftin Teknilliseen yliopiston yhteydessä toimiva ajatushautomo ja tutkimuslaitos. Suunnitteluesimerkkien värikäs kavalkadi ulottui Rotterdamin Market Hall -rakennuksesta Jakartan Peruri 88 -tornitaloon ja Schijndelin Lasifarmista Ison-Britannian Suffolkissa sijaitsevaan Kiikkulatoon. Kun Maasin oma arkkitehtuuri sai rinnalleen hänen opiskelijoidensa harjoitustöitä kuten legomalleja rakennusparametrien aiheuttamasta variaatiosta pilvenpiirtäjien arkkitehtuurissa tai TU Delftin Transformer-projektissa tehtyjä muuntuvia ja muokattavia high-tech rakenteita, yleisö oli kerta kaikkiaan vaikuttunut Winy Maasin ammatillisesta tuotteliaisuudesta ja siitä, kuinka arkkitehtuuri voi kuin voikin toimia katalysaattorina silloin, kun sitä tekee luovat ihmiset. ”Johtajuutta tarvitaan yhä edelleen”, Maas muistutti ja päätti luentonsa muutamaan kauaskantoiseen viisauteen: ”Tämän päivän arkkitehtuuri on urbanismia. Mitä seuraavaksi? Kuinka pitkälle voi mennä? Rakennukset voivat toimia aktivoijina. Älä koskaan pysähdy.”

Salintäyteinen yleisö kuunteli innostuneesti Winy Maasin luentoa Dipolin auditoriossa.
Salintäyteinen yleisö kuunteli innostuneesti Winy Maasin luentoa Dipolin auditoriossa.

Vuoden 2014 Wickberg-luentotapahtuma oli valinnut kryptisen teeman Newtopias, joka viittaa uuteen, ei-todelliseen, ei-olemassaolevaan taiteiden toivetilaan tai -paikkaan. Hyvin suunniteltu ohjelma ja ajatuksia herättävät puhujat – kuten esimerkiksi maisema-arkkitehti Malin Blomqvist, arkkitehti Martti Kalliala sekä professorit Aino Niskanen, Pirjo Hirvonen, Timo Salli ja Helena Sederholm Aalto yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta, kuten myös iltapäivän Learning Cafessa tehdyt pikatutkielmat utopioista eri näkökulmista – kannustivat ja rohkaisivat yleisöä miettimään omien mukavuusalueidensa rajoja vastarinnan ja uudelleen suuntautumisen suhteen. Trevor Harris ilmaisi tapahtuman tavoitteen mitä upeimmin: ”Ehkäpä lopputulos voisi kenties olla se, että olemme paremmin varustautuneita käyttämään uusia ’Outopioita’ auttamaan ja inspiroimaan meitä luomaan ’Eutopioita’, joka kreikan kielessä tarkoittaa Hyviä Paikkoja.”