Newyorkilaisia lumisotasilla Times Squarella.

Kysymys on ihmisistä! Ewa Westermark Helsingissä 16.12.2013

On jotenkin absurdia katsella arkkitehdeista ja kaupunkisuunnittelijoista koostuvaa salintäyteistä yleisöä ja nähdä valkokankaalla kuva, jossa julistetaan ”Kysymys on ihmisistä!”  Emmekö me tienneet tätä jo entuudestaan? Ilmeisesti näin perustavanlaatuinen lähtökohta on päässyt meiltä hieman unohtumaan. Meidän on kiitettävä arkkitehti Ewa Westermarkia, Gehl Architects -toimiston osakasta, että hän palautti ihmislähtöisyyden mieliimme ja vieläpä niin asiantuntevalla ja mukaansatempaavalla tavalla, kuin mitä hän esitti luennossaan 16.12.2013 Helsingin Valkoisessa salissa.

Ewa Westermark luennoimassa Helsingissä 16.12.2013.
Ewa Westermark luennoimassa Helsingissä 16.12.2013.

Gehl Architects on vuonna 2000 perustettu, Kööpenhaminassa toimiva kaupunkitutkimuksen ja -suunnittelun konsulttitoimisto. Toimiston perustaja Jan Gehl on eräs aikamme arvostetuimmista ja palkituimmista arkkitehdeista, ja hänet tunnetaan etenkin kaupunkielämän laatua käsittelevistä kirjoistaan. Työssään Gehl on tinkimättömästi korostanut kaupunkien asemaa ennen kaikkea ihmisen elinympäristönä: kaupunki ei ole vain liike-elämän toiminta-alusta. Talvinen maanantai-ilta Helsingin sydämessä osoitti, että kaupunkisuunnittelulla on vielä paljon annettavaa, jos haluamme vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin luoda laadukasta urbaania ympäristöä ja tukea kestävän kehityksen periaatteiden mukaista kaupunkielämää.

Ewa Westermarkin rakentavasti kriittinen luento keskittyi vallitsevaan käsitykseen, jonka mukaan kaupunkisuunnittelu nähdään eräänlaisena kontrolloitavissa olevana systeeminä: ihmisten oletetaan käyttäytyvän tietokonemallinnosten mukaisesti. Surullinen esimerkki tästä Westermarkin mukaan on Kööpenhaminan uusi esikaupunkialue Ørestad, jonka aluesuunnitelma perustuu suomalaisen Palo-Artto-Rossi-Tikka-toimiston kilpailuvoittoon vuonna 1995. Nykyisin alue on kaikista hyvistä aikomuksista ja upeasta arkkitehtuuristaan huolimatta kaupunkimaisemana autio.

Kaupunkitila kaikkien käytössä.
Kaupunkitila kaikkien käytössä.

″Sopeutamme kulttuurimme kulloiseenkin ympäristöön″, oli Westermarkin keskeisin opetus. Jos ympäristö on epämiellyttävä, jos alueen asemakaava ja paikalliset toimintatavat eivät houkuttele ihmisiä tulemaan ja viipymään, mitään elävöitymistä ei tapahdu. Westermarkin mukaan ekologinen rakentaminen, tehokas julkinen liikenne, suuri väestötiheys, korkealaatuinen arkkitehtuuri ja huolellisesti toteutetut yksityiskohdat ovat itsessään erittäin hyviä kriteerejä korkealaatuiselle ympäristölle, mutta ne eivät valitettavasti aina välttämättä johda eloisan ja viehättävän kaupunkiympäristön syntymiseen.  Kaiken lähtökohta on se, mitä ihmiset ajattelevat ja kuinka he käyttäytyvät. Luennon valaisevat esimerkit saivat yleisön vakuuttuneeksi siitä tosiasiasta, että ”suurin houkutin on muiden ihmisten läsnäolo″.

Winter cyclers in Copenhagen
Pyöräilijöitä Kööpenhaminan talvessa.

Toinen kumouksellinen näkökulma kaupunkitilan laatuun tuli tutkimuksesta. Gehl Architects on kuuluisa tutkimusosaamisestaan ja toimiston käyttämistä osallistuvista ja havainnoivista tutkimusmenetelmistä, joiden avulla kerätään tarkkaa tietoa kulloisenkin paikan erityispiirteiden ja kaupunkitilan käytön välisistä riippuvuussuhteista.  Westermark muistutti kuulijoitaan, että vaikka meillä on runsaasti tilastotietoa liikennemääristä, ruuhkautumisesta jne., me emme välttämättä kerää tietoa oikeista asioista. Jos haluamme edistää kestävä kehitystä, tieto jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisesta on huomattavasti olennaisempaa kuin tieto autoliikenteestä. Paras ympäristö ihmiselle perustuu Westermarkin mukaan  ″5km/h arkkitehtuuriin″, kun taas paras ympäristö autoilulle on sellaista, jossa liikutaan 60 km/h nopeudella. Westermarkin esimerkit havainnollistivat eroa selkeästi: suuret opasteet, jalankulkijoille huonot ja hankalat ratkaisut sekä yksityiskohtien puute ovat merkkejä ympäristöstä, josta puuttuu inhimillinen mittakaava.

Westermarkin luento antoi ymmärtää, että jos haluamme tarttua nykyisiin, maailmanlaajuisiin haasteisiin ja torjua terveysriskejä, liikalihavuutta, ruuhkautumista ja ilmaston lämpenemistä, huomion kohdistaminen ruohonjuuritasolle voi johtaa nopeampiin ja parempiin lopputuloksiin kuin muut strategiat.  Kööpenhaminan kaupunki tarjoaa tässä suhteessa häikäisevän esimerkin. Kaupunki tunnetaan nykyisin ostoskatu Strøgetin kävelykatualueesta sekä kaikissa säissä polkevien ja kaiken ikäisten pyöräilijöiden suuresta määrästä. Olemme kuitenkin unohtaneet, että tilanne ei aina ole ollut näin auvoinen: nykytilanne perustuu 1960-luvulla tehtyihin poliittisiin päätöksiin. Tämä jos mikä osoittaa, että muutos on mahdollista. Voimme saada aikaan dramaattisia muutoksia, jos vain tahdomme.

Helsingin kaupunki on ollut hanakka riemuitsemaan viimeaikaisista kansainvälisistä tunnustuksistaan. Uusimmat lienevät Helsingin nimitys maailman muotoilupääkaupungiksi vuonna 2012 sekä ykköstila Monocle-aikakauslehden elämänlaatututkimuksessa vuonna 2011. Helsingissäkin kaupunkielämän laatu perustuu kuitenkin monimutkaisempiin seikkoihin kuin joustaviin aukioloaikoihin tai designhotellien ja trendiravintoloiden määrään. Kuten Ewa Westermark muistutti, kaupunkielämän laatu tarkoittaa ennen kaikkea kaupunkia, joka on terveellinen, eloisa, turvallinen ja viehättävä aivan jokaiselle. Kaupunkielämän laatu edellyttää urbaania ympäristöä, joka on suunniteltu ja muotoiltu jokaista ihmistä silmällä pitäen ja jokaisen ihmisen käytettäväksi aivan jokaisena vuodenaikana.

Arkkitehtuurin tiedotuskeskus tuotti Ewa Westermarkin luennon yhteistyössä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.